Tyhjä olo, mitä tilalle?

Meni perille!

...ihastuminen on todellakin luonnollista. Sinä et olet tehnyt asian eteen mitään, joten voit myös antaa asian olla.



Katselepa sitä lastes isää nyt uusin silmin. Josko olisi vuoro ihastua uudelleeen siihen?



Tai sitten odottelet, voit vetää kriisinpoikasena myös jonkun opintosuoritteen (www.avoin.fi) tai aloitat vaikka norjalaisen villapaidan neulomisen, vaihdat kampaustyyliä tai aloitat uuden harrastuksen.

Että onpa tosi hyvä tuo sun ehdotus ap:lle. No ei ole. Sehän on sitten varmaan sulle hyvä jos sun oma tunnepuoli on niin kepeän pinnallinen, että kampausta vaihtamalla mikä vaan unohtuu noin vain. Useimmilla se ei kuitenkaan mene ihan niin. Se hyvä sun neuvoissa kuitenkin on, että kannattaa kyllä puuhastella kaikenlaista ja tavata uusiakin ihmisiä vaikka vähän mekaanisestikin, eli fake it till you make it. Ajan kanssa sitten varmaan helpottaa.

Uskoa pitää suhteeseen, uskoa tulevaan.

Toivoa että rakkaus alamäen jälkeen nousisi lentoon.

Toivoa että toinenkin jaksaa kun on vaikeaa.

Toivoa että toinen johonkin ihastuneena ei mitään tekisi.

Rakastaa pitäisi päivittäin. Ei se tarkoita rakastella vaan sitä arkista tohinaa. Aina ei tuli pala kovalla liekillä, sitä liekkiä kasvatetaan antamalla jotain suhteelle. Joskus kytevän saa liekkiin puhaltamalla. Kaksin tehdessä se on helppoa mutta joskus riittää että toinen kantaa.



Hoida omaa suhdetta. Mieti mitä kumppani tykkää ja kertoa mitä itse tahtoo: tehdä suunnitelmia ja unelmia.



Me ollaan yhdessä oltu 15 vuotta. Välillä koettu matalalentoa, toinen on ihastunut ja välillä on ollut hankalaa joka voisi erottaa mutta yhteinen päätös se on ollut kun uskoo, toivoo ja rakastaa ja niin se aurinko on alkanut taas paistaa.



Ota se hyvänä että joku sinuun ihastuu! Olet kaunis ja miellyttävä. Mutta kotona sinulla on joku tuttu ja turvallinen joka tahtoo olla kanssasi. :) Ei se uusi liekki välttämättä kestäisi, se tuntuu mielenkiintoiselta ja vahvalta mutta sekin joskus hiipuu.