Päiväkoti pelasti meidän perheen! Eikä lapsi muuten itke...

Meidän perheessä päiväkotiura aloitettiin tänä syksynä, kun lapsi oli 1,5 vuotias.



Taustaa:

Lähdin äitiysloman jälkeen jo keväällä töihin, kun lapsi oli 11-kuukautta ja palkkasimme kotiin hoitajan. Panostimme kotihoitoon säästöistämme, koska kuvittelimme sen lapselle parhaaksi vaihtoehdoksi. Olimme varautuneet siihen, että lapsemme hoidetaan kotona kolmivuotiaaksi ja tehneet siis lapsenhoitajan kanssa alkuun vuoden työsopimuksen ja sopineet myös jatkoajan mahdollisuudesta.



Ajattelimme myös, että kunnon palkka kunnon ammattilaiselle. Maksoimme hoitajalle siis yli 2000 euron kuukausipalkkaa sekä lounasedun, jonka tiedämme olevan hoitajan palkaksi kohtuullinen. Lisäksi maksettavaksi tuli työntantajamaksut sekä vakuutukset, joten taloudellisesti satsaus oli meille merkittävä. Olimme siihen valmiita, jotta saisimme lapsellemme sillä parasta hoitoa.



Hoitajan palkkaaminen oli erittäin työlästä kaikkinen virallisine kuvioineen. Lisäksi meille sattui se "ammattilainen", joka oli joka toinen viikko sairaslomalla, jatkuvasti pois töistä muutenkin (miten voi sukulaisia kuolla joka kuukausi), ja olimme karmeassa kierteessä, kun jouduimme järjestämään tunnin varoitusajalla sijaishoitojärjestelyjä esimerkiksi lastenhoitopalveluja tarjoavan yrityksen kautta.



Meillä ei ole isovanhempia eikä sisaruksia, jotka voisivat auttaa, joten kuvittelimme kotihoidon tuovan helpotusta ja joustoa elämäämme, mutta katin kontit! Rahaahan kului hoitajan palkan ja sivukulujen lisäksi kuukausittain toistatuhatta euroa varahoitajajärjestelyihin. Sairasta lastahan vanhemmat saavat kotiin jäädä hoitamaan, mutta jos hoitaja on sairas, vanhemmat eivät voi olla töistä pois - varahoitojärjestelmä pitää siis olla muuten järjestetty.



Hoitaja otti sitten kesällä lopputilin, joten tilanne päästiin arvioimaan uudelleen. Mehän emme voineet päättää työsopimusta, koska sairaslomathan eivät siihen anna mahdollisuutta.



Hankalan tilanteemme vuoksi saimme sitten paikan lähipäiväkodista.



Kun nyt päiväkoti sitten alkoi, ratkaisu on jo muutamassa kuukaudessa osoittautunut loistavaksi. Hoitajat pysyvät samoina ja hoitorutiinit tuttuina. Me olimme varautuneita päiväkodin sopivuuteen ja hoidon laatuun alkuun ja seurasimme tilannetta kriittisin silmin. Olimmehan kuulleet paljon kriittisiä kommentteja päiväkodin kamaluudesta - esimerkiksi tältä palstalta.



Osallistuimme elokuun alussa koko perhe päiväkodin arkeen tutustumalla toimintaan ja työntekijöihin (kiitos siitä päiväkodin joustavalle henkilökunnalle) ja lapsemme viihtyy todella hyvin. Lapsemme on reipas ja rohkea luonteeltaan, joten ehkä se on osaltaan auttanut päiväkotiuran alussa. Ehkä epävarmemmalle lapselle sama tilanne olisi vaikeampi.



Olen oikein tarkoituksella jäänyt päiväkodin eteiseen kuuntelemaan aamuisin, että jääkö lapsemme huutamaan, mutta parien itkujen (kesto noin minuutti) jälkeen lapsi on ollut todella tyytyväinen. Kun viikonloppuisin ajamme autolla päiväkodin ohi, lapsemme toteaa "leikkiin" ja "memmään" ja viittelöi, että tuonne. Eli meillä ei ainakaan ole lapsi päiväkodista traumatisoitunut. Ja nyt perheen arkikin sujuu.



Ikävää, että joissain päiväkodeissa lapset joutuvat itkemään ja hoitajat ovat tunnekylmiä. Meille on varmaan osunut uskomaton onni, kun päiväkodissa työskentelee ammattilaisia, joille lastenhoitotyö on kutsumusammatti.



Toivottavasti meidän kokemuksemme antaa luottamusta jollekin muulle perheelle siitä, että ei se päiväkoti ole niin kamala paikka. Meidän perheen arjen se on pelastanut.