Lue keskustelun säännöt.
Mä haluan oppia taas NAURAMAAN!! Mistä aloitan? Kaipaan iloa elämään
13.10.2012 |
Kaikki on niin vakavaa nykyään ja väsyttävää. Ja silloinkin kun on ihan kivaa, ei mua naurata mitenkään sydämen pohjasta. Haluaisin nauraa niin, että tulee pissat melkein housuun ja ripsarit kirvelee silmissä. Miksi mikään ei enää naurata? En ole masentunut, mutta harvoin naurattaa. Ennen mulla oli aina hauskaa. Millä mä opin taas nauramaan elämälle ja kaikelle?
Kommentit (17)
oli pari sellaista päivää, että meinas naurattaa koko ajan, kai mä olin vähän väsynyt. Piti purra kieltä ja poskee ja miettiä jotain surullisia asioita, etten olis räjähtänyt nauramaan, ihan väärissä paikoissa.
Ei kai tääkään ihan normaalia ole, mutta hauskaa on ainakin :D
aloita vaikka sellasella harjotuksella, että ota lapsesi tai ystäväsi, mitä enemmän, sen parempi, ja sit alatte vaan totisesti yhteen ääneen lausumaan yhtä aikaa "HEH, HEH, HEH, HEH, HEH, HEH, HEH" ja katselette toisianne. Hoette vaan tota ettekä muuta. Takuuvarmasti ennenpitkää jotakuta alkaa naurattaa oikeasti, ja sitten se nauru tarttuu, ja kohta nauratte kaikki mahat kipeenä :) Testattu on, monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa myös mikä teitä naurattaa, milloin viimeksi olet nauranut niin että mahaan sattui? :)
Ap
Mutta oisi kiva, jos kokonaan asenteeni muuttuisi niin, että näkisin taas asioiden huvittavat puolet. En tiedä voiko naurujooga yms. vaikuttaa niin, että alkaa naurattaa oikeastikin useammin ilman harjoituksia?
Millaiset asiat sua nauratti töissä? Anna esimerkkejä? Haluaisin myös kokea taas tuon. Olen ihan jumissa tylsyydessäni. Tahtoo nauraa!
Ap
oli pari sellaista päivää, että meinas naurattaa koko ajan, kai mä olin vähän väsynyt. Piti purra kieltä ja poskee ja miettiä jotain surullisia asioita, etten olis räjähtänyt nauramaan, ihan väärissä paikoissa.
Ei kai tääkään ihan normaalia ole, mutta hauskaa on ainakin :D
aloita vaikka sellasella harjotuksella, että ota lapsesi tai ystäväsi, mitä enemmän, sen parempi, ja sit alatte vaan totisesti yhteen ääneen lausumaan yhtä aikaa "HEH, HEH, HEH, HEH, HEH, HEH, HEH" ja katselette toisianne. Hoette vaan tota ettekä muuta. Takuuvarmasti ennenpitkää jotakuta alkaa naurattaa oikeasti, ja sitten se nauru tarttuu, ja kohta nauratte kaikki mahat kipeenä :) Testattu on, monesti.
kun meni miehen kanssa sanailu aika törkeäksi.
Lopputulema oli että mun mies on yks tärkeilevä pinnallinen materialisti ***ku, joka valitsee lähes kaiken ulkonäön perusteella (no se ei kyllä oikeasti ole ihan niinkään) ja minä, minä olen raivohullu kotihitleri, jota kukaan muu ei kuulemma katselisi. (Tästä vikasta kohdasta olen hieman eri mieltä, mutta en nyt mene siihen. Ei pidä paikkaansa.) Alkoi naurattaa ihan älyttömästi ja mä sanoin että ehkä sitten vakka kantensa.
viimeksi torstaina EA1-kurssilla kun tehtiin duuniporukan kanssa painesideharjoituksia ja oli sideharsoa päässä, kädessä ja jaloissa. Saatiin hyvät iltapäivän naurut. Olen kyllä itsekin huomannut että nauru on elämästäni vähentynyt todella paljon. Silloin sen huomaa kun kunnolla nauraa, että onpas taas viime kerrasta kulunut aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miettinyt samaa. Oon aina ollu tosi nauravainen ihminen ja kaipaan todella sitä kun sai nauraa räkättää ihan pissat housuissa. Olen itekin lukenut esim netistä tuosta naurujoogasta ja joku zumba tai afrotanssikurssi vois kans olla hyvä, kun sais nauraa itelleen ja muitten kanssa. :D
Nauraminenhan on ihan älyttömän rentouttavaa ja terveellistä.
Ylipäänsä ihmisten seurassahan sitä tulee naurettua, pitää vaan hakeutua toisten pariin. :)
Sellainen asia tuli vielä mieleen että uskallatko heittäytyä tilanteeseen? Jos aina jää taka-alalle, eikä uskalla heittäytyä tilanteeseen saattaa jäädä moni hauska tilanne kehittymättä. Monesti kun on joku hauska juttu kehittymässä ja parin kaverin kanssa vaan jatketaan juttua ronskilla huumorilla ja hyvällä mielikuvituksella, saadaan aikaan monet hyvät naurut. terv 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sama juttu jaksaa naurattaa montakin kertaa.
Ihan ehdottoman hauska oli mm. yksi Frendien jakso, jossa Ross kävi epäonnisena suihkurusketuksessa. Monet Frasierin jaksot ovat myös tosi hauskoja.
Ilo pitää löytää itsestä. Siitä, että laittaa hetkeksi "aivot narikkaan" ja esim. katsoo hömppäviihdettä ja nauraa.
että just joku ikuisuuksiin pitkitetty vitsi on vaan piinaavaa. Tarkkailen liikaa itseäni seurassa. On mulla onneksi pari niin läheistä ystävää, että heidän seurassa ei tarvi varoa mitään, mutta ehditään tavata tosi harvoin. Miehen kanssa harvoin nauretaan yhdessä, surullista. :(
Ap
Sellainen asia tuli vielä mieleen että uskallatko heittäytyä tilanteeseen? Jos aina jää taka-alalle, eikä uskalla heittäytyä tilanteeseen saattaa jäädä moni hauska tilanne kehittymättä. Monesti kun on joku hauska juttu kehittymässä ja parin kaverin kanssa vaan jatketaan juttua ronskilla huumorilla ja hyvällä mielikuvituksella, saadaan aikaan monet hyvät naurut. terv 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen huomannut sen että seuran jossa naurattaa pitää olla saman henkistä. Mun on turha yrittää saada hyviä nauruja aikaiseksi seurassa jossa ei ajatusmaailma kohtaa. Itse olen Kummelihuumorin kannattaja ja jos kohtaan Spede, kakku naamaan huumorin kannattajan, ei saa aikaan kun hymähdyksiä. mistä niitä samanlaisia ihmisiä sitten löytää? Sitä on vaikeampi sanoa. Uskalla kuitenkin heittäytyä ajatuksen juoksuun ja anna mielikuvituksen lentää. Mulla ainakin on todella vilkas mielikuvitus ja yleensä jo mielikuvakin jostain hauskasta asiasta saa hymyn kasvoille.
14 oli siis myös 9. Ja en minäkään valitettavasti naura oman mieheni kanssa hirveästi. Parhaimmat naurut tulee kyllä työpaikalla. On onneksi tosi hyvä työporukka. Iloa elämään, meille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut ennen häpeämättömän kakaramainen, huumorintajuinen 15-vuotias teinipoika mieleltäni, mutta nyt musta tuntuu että olen 50-kymppinen vanhapiikamuija.
Olen kadottanut itteni jotenkin, enkä oikein tiiä miten taas löytäsin sisäisen räkättäjäni. :/ Tätä on jatkunut jo monta kuukautta.
nauravainen, ja nyt olen taas. Olin masentunut, vaikka en sitä tiennytkään, ja monta vuotta meni niin, etten nauranut sydämeni pohjasta.
Minulla nauru palasi, kun rupesin toipumaan. Suurin naurattaja on tyttäreni, joka nykyään on lähes aikuinen. Meillä on samanlainen huumorintaju, nauramme itsellemme ja toisillemme, joskus niin, ettei meinaa saada henkeä ja muu perhe katsoo hölmistyneen vierestä... Eivät ne aiheet niin huvittavia olisi, jos ne tänne luettelisin, se on vain juuri se asia juuri siinä tilanteessa.
Toivottavasti sinä löydät oman naurunappulasi, nauraminen on ihanaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on niin vakavaa nykyään ja väsyttävää. Ja silloinkin kun on ihan kivaa, ei mua naurata mitenkään sydämen pohjasta. Haluaisin nauraa niin, että tulee pissat melkein housuun ja ripsarit kirvelee silmissä. Miksi mikään ei enää naurata? En ole masentunut, mutta harvoin naurattaa. Ennen mulla oli aina hauskaa. Millä mä opin taas nauramaan elämälle ja kaikelle?
vastaus on helppo.
Mä nauran sydämen kyllyydestä jonkun hauskan ihmisen seurassa :).
Mulla oli myös vuosia alakuloinen olo ja jotenkin huumorintajuton mut sit aloin syömään D-vitamiinia ja alakulot lähti (ja tämä sit ei ollut mikään vitsi, vaikka sellaisena D-keskusteluja on nykyisin alettu pitämään ;). Söin 80-120µg/pv, aloitin joskus alkuvuodesta ja keväällä huomasin että kevätmasennus iskenyt (keväisin olen aina ollut tosi alakuloinen), ja muutenkin huomasin että näin iloa useammissa paikoissa. Jopa yksinäni pyrskähtelen ja hihittelen joillekin hauskoille jutuille :D. Elämä on valoisampaa :).
Enkä tykkää heinistä. Ptää löytyä omasta itsestä se nauru.
Ap