Abortti vai synnytys punktion tuloksen jälkeen?

eiköhän siinä 2 viikon tulosten odottelussa mieti näitä..

Tosin omalle kohdalleni ei päätöksentekoa tule ikinä tulemaan. Minun uskoni mukaan minulla ei ole valta päättää elämästä ja kuolemasta. Minä en voi päättää, milloin lapseni on niin sairas että hänet pitäisi tappaa kohtuun. Jos annan lapselle mahdollisuuden saada alkunsa otan sen riskin, että lapsi voi olla myös sairas. Yhtä kaikki, hänen elämänsä on arvokas.



En siis voisi abortoida edes sellaista sikiötä, jolla ei olisi kohdun ulkopuolella elämän edellytyksiä. Kaikki tapahtuu aikanaan. Hänenkin päivänsä on Jumala päättänyt, enkä minä voi siihen puuttua. Hän eläisi juuri niin kauan kuin olisi tarkoitus. Ja hänen elämällään olisi jokin tarkoitus.



Niin kauan kuin emme voi mennä toisen ihmisen pään sisälle ja nähdä heidän ajatuksiaan en voi hyväksyä sitä, että vaikeavammaisen elämä ei muka olisi elämisen arvoista. Minä ainakin tekisin oman lapseni elämästä mahdollisimman hyvän. Ikinä en omaa lastani tappaisi. En ennen syntymää enkä syntymän jälkeen. Tehohoidosta ja elvytyksestä voisin kieltäytyä, jos sillä vain pitkitettäisiin väistämättömän tapahtumista.

Olen ultrissa käynyt vaan nähdäkseni vauvan, en esim. niskaturvotus tarkistuksen vuoksi. Ilman lääkärin suositusta (todennäköisen vamman vuoksi siis) en menisi missään nimessä punktioon.



Mutta. Jos ultrassa todettaisiin mahdollisia vakavia epämuodostumia, luultavasti menisin punktioon. Jos lapsi on niin sairas, että hänen lyhyt elämänsä on pelkkää pelkoa, kipua ja morfiinia, on lapsen parempi saada armahdus jo kohtuun.



Lievän kehitys- tai muun vamman vuoksi en aborttia tekisi.

Mielestäni punktioon meno ja päätökset ovat perheen sisäinen asia.

Jotenkin kauhistelu ja syyllistäminen on surullista. Varsinkin " elämänkatsomus" äidit syyllistyvät ihmisten jakamiseen hyviin ja pahoihin. Päätöksenteko on hirvittävän vaikea prosessi, jossa tarvitaan tietoa ja asiallista suhtautumista. www.verneri.net tarjoaa tietoa, samoin sikiötutkimusyksikköjen lääkärit ja kätilöt.

Oli kuulemma niin stressaavaa ja ahdistavaa kun odotti tulosta, saako terveen lapsen. Oli vain halunnut punktioon ihan vain sen takia kun se on hyvä tapa varmistaa lapsen terveys.

Sitä sitten vatvottiin ja venkoiltiin.

Miksi meni testeihin kun se oli niin stressaavaa.



Kun tulokset tuli, sitä juhlittiin urakalla kun nyt saadaan terve lapsi.



Kun lapsi syntyi, sillä oli karsastus. Herranjumala sentäs kun meinas äidin maailma kaatua. Itki ensimäisen vuoden katkerana, että miksi juuri heille kävi näin ja syntyi karsastava lapsi.

Samaan aikaan meidän vauva meinasi kuolla kun syntyi keskosena ja sairastui RS-virukseen. Mutta eihän se nyt mitään ollut sen rinnalla, että lapsella oli karsastus ja se ei ollutkaan täydellinen.



Äiti haalasi koko sukunsa tukijoukoikseen tähän suureen draamaan. Mieskin piti jäädä puolipäiväiseksi töistä kun äidillä oli niiiiiiiin raskasta karsastavan lapsen kanssa.



Hohhoijaa, sanon minä.

Joskus ihmiset ovat tosi ajattelemattomia.

Meillä pieni vauva syntyi kuolleena ja ystävättäreni pulputti miesongelmistaan suurimman osan ajasta.

On ok haluta helppo elämä, vaikka elämää ei ole tarkoituskann olla vain ' mahdollisiman helppoa' , rikas hyvä elämä voi todellisuudessa olla juuri kaikkea muuta.



JOs joku äiti tappaa lapsensa tämän synnyttyä, koko av kuohuu (tämä ehkä on otos yhteiskunnasta yleensä, ajatukset vain voi tuoda julki karkeammin), mutta jos joku erehtyy pitämään aborttia vääränä, hänet teilataan saman tien ymmärtämättömäksi, epäempäättiseksi ja muutenkin huonoksi ihmiseksi. JA kuitenkin sekä abortissa että lapsenmurhassa tämän synnyttyä on kyse aivan samasta asiasta.



Minun mielestäni aivan samoilla perusteluilla kuin tehdään abortteja, voitasiin tappaa kaikki ei-toivotut vastasyntyneet, kaikki kehitysvammaiset, kaikki päihdeäitien lapset. Jokainen joka sairastuu parantumattomaan ja/tai kallishoitoiseen sairauteen. Kaikki onnettomuuksien uhrit. Kaikki ' spurgut' yms yms... Kaikki joiden elämä ei todennäköisesti tule olemaan tarpeeksi tuottavaa yhteiskunnalle. Kaikki joiden elämä ei mene normien mukaan. Kaikki jotka joutuisivat syystä tai toisesta kärsimään tulevaisuudessa... Jos joku raiskataan, niin armonpiikki kankkuun vaan, raiskauksen jälkeenhän voi tulla traumoja ja mielenterveyongelmia....

Mihinkään seulontoihin en mene, koska abortti ei ole vaihtoehto.



Vammaista lasta en toivo, ja jos sellaisen joskus saan on se varmaan kriisin paikka. Mut ei auta kun käydä se kriisi läpi ja ottaa lapsi vastaan sellaisena kuin on.



Ei minulla ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä.

se olisi ÄIDILLE niin raskasta joutua heti luopumaan vauvasta sen synnyttyä, se olisi ÄIDILLE niin raskasta olla raskaana tietäen odottavansa kuolevaa lasta, se olisi ÄIDILLE niin raskasta joutua pitämään hautajaiset.



Mäkään en jotenkin ymmärrä sitä logiikkaa, että jos tiedetään, että lapsen elämä tulee olemaan lyhyt, niin lyhennetään sitä vielä entisestään. Se on kuitenkin sen lapsen ainoa elämä, mikä siitä joku toinen ihminen on päättämään.



Edelleen ihmettelen miten abortti voi olla sallittu mutta eutanasia ei.



JA vielä lopuksi korostan, että mun mielestä abortin kuitenkin pitää olla naisen oikeus, se olisi kamala askel taaksepäin jos näin ei olisi. Itse en sitä ikinä tekisi, ei sovi mun moraaliin. Sitäkin ihmettelen, että miten voidaan taivastella naisia, jotka antaa lapsensa adoptioon tyyliin " miten se pystyy" , mutta aborttia pidetään pikkujuttuna. Mun mielestä jokainen joka antaa lapsensa elää ja antaa sen sitten vaikka muille kasvatettavaksi jos ei itse pysty ansaitsee hatunnoston, toisin kuin abortintekijä.

On helppo puhua omista periaatteista ja tuomita muita, mutta joutuessaan pohtimaan oman lapsen mahdollista vammaisuutta ja sen astetta joutuvat kaikki arvot uudelleen puntariin. raskausaikana perheemme joutui miettimään haluammeko lapsivesitutkimuksen, sillä rakenneultran mukaan lapsella oli pieni virhe, joka saattoi implikoida vakavampiakin sairauksia.

Me päädyimme siihen, että emme halua punktiota koska todennäköisyys keskenmenoon oli suurempi kuin lapsen vammaisuuteen.



Olin aina ajatellut, että olen valmis vastaanottamaan vammaisen lapsen, mutta kun mahdollisuus tuli kohdalla joutui asiaa harkitsemaan aivan uudella tavalla. Valinta on aina perheen oma ja se on vaikea suuntaan tai toiseen - ainakin useimmilla meillä, sillä olemme vain ihmisiä ja esim. mahdollisuus siitä, että omalla lapsella on todella vaikea kehitysvamma saa miettimään asioita puolelta jos toiselta.



Ehkä siksi kannattaisi tukea niitä, jotka asian kanssa painiskelevat eikä esittää absurdeja kannanottoja.

silti en mennyt mihinkään testeihin, sillä päätin, että otan vastaan, mitä tulee.

ja olimme ajatelleet asian niin, että jos paha kromosomihäiriö löytyisi, päätyisimme keskeytykseen. down ei kuulunut meillä tähän kategoriaan. olimme sen verran iäkkäitä kuopuksen kohdalla, että todennäköisesti emme olisi jaksaneet hoitaa häntä kauhean pitkälle. täytyy myöntää, että jos tulos olisi ollut positiivinen(siis löytynyt kromosomihäiriö) olisin ehkä punninnut asiaa uudestaan, koska itsekin kuitenkin pohjimmiltani miellän abortin murhaksi, ja vaikken uskovainen olekkaan, tunnen, että ihmisellä ei ole oikeutta päättää kenenkään elämän pituudesta. toisella puolella vaakakupissa sitten taas itsekkyys ja elämän helppous...

Uskon kuitenkin että koko elämäni pohja ei kaatuisi tuohon tietoon. Ja se tarkoittaisi sitä, että abortti ei olisi vaihtoehto missään tilateessa. Uskonnollisen vakaumuksen kautta kunnioitan ihmiselämää ja olen sitä mieltä että JOKAISELLA Luojan luomalla ihmisellä on oikeus omaan elämään, eikä sitä pidä muiden mennä peukaioimaan.



Olen mennyt kaikkiin raskausaikana tarjottaviin ultriin, koska olen halunnut nähdä vauvan, halunnut varatua mahdollisen vamman varalta ja sen vuoksi, että lapsella olisi jokin välitöntä hoitoa vaativa sairaus, joka täytyisi ottaa huomioon heti hänen synnyttyään. Olen tietoinen siitä että menemällä ainakin tuohon niskaturvotus-seulaan periaatteessa tuen aborttiin tähtäävää toimintaa. Halu nähdä vauva on kuitenkin ollut liian suuri. Olen keskustellut asiasta myös hoitohenkilökunnan kanssa ja eräs lääkäri sanoi, että tuostakin ultrasta on hyötyä vaikka ei missään tapauksessa tekisikään aborttia, esim laskettu aika saadaan tarkemmin kuin myöhemmässä ultrassa ja monisikiöiset raskaudet saadaan nopeammin tarkemman valvonnan piiriin. Toinen täällä tarjottu ultra ns. rakenneultra ja se on mielestäni tärkeä juuri sen takia että sen löydösten perusteella voidaan varautua esim. heti synnytyksen jälkeen tehtävään leikkaukseen.

Tietenkin noissa ultrissa selviää myös sellaisia todella pahoja rakennevikoja, niissä tapauksissa on ehkä helpompi varautua hautajaisiin jo etukäteen.



Minulla raja menee kuitenkin ultrassa, siihen ei liity riskejä vauvan kannalta. Esim. lapsivesipunktioon en menisi vain saadakseni varmuuden siitä mitä on odotettavissa, juuri siihen liittyvän riskin takia. Jos riskiä ei olisi, voisi tiedon hankkiminen silläkin tavalla olla ok. Kunhan on ENSIN tehnyt itselleen selväksi että raskaus saa joka tapauksessa jatkua.



Lapsivesipunktio keuhkojen kypsyyden tarkastamiseksi tai liian veden vähentämiseksi ovat eri asioita. Toinen on hoidollinen toimenpide jossa hyöty on suurempi kuin riski ja ensimmäisessä synnytyksen käynnistyminen ei olisi enää katastrofi

Nämä ovat niin henkilökohtaisia kysymyksiä eikä niihin ole oikeita tai vääriä vastauksia, asiaa on minusta turha sensaatiohakuisesti riepotella tälläisilla palstoilla. Loppujen lopuksi kyseessä on kuitenkin erittäin vakava asia josta on turha syyllistää ketään, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja on oikeutettu niihin. Viimeksi kun tarkistin, abortti on Suomessa laillinen.

Viimeksi kun tarkistin keskustelun säännöt, siellä ei lue, että abortista keskustelu olisi laitonta. Että se siitä.

mutta en näe näissä " keskusteluissa" paljonkaan hyötyä, suurin osa viesteistä on kiihkomielisiä puolesta tai vastaan. Motiivina oman kruunun kiillottaminen tyyliin " otan lapsen vastaan sellaisena kuin hän tulee, en ymmärrä abortin tekijöitä" tai muiden haukkuminen, syyllistäminen seulontoihin osallistumisesta. Näinhän nämä keskustelut yleensä menevät. Toki saa jauhaa, ei mua haittaa, mutta minusta nämä vain ovat ajanhukkaa eikä ihmisille tee hyvää muiden haukkuminen (ruma tapa josta tulisi pyrkiä eroon) ja ketä jaksaa kiinnostaa kuinka hyvä ihminen juuri sinä olet, kun et mene seulontoihin tai tee aborttia.

Toivoisin enemmän suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä ihmisiltä näissä asioissa, vaikka eivät samaa mieltä asioista olisikaan.

Onneksi on oikeus keskustella ja ilmaista mielipiteensä. Onneksi kukaan av.mamma ei voi kieltää ihmisiä ilmaisemasta mielipiteitään näin tärkeästä seikasta.

Miksi ei saisi kertoa, että ei halua punktioon, koska on valmis ottamaan vastaan sen lapsen, mikä on annettu?

Vai onko näille mammoille ainoa äö.n tasoinen keskustelun aihe idolsit ja matti nykänen.