Päiväkoti pelasti meidän perheen! Eikä lapsi muuten itke...
Meidän perheessä päiväkotiura aloitettiin tänä syksynä, kun lapsi oli 1,5 vuotias.
Taustaa:
Lähdin äitiysloman jälkeen jo keväällä töihin, kun lapsi oli 11-kuukautta ja palkkasimme kotiin hoitajan. Panostimme kotihoitoon säästöistämme, koska kuvittelimme sen lapselle parhaaksi vaihtoehdoksi. Olimme varautuneet siihen, että lapsemme hoidetaan kotona kolmivuotiaaksi ja tehneet siis lapsenhoitajan kanssa alkuun vuoden työsopimuksen ja sopineet myös jatkoajan mahdollisuudesta.
Ajattelimme myös, että kunnon palkka kunnon ammattilaiselle. Maksoimme hoitajalle siis yli 2000 euron kuukausipalkkaa sekä lounasedun, jonka tiedämme olevan hoitajan palkaksi kohtuullinen. Lisäksi maksettavaksi tuli työntantajamaksut sekä vakuutukset, joten taloudellisesti satsaus oli meille merkittävä. Olimme siihen valmiita, jotta saisimme lapsellemme sillä parasta hoitoa.
Hoitajan palkkaaminen oli erittäin työlästä kaikkinen virallisine kuvioineen. Lisäksi meille sattui se "ammattilainen", joka oli joka toinen viikko sairaslomalla, jatkuvasti pois töistä muutenkin (miten voi sukulaisia kuolla joka kuukausi), ja olimme karmeassa kierteessä, kun jouduimme järjestämään tunnin varoitusajalla sijaishoitojärjestelyjä esimerkiksi lastenhoitopalveluja tarjoavan yrityksen kautta.
Meillä ei ole isovanhempia eikä sisaruksia, jotka voisivat auttaa, joten kuvittelimme kotihoidon tuovan helpotusta ja joustoa elämäämme, mutta katin kontit! Rahaahan kului hoitajan palkan ja sivukulujen lisäksi kuukausittain toistatuhatta euroa varahoitajajärjestelyihin. Sairasta lastahan vanhemmat saavat kotiin jäädä hoitamaan, mutta jos hoitaja on sairas, vanhemmat eivät voi olla töistä pois - varahoitojärjestelmä pitää siis olla muuten järjestetty.
Hoitaja otti sitten kesällä lopputilin, joten tilanne päästiin arvioimaan uudelleen. Mehän emme voineet päättää työsopimusta, koska sairaslomathan eivät siihen anna mahdollisuutta.
Hankalan tilanteemme vuoksi saimme sitten paikan lähipäiväkodista.
Kun nyt päiväkoti sitten alkoi, ratkaisu on jo muutamassa kuukaudessa osoittautunut loistavaksi. Hoitajat pysyvät samoina ja hoitorutiinit tuttuina. Me olimme varautuneita päiväkodin sopivuuteen ja hoidon laatuun alkuun ja seurasimme tilannetta kriittisin silmin. Olimmehan kuulleet paljon kriittisiä kommentteja päiväkodin kamaluudesta - esimerkiksi tältä palstalta.
Osallistuimme elokuun alussa koko perhe päiväkodin arkeen tutustumalla toimintaan ja työntekijöihin (kiitos siitä päiväkodin joustavalle henkilökunnalle) ja lapsemme viihtyy todella hyvin. Lapsemme on reipas ja rohkea luonteeltaan, joten ehkä se on osaltaan auttanut päiväkotiuran alussa. Ehkä epävarmemmalle lapselle sama tilanne olisi vaikeampi.
Olen oikein tarkoituksella jäänyt päiväkodin eteiseen kuuntelemaan aamuisin, että jääkö lapsemme huutamaan, mutta parien itkujen (kesto noin minuutti) jälkeen lapsi on ollut todella tyytyväinen. Kun viikonloppuisin ajamme autolla päiväkodin ohi, lapsemme toteaa "leikkiin" ja "memmään" ja viittelöi, että tuonne. Eli meillä ei ainakaan ole lapsi päiväkodista traumatisoitunut. Ja nyt perheen arkikin sujuu.
Ikävää, että joissain päiväkodeissa lapset joutuvat itkemään ja hoitajat ovat tunnekylmiä. Meille on varmaan osunut uskomaton onni, kun päiväkodissa työskentelee ammattilaisia, joille lastenhoitotyö on kutsumusammatti.
Toivottavasti meidän kokemuksemme antaa luottamusta jollekin muulle perheelle siitä, että ei se päiväkoti ole niin kamala paikka. Meidän perheen arjen se on pelastanut.
Kommentit (27)
Eikö lasta muka voi viedä päiväkotiin, jos kotihoitaja on sairas. Kai kotihoitajillakin pitää olla joku varahoitojärjestely sovittuna sairaslomia varten?
Jos palkkaa hoitajan kotiin, varahoitojärjestelyt ovat perheen omalla vastuulla.
Ap:n järjestely tuntuu ihan järjettömältä. Olikohan hoitajalla jokin krooninen sairaus vai vain lorvikatarri...?
ei tietenkään voi viedä päiväkotiin, ei sinne voi ottaa enempää lapsia kuin on paikkoja -ja ne paikat ovat varmasti täynnä!
... tohon toiseen ketjuun, missä joku haukkuu päiväkotia työpaikkana...
tulee tosiaan maksamaan kauheaasti jos ei hommaa hoida pimeänä. Teillä vielä sitten sattui ikävä kyllä kovin sairasteleva ja ilmeisesti muutenkin työtä välttelevä hoitaja, eli paskaa tuuriakin.
Me asumme nyt ulkomailla ja täällä kotihoitaja on ollut aivan ihana ratkaisu. Naapurustosta oleva vanhempi paikallinen nainen toimii meille erittäin kohtuullisesta palkasta (jonka tietysti maksamme pimeänä, ei hänkään siitä veroja halua maksaa) äärimmäisen joustavana ja tunnollisena lasten- ja taloudenhoitajana. Ei haittaa jos joskus illalla työt venyy vaikka pidempään, kun hänelle käy joustaminen ja aina sanookin ettei hänellä muuta ole kotona kuin kuoleman odottelemista yksikseeen (on leski). Tämä hoitaja hoitaa myös sairaat lapset ilman että vanhempien täytyy jäädä kotiin, ja itse tuskin oman sairaudenkaan takia jättäisi tulematta ellei sitten ole niin sairas että tarvisi ihan sairaalahoitoa.
3-perhehoitokin on ollut muuten hyvä, mutta jatkuva varahoitopaikkojen tarve oli riesa - kolme hoitoikäistä ei mahtunut mihinkään yhtaikaa ennen kuin saatiin päiväkoti varahoitopaikaksi - ja sitten siirryttiinkin kokonaan päiväkodin asiakkaiksi.
Metsolan päiväkoti henkilökuntineen Tapiolassa oli mahtavia.
aivan eri tavalla kuin kaikki he, jotka eivät ole kokeilleet järjestää lapselle hoitaa kotiin.
Myös meillä on ollut kolmelle lapselle hoitaja kotona. Meille _siinä tilanteessa_ hoitaja kotiin - järjestely oli toimiva. Mutta kallis se oli, teetti työtä ja ressiä pukkasi juuri nuo hoitajan sairaspoissaolot (vaikka niitä ei paljon ollutkaan).
Jos meille joskus luoja suo vielä toisen lapsen, tulemme varmaan kokeilemaan kotihoitaja-järjestelyä uudelleen. Mutta emme tosiaan ole enää sinisilmäisiä.
Työsuhteen alkuun pitää sopia useamman kuukauden koeajasta. Kotihoidon tukeahan ei muuten saa, jos hoitajan kanssa ei ole tehty virallista työsopimusta, joten Suomessa tuo pimeänä maksaminen ei oikein kannata. Yksityisen kotihoidon tuki meidän kunnassamme kuntalisän kanssa on yli 700 euroa, joten on merkittävä summa, jolla osaksi hoitajan palkkaa kattaa.
Ap
yrittäneet järjestää kotihoitoa ja homma on aina kaatunut siihen että luotettavaa hoitajaa ei ole saatu. Varmasti jos onnistuisi hyvän jostakin rekrytoimaan, niin asia olisi lapsen kannalta varmasti mukavaa.
Niin ja sitten valitetaan että töitä ei ole ja työttömiä on paljon. Nuo lapsenhoitopaikkoja hakevat ovat yleensä olleet alkoholisteja tai sitten näitä saikuttajia. Ovat ilmeisesti joutuneet näiden ominaisuuksiensa takia pois kunnallisista työpaikoista.
sen ekan hoitajan kanssa. Äidin ja isin puutoksesta siis. Se oli sille normikauraa. Ja muuttuvat hoitajat. Kyllä se lapsi parkumisen jossain vaiheessa joutuu lopettamaan joka tapauksessa.
päiväkotiin, vain siellä lapsi saa tarpeelliset virikkeet ja hyvän hoidon. pph:n aika menee ruoanlaittoon ja siivoukseen, ei aikaa lapsille. Muta se ertä tottuuko lapsi hoitoon ei välttämättä johdu huonoista hoitajista. Jotkut lapset aan itkee kaikki päivät puolikin vuotta.
ja muissa yksityisissä hoitjissa on tuo ainainen sairastelu ja lasta kuskataan päiväkotiin varahoitoon joka viikko. Todella rankkaa pienelle olla päivä siellä, päivä tuolla ja aina vieraat hoitajat, siksi mielestäni pph on vihoviimeinen aihtoehto. Eikä toki niillä aikaakaan ole lapsille kun pitää hoitaa kaikki työt mihin taas päiväkodeissa on erikseen työntekijät eli siivoajat, ruoanlaittajat jne.
Onko kellään muulla kokemuksia hoitajasta kotona?
Mutta oli liian työlästä kaikkine paperisotkuineen. Lapsi saikin onneksi sitten päiväkotipaikan.
Ei kait siinä sen kummempia paperitöitä ole kuin työsopimuksen tekeminen ja palkan maksu? Ja joku vakuutus?
3 vuotta (noin 3-vuotiaasta eteenpäin) ja sinä aikana pph oli sairaana yhden kerran. Pph oli kokenut vanhempi nainen. Mitään askarteluja ei takuulla tehty eikä pph leikkinyt lasten kanssa varmasti kertaakaan. Silti lapsi meni sinne mielellään ja halus olla neljään asti niinkuin muutkin lapset vaikka ei olis tarvinnut. Kun menin hakemaan lasta, aina oli iloinen tunnelma ja leikit käynnissä. Hyvät muistot jäi.
sen ekan hoitajan kanssa. Äidin ja isin puutoksesta siis. Se oli sille normikauraa. Ja muuttuvat hoitajat. Kyllä se lapsi parkumisen jossain vaiheessa joutuu lopettamaan joka tapauksessa.
Pakko kommentoida:
Lapsi kyllä tykkäsi tästä kotihoitajasta. Kotona hoidettaessa rutiinithan joka päivä samat ja koti on tuttu paikka. Meillä oli varahoitajiakin varten tarkat ohjeet, joista kävi ilmi kaikki hoitotoimenpiteet sitä myöten, että montako sekuntia mikrossa maitoa lämmitetään.
Jos lapsi olisi ollut surullisella mielellä, olisimme varmasti sen huomanneet käytöksestä, mutta kaikki lapsen kannalta meni kuitenkin hyvin.
Meillä itkettiin koliikkia 3,5 kuukautta. Sen jälkeen ei ole itketty ja lapsesta kuoroíutui oikein aurinkoinen tyyppi, joka tykkää ihmisistä. - Muutamaa kuhmua ja mustelmaa on toki porattu, joita varmaan kaikille samanikäisille tulee...
kommentoi Ap
Päiväkotifanittaja iski. Et taida tietää, että lapsen paikka on kotona ÄIDIN tai ISÄN hoidossa kolmivuotiaaksi...
Päiväkotifanittaja iski. Et taida tietää, että lapsen paikka on kotona ÄIDIN tai ISÄN hoidossa kolmivuotiaaksi...
Taidat olla :-)
Ei se mitään, tsemppiä vaan sullekin.
hyvä juttu, jos toimii, mutta jos teillä oli varaa maksaa yli 2000 euroa kuukaudessa kotihoidosta niin miksi toinen teistä ei jäänyt hieman pitemmäksi aikaa kotiin, kun siihen olisi varmaankin ollut taloudellinen mahdollisuus? Olisi säästynyt nuokin rahat?
Yksi päivän tylsimmistä aloituksista - ap kehuu päiväkotia, kun joku on haukkunut...