Kuinka pian lemmikin kuoleman jälkeen uusi lemmikki?

Ymmärrän, että voi tuntua oudolta, kun rakas lemmikki katoaa elämästä ja samalla odottaa uutta pentua, siinä voi olla aika ristiriitaiset tunteet, kun suru ja ilo sekoittuvat.



Ei se sinun ilosi kuitenkaan ole vanhalta kissalta pois. Se on varmasti elänyt teidän kanssanne hyvän elämän, ja huomenna se vastuuntuntoisesti saatellaan autuaammille hiirestysmaille. Näin kävi omalle 17-vuotiaalle kisullenkin loppukesästä.



Voimia huomiseen, ja nauti uudetsa tulokkaasta, kun sen aika on!

väliä sillä on mitä muut ajattelevat? Ja niitä ajatuksia löytyy varaan yhtä monta kuin ajattelijoita. Itse en kyllä näe tuossa mitään ongelmaa.Lienee enemmän ristiriitaista itselle kuin muille. Näin useamman lemmikin omistajana tuntuu ylipäänsä vieraalta se ajatus, että toisen lemmikin ottaminen koettaisiin yritykseksi korvata se aiemmin ollut.

aina olen ottanut seuraavan mahdollisimman nopeasti edellisen kuolemasta. Tämä ihan sen takia, että kun on elämänsä koiran kanssa elänyt, on aivan kamala tunne kun tulee tyhjään kotiin, ei ole lenkkikaveria, ei nukkumakaveria jne. Eli uusi on aina tullut mahdollisimman nopeasti pentutilanteesta riippuen. Enkä ole koskaan ajatellut muiden ihmisten mielipidettä, jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että se uusi koira ei korvaa millään tavalla vanhaa, ne on ihan eri persoonia. Vanhaa voi surra ihan yhtä lailla, vaikka samalla iloitseekin uudesta. Ihan turha itseensä rääkätä pitkään tyhjällä kodilla vain sen takia, mitä muut (tyhmät) ihmiset saattavat ajatella.

En asu enää samassa taloudessa, olen muuttanut parisen vuotta sitten pois. Juurikin näin, tunteet on todella ristiriitaiset.. odotan ilolla uutta tulokasta, mutta samalla suren hyvin paljon pois mennnyttä.

.. mietin mitä omat vanhempani sanovat. Heille en nimittäin ole kertonut, että odotan uutta tulokasta omaan kotiini. Asian piti olla iloinen yllätys. Nyt en tiedä, mitä he ajattelisivat, kun ajoitus ei enempää voisi osua pyllylleen. :( ja tosiaan, tarkoitukseni ei ole missään nimessä korvata vanhaa kissaa. Kukaan ei pystyisi kissaa korvaamaan. Sen kissan kanssa kasvoin lapsuudesta nuoruuteen, ja lopulta nuoreen aikuisuuteen.



Tietysti hieman mietityttää myös ns ulkopuolisten mielipiteet, koska luulenpa, että osa ajattelee juurikin niin, että yritän korvata vanhan lemmikin ottamalla uuden samantein. Ei varmaankaan pitäisi miettiä tälläisiä.. mutta väkisinhän tuota miettii, vanha kissa oli ensimmäinen lemmikki, niin ei löydy kokemusta tästä uuden lemmikin ottamisesta.



Tunti sitten vanha kissamme pääsi parempaan paikkaan

Älä nyt ihan oikeasti välitä siitä mitä muut ajattelee. Otat pennun silloin juuri kun itse haluat. Ei ole mitään sääntöjä jotka sanovat että pitäisi pitää joku suruaika entisen lemmikin jälkeen. Jos joku omassa päässään semmoisia sääntöjä pitää ja toisin toimivia paheksuu, omapa on päänsärkynsä.



Mulla koiria useampia kun kasvatan ja eipä ole tullut mieleenkään että täytyisi jotain suruaikoja pitää kun vanhus laumasta poistuu... Pentuja otan juuri silloin kun sopivasta yhdistelmästä on saatavilla ja omaan laumaan tarvitaan uutta verta, olipa hiljattain kuollut vanhus tai ei.

Uusi kaveri auttaa selviytymään ikävästä - kaiken surun keskellä näkyy ilon pilkettäkin.



Itse yleensä hankin lemmikin vanhetessa uuden lemmikin kotiin, seuraksi vanhalle ja omaksi tueksi myös. Se auttaa jaksamaan, kun surettaa. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta haluan pitää lemmikkejä muutenkin.



Lapsuudenkodissani vanha koiramme jouduttiin yllättäen lopettamaan, kun uusi pentu oli ollut meillä viikon. Muistan, kuinka kaikkia uuden pennun iloisuus jopa ärsyttikin, mutta se vaihtui nopeasti iloon uudesta rakkaasta.

olethan sitä jos suunnitellut.



Ei kannata miettiä muiden mietteitä.

Ehkä ajattelen liikaa muiden mielipiteitä, mutta ainakin mulle olisi raskasta, jos omat vanhemmat ei tätä päätöstä syystä tai toisesta hyväksyisi.