Elatko kuin aikuinen?
Apartmenttherapy.comissa oli taannoin tallainen juttu, jossa toimittaja pohti niita merkkeja joista nakee etta asukas on aikuinen. Hanelle itselleen ne olivat nama:
Varaparistoja
Varalamppuja
Perus kokkausvalineet
Vessapaperia
Jotakin elavaa
Mita sinun mielestasi on aikuisen ihmisen kodissa, ja onko sinulla sellainen? Onko se jokin ominaisuus, vai konkreettinen esine?
Minusta seuraavat kuuluvat ehdottomasti aikuisen ihmisen kotiin:
Paikka yovieraalle, oli se sitten varavuode tai vierashuone (on)
Riittavasti ruokaa jotta voi milloin tahansa tehda ainakin jonkinmoisen aterian (on aika harvoin)
Niin siistia, etta voi ottaa vieraita vastaan 15 min varoitusajalla (ei ole koskaan)
Kommentit (9)
Minustakin tuo jutun premissi oli hyva mutta kirjoittajan esimerkit aika outoja...
Ikää on jo 60 ja rapiat, ja lempibiisinä huudatan par'aikaa YouTubesta PSY:n Gangnam Stylea..;)) En koe itseäni aikuiseksi ja toivottavasti en ikinä tulekaan..;))*hekottaa*
Mielestäni tämmöisellä ei ole mitään tekemistä minkään helkutin VARAPARISTOJEN saati VESSAPAPERIN kanssa..*buahhaaa*
Ja muutenkin ruokahuolto kunnossa.
Parantamisen varaa on.
Ruokaa, vessapaperia, varakapineita, eläviä kasveja, siisteyttä on.
Mutta vaikka näitä on ollut aina, en ole ollut aikuinen. Oma määritelmäni aikuisuudelle on muotoutunut vuosien varrella eli kyky kestää tylsyyttä. Kun ei enää ikinä ole tylsää, on aikuinen. Tämä pohjautuu ajatukselle että itsekin ajattelin että kaikille muille tapahtuu jossain muualla koko ajan kaikkea kivaa kun itse mätänen kotona lasten kanssa. Pikkuhiljaa opin että näin ei ole ja opin nauttimaan elämästä ja elämään hetkessä. Nyt elämä tuntuu välillä liiankin täydeltä vaikka se saattaakin näyttää tylsältä jonkun silmissä.
Siis, AP, sulla on varavuode, mutta ei ruokaa eikä siistä kotia vieraallesi ;)? Etkä siis ole aikuinen.
Eikö ole epäreilua ajatella, että pienessä asunnossa asuva ei ole aikuinen sillä perusteella, ettei hänelle mahdu varavuodetta?
Mielestäni aikuisuudessa ei ole kyse tavaroista vaan henkisistä ominaisuuksista. Vastuuntuntoisuudesta kait pääosin.
Aikuisuus tarkoittaa mulle sitä, että hoitaa itse omat asiansa sekä lisäksi mahdollisten lastensa siis vastuullisuus varmaan ykkösenä. Onhan niitä muitakin ominaisuuksia, mutta ei mitään materiaa. Mut mähän olenkin ihminen, joka ei ymmärrä näitä "en ikinä halua kasvaa aikuiseksi-juttuja", oon varmaan huumorintajuton :)
Elamanhallinnassa on paljon toivomisen varaa moneltakin kantilta. Olen samaa mielta etta vastuuntuntoisuus on tarkea aikuisuuden merkki. Kaytannossa se nakyy sitten naina konkreettisina asioina joita on listattu. Niin mina tuon webbisivun jutun ymmarsin.
Minusta ei ole epareilua ajatella etta *mina* en tunne *itseani* aikuiseksi jos *minulla* ei ole tarjota varavuodetta. En ulota tuota siis keneenkaan muuhun kuin itseeni. En tarkoittanut tata ketjua mitenkaan toisten arvosteluketjuksi vaan vain mielipiteiden vaihdoksi.
ap
Siis, AP, sulla on varavuode, mutta ei ruokaa eikä siistä kotia vieraallesi ;)? Etkä siis ole aikuinen.
Eikö ole epäreilua ajatella, että pienessä asunnossa asuva ei ole aikuinen sillä perusteella, ettei hänelle mahdu varavuodetta?
Mielestäni aikuisuudessa ei ole kyse tavaroista vaan henkisistä ominaisuuksista. Vastuuntuntoisuudesta kait pääosin.
Ikää on jo 60 ja rapiat, ja lempibiisinä huudatan par'aikaa YouTubesta PSY:n Gangnam Stylea..;)) En koe itseäni aikuiseksi ja toivottavasti en ikinä tulekaan..;))*hekottaa*
Mielestäni tämmöisellä ei ole mitään tekemistä minkään helkutin VARAPARISTOJEN saati VESSAPAPERIN kanssa..*buahhaaa*