Kuinka nopeasti miehen pitäisi olla valmis yhteenmuuttoon?

niin en olisi kauhean huolissani yhteenmuuttamisen aikataulusta.



Mutta jos erilläänasuminen haittaa seksielämää, olisin harmissani asiasta.



Siinä sitten tulee kaikki piereskelyt ja röyhtäilyt sekä muut arkiset jutut enemmän esille jos asutte samassa asumuksessa.

Saletisti ahdistaa jos puolen vuoden jälkeen tuollaisilla asioilla alkaa painostamaan.



Mä itse en lähtis kenenkään kelkkaan alle vuoden seurustelun jälkeen. "Kaikki vuodenajat pitää ensin nähdä". Tosin, mä tarvisin 2-3 vuotta ennen kuin olisin valmis yhteenmuuttamiseen.



Ei kai se yhteenmuuttaminen ole ainoa tapa SYVENTÄÄ sitä suhdetta, on muitakin asioita joilla yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista voi osoittaa.

ja molempien halusta. Se kaiketi on aikuisille ihmisile selvää.



Olen huono antamaan neuvoja, koska itse muutin kaukosuhteesta saman katon alle 3kk tapailun jälkeen. Ei ahdistanut missään vaiheessa, eikä ahdista näin viitisen vuotta myöhemminkään. Johtopäätös: riippuu ihmisestä! Ja me tunnettiin jo kaveripohjalta ennen seurustelun alkua, joten onhan jokainen tilanne erilainen.

Minusta siinä tilanteessa n. 1 vuoden seurustelun jälkeen yhteenmuuton suunnittelun aloittaminen olisi ajankohtaista. Toki monet etenevät nopeammin ja sen ymmärrän, mutta minusta 1 vuosi ei tarkoita vielä, että mies ei ole kiinnostunut tms. Jos senkään jälkeen ei mitään kiinnostutsta etenemiseen ilmene niin pahalta kuulostaa.

Jos toisella on lapsia niin asia on kokonaan eri, silloin yhteenmuutto voi rakkaudesta huolimatta lykkääntyä hamaan tulevaisuuteen.

Minulla on tuore (6kk) suhde ja olemme hyvin rakastuneita. Molemmat ovat varmoja (ainakin puheen tasolla, mies ottaa tätä koko ajan esille), että tämä suhde on erityinen ja lähtökohtana on selvästi kummallakin, että menemme myös naimisiin, perustamme perheen jne.

Puolen vuoden jälkeen yhteenmuutto ei kuitenkaan ole ajankohtainen. Asiaan siis viitataan keskusteluissa jatkuvasti, mutta vaistoan ja onpa mies myöntänytkin, että on liian aikaista.

Itse ajoin asiaa aktiivisesti, mutta luovuin siitä, kun huomasin tämän epäröinnin. Toisaalta samaan aikaan puhuu kauniisti suhteestamme ja maalailee tulevaisuutta.

Toistaseksi oon nyt ollut vaan kieli keskellä suuta, koska luulempa ettei painostamisella ole toivomaani lopputulosta.

Mikä teidän mielestä on vähimmäisaika seurustella tai missä vaiheessa pitäisi osata jo päättää, että haluaako suhteen syvenevän, vai pitääkö se lopettaa kokonaan?

Olemme molemmat 30-vuotiaita.

Itse olen 35-vuotias ja en ole koskaan vielä asunut avoliitossa. Olen seurustellut pariin kertaan reilut pari vuotta, mutta yhteen ei onneksi muutettu, koska erohan niistä olisi tullut. Parissa vuodessa oppii tuntemaan ihmisen ihan eri lailla kuin muutamassa kuukaudessa!

ja sitten jos ei sujukkaan niin voi muuttaa pois ja erota...en kyllä 30v. vuosikausia odottelisi!

Itse olin 22v. ja mies 25v. kun aloimme seurustella ja parin viikon jälkeen mies toi hammasharjansa ja televisionsa minun luokseni ja siihen jäi :) Tosin hän piti varmuuden vuoksi yksiönsä vielä puoli vuotta ja sitten vasta vuokrasi sen ystävälleen.

Olemme nyt olleet yhdessä yli 20v. ja kaksi lastakin on...mitä sitä odottelemaan jos rakkautta riittää :)

Kuten iästä, taloudellisesta tilanteesta, missä määrin hän arvostaa itsenäisyyttä jne.



Itse muutin vaimoni kanssa yhteen vasta 7 v seurustelun jälkeen ja syynä olivat taloudelliset. Minulla oli vain pieni yksiö eikä ollut varaa aikaisemin ostaa isompaa jonne molemmat olisimme mahtuneet asumaan. Vaimo (s88s silloin morsian/tyttökaveri) opiskelija siihen aikaan ja asui vanhemoiensa omistamassa yksiössä jota ei voitu muuttaa rahaksi. Eli vasta sitten kun olin saanut raha-asianmi kuntoon pystyimme muuttamaan yhteen, ja vuosi yhteenmuuton jälkeen menimme naimisiin.



Mutta jos teillä on molemmat raha-asiat kunnossa ja mahdollisuus ostaa tai vuokrata kimpassa asunto, niin n vuosi enintään ensitapaamisesta kannattaa antaa aikaa, muuten vaikuttaa siltä etä hän on ikuista poikamiestyyppiä tai ei halua asettua aloilelen vielä. Sitten sinun on tehtävä ratkaisu mitä tehdä.

vai ehkä jonkinasteinen muovi-Ken, jota nyt yrität normittaa omaan olemiseesi sopivaksi?

6kk päästä tapaamisesta (työkuvioissa oli nähty aiemmin jo parin vuoden ajan, muttei oikeasti tunnettu toisiamme) muuttamaan kanssaan toiselle puolelle suomea. Noh, en voinut suostua, sillä silloin lapseni olivat 6 ja 8v ja en olisi voinut viedä heitä niin kauaksi isästään. Onneksi e tuota tehnyt, sillä tämän 4,5v etäsuhteen aikana on eletty niin huiput kuin karikotkin. Jossain vaiheesa se kääntyi lähes niin päin, että minä olisi ollut valmiimpi muuttamaan yhteen ja nyt tuntuu parhaalta ettei niin kuitenkaan käynyt, vaan edelleen tutustumme toisimme ja pohdimme miten asiat voisi ratkaista kaikkia tyydyttävällä tavalla.



Eli malttia!!

kun tyttöystävä halusi yhteenmuuttoa, niin laaditutti allekirjoitettavan paperin asumisen ehdoista. Kuka siivoaa ja mitä, kaikki kulut jaetaan kulutuksen mukaan jne.



Yksikään tyttöystävä ei suostunut niillä ehdoilla yhteenmuuttoon, koska olisi oikeasti joutunut itsekin maksajaksi.

Meillä on mennyt niin että ensin noin vuoden seurustelun jälkeen mies halusi kovasti muuttaa yhteen kun hänellä oli muutto joka tapauksessa edessä - mutta minä en ollut vielä valmis, vaikka suhteesta ajattelin että tämä se nyt on. Nyt reilun kahden vuoden jälkeen itse olisin valmis ja helpottaisi elämää kummasti kun käytännössä asutaan jo yhdessä (joten yllätyksiäkään tuskin tulisi), mutta nyt onkin miehellä huoli, että jos se sitten ei onnistukaan, ja hänellä on nyt myös muussa elämässä kuormittavaa joten ei oikein halua ajatella parisuhteen isoja askeleita. Vähän huolestuttaa miten tää tästä etenee, mutta onneksi ollaan vielä nuoria ja raha ei ole esteenä. :)