Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen paras ystävä on hävinnyt. Miten selitän huolestuneelle lapselle?
12.10.2012 |
Alakouluikäisen lapsen paras ystävä on vain hävinnyt. Niin ovat hänen sisaruksensakin. Mitään yhteydenottoja ei ole ollut kuukauteen.
Lapset ovat eri kouluissa, joten eivät näe edes siellä. Lasten vanhemmat eivät vastaa puhelimeen.Lapseni bestiksen puhelin ei ole auki tai se on poistettu käytöstä. Äiti on poistanut minut facebookkavereistaan. Samassa taloyhtiössä asuva lapseni toisen kaverin äiti osasi kertoa, että tuon perheen lapset ovat lastenkodissa ja vanhemmat kyllä kotona, mutta eivät tosiaan vastaa yhteydenottoihin. En siis tiedä missä lastenkodissa, miksi tai että onko tuo edes totta. Kävin lapseni kanssa ovenkin takana (lapsen eräs lelu oli jäänyt bestiksen luo ja kaipasi sitä), mutta ovea ei avattu.
Tämä on todella omituista: lapset ovat olleet yhdessä jo vuosia käytännössä kaikki vapaahetkensä. Lapsi on pyörinyt meillä päivittäin, ollut lukuisia keroja yökylässä, on oltu yhdessä luistelemassa, kaupoilla jne.
Ja nyt ei yhtäkkiä mitään.
Huolettaa, mutta akuutein ongelma on se, että miten selitän lapselle, kun en itsekään tajua. Lapsi on tietysti huolissaan ja kovasti ikävissään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
apsi ei välttämättä ilmaise surua ja järkytystään aikuisen tavoin ja siksi vanhemman tai muun lapsen läheisen voi olla vaikea tietää, miten lapsi kokee kriisin. Lapsella on kuitenkin järkyttävän tapahtuman jälkeen samansuuntaisia tyhjyyden, hämmennyksen, surun, raivon ja epäuskon tunteita kuin aikuisillakin. Vaikeissa, elämää kuormittavissa tilanteissa lapsi tarvitsee ennen kaikkea aikuisen läsnäoloa ja tukea.
Säilytä rutiinit
Kriisissä lapsi tarvitsee erityisen paljon turvallisuutta ja rutiineja. Turvallisuudentunteen palauttamiseksi on tärkeää pysytellä entisissä rutiineissa eli syödä ja mennä nukkumaan entiseen aikaan ja harrastaa samaan tapaan kuin ennen kriisin aiheuttanutta tapahtumaa. Rutiinien ohella lapsi tarvitsee paljon yhdessäoloa.
Vastaa lapsen kysymyksiin tapahtumasta (lapsen ikä huomioiden)
Lasten kanssa on keskusteltava kriisin aiheuttaneesta tapahtumasta ja varmistettava, että hän ymmärtää sen todeksi ja oikaistava mahdolliset väärinkäsitykset. Lasten kanssa ei kannata esimerkiksi kuolemasta puhuessa käyttää sinänsä kauniita vertauskuvallisia ilmauksia, kuten poisnukkumista. Lapsi ei aina ymmärrä vertauskuvaa ja saattaa vertauskuvasta riippuen alkaa pelätä nukahtamista tai kuvitella kuolleen palaavan takaisin.
Lasten esittämiin kysymyksiin on hyvä vastata totuudenmukaisesti, kuitenkin lapsen ikä huomioon ottaen. Lapselta voi kysyä, miltä tapahtunut hänestä tuntuu ja selittää, että jos aikuiset tuntuvat käyttäytyvän omituisesti, se johtuu surusta. Kun lapselle selitetään, miksi aikuiset itkevät tai reagoivat muulla tavalla kriisiin, myös lapsi ymmärtää saavansa osoittaa tunteitaan. Lasta on hyvä kannustaa kyselemään kaikista mieltä painavista tai askarruttavista asioista.
Salli erilaisia tunteita ja reaktioita
Lapselle on hyvä kertoa, että järkyttävään tapahtumaan on luonnollista reagoida erilaisin tavoin. Lapselle voi sanoa, että mieleen tulee ehkä outoja ajatuksia ja olo saattaa olla erilainen kuin ennen. Voi kertoa, että omituisetkin tunteet liittyvät tapahtuneeseen ja että tunteiden käsitteleminen voi olla tuskallista, mutta välttämätöntä. Lapsen on hyvä saada kuulla, että suru ja ilo voivat vuorotella.
Lapselle voi tulla erilaisia reaktioita vielä pitkienkin aikojen päästä tapahtuneesta. Lapsen kriisi saattaa näkyä esimerkiksi koulumenestyksen huonontumisena tai levottomuutena oppitunneilla. Opettajien kanssa kannattaa keskustella tilanteesta.
Useimmiten lapset käsittelevät vaikeita asioita leikin avulla. Varsinkin jos tunteille ei näytä löytyvän sanoja, läheinen aikuinen voi käyttää leikin keinoja niiden käsittelyyn lapsen kanssa. Esimerkiksi päiväkirjan pitäminen, valokuvien ottaminen, piirtäminen tai muu askartelu voi auttaa lasta käsittelemään pahaa oloaan.