TAMMIKUISTEN keskiviikko

Minäkin piiiitkästä aikaa kirjoittelen kuulumisiani. Koko raskaus on sujunut ilman suurempia vaivoja (*koputan puuta*), joten ei ole tännekään tullut useasti kirjoiteltua. Ahkerasti olen kyllä käynyt teidän muiden kuulumisia lukemassa ja on ollut kiva huomata, että samoja asioita muutkin tuntuu pähkäilevän! Tänään oli neuvola ja kaikki oli ihan kunnossa ja painoakin oli tullut vain 350g/viikko! Tästä olen superonnellinen, kun tuossa yhdessä vaiheessa painoa kertyi 1kg/viikko! No, nyt on kasassa jo noin 10-12 kg, joten eiköhän se kokonaissaldo sinne 15 kilon tietämille nouse. Sf-mitta oli 31 ja vauveli oli edelleen pää alaspäin, tiukasti jo kiinnittyneenä. Se on ollut kääntyneenä jo varmaan kuukauden ajan ja koska on siellä niin tiukasti, niin terkan mukaan luultavasti pysyykin loppuun asti.



No, toivottavasti vauveli ei saa päähänsä tulla sieltä vielä tämän vuoden puolella ulos, mä en ole siihen yhtään varautunut! Koko ajan vaan ajattelen, että sitten tammikuussa sitä ja tätä. Meillä on kotonakin vasta hoitopöytä hommattuna, tosin vaunut on jo varattu ja sänkykin saadaan luultavasti ensi viikonloppuna. Sitten pitäisi vielä päättää sen turvakaukalon ostosta, niin kaikki suurimmat hankinnat alkaisi olla kasassa. Mutta tosiaan valmennuksetkin alkaa vasta parin viikon päästä ja vika valmennus on vasta tammikuun alussa, joten täytyy toivoa, että vauva syntyy ensi vuoden puolella.



Tänään varattiin myös aika viikon 37 ultraan, täälläpäin kun on yhteensä kolme ultraa raskauden aikana, mikä on tosi jees. Meillä se on 30.12. Näkisköhän siellä vielä vauvelin sukupuolta, kun se ei ole aiemmista ultrissa selvinnyt? Vaikka samahan tuo nyt on, että kumpi sieltä tulee. Tosin olen alkanut kallistua pojan puolelle... mulla on kuulemma poikamasu eli se on tuossa edessä ja olen nähnyt pari kertaa untakin (viimeksi viime yönä), että meille syntyi poika! No, se selviää sitten (toivottavasti vasta) tammikuun puolivälissä.



Muillakin tuntuu olevan vaikeuksia unen kanssa... Mä en millään meinaa saada unta, vaan melkein joka ilta menee sängyssä pyörimiseksi. Mieskin siinä meinaa hermostua, kun meikäläinen venkoilee pari-kolme tuntia ennen kuin nukahtaa. Ja siihen päälle sitten pari vessareissua! Ja se on ihan tuskaa, jos nukkumaan mennessä tulee levottomat jalat... sitten siitä unen saannista ei tule mitään! Onko kellään muilla levottomia jalkoja? Nukkua ei voi enää kuin kyljellään ja sitten sellaisessa kylki-makuu-asennossa, mutta siinäkin viime yönä tuntui maha painavan ikävästi. Yritin tunkea tyynyä masun alle, mutta ei siitäkään tahtonut mitään tulla. No, ensi yönä toivottavasti uni taas maistuisi paremmin! =)



Leppoisia vointeja kaikille! =)



Piippa79 (rv 32+6)

Moikka!



Mullakin on huonosti nukuttu yö takana. Mies on flunssassa ja silloin kun sen nenä on tukossa, se kuorsaa ihan sietämättömän paljon ja lujaa!!! laitoin toki korvatulpat korviini, mutta mulla meinaa tulla sit itsellä korvat niistä kipeiks - outoa. Sit mulla on alkanut suonta vetää jaloista ihan hulluna, eikä vähätellä sovi myöskään lonkkakipua, joka alkaa, jos pitkään yrittää maata samalla kyljellä. Että yhtä pyörimistä se on meikäläisenkin nukkuminen... sit vielä viime yönä näin painajaista, jossa yks oppilas yritti pistellä mun masua pinsseillä, kun se luuli sitä ilmapalloks!



Mua rupeaa aina kamalasti jännittämään tuleva, kun luen näitä juttuja. Äskenkin melkein itku silmässä katselin, että etusivulle oli ilmestynyt jo elovaavin odottajia... muistelin siinä sitten tunnelmia viime alkukesältä, kuinka epätodelliselta kaikki silloin tuntui. Nyt sitä alkaa pikku hiljaa ymmärtää, että mun masussa on ihan oikea vaavi, joka syntyy ihan pian! Ihanaa, ihmeellistä, hurjaa, jännittävää - toisinaan pelottavaakin.



No, nyt täytyy taas lähteä hommiin. Pitää tehdä ohjeet sijaiselle, että selviävät huomenna - mullahan on kans huomenissa aika äippäpolille. Se jännittää ja pelottaa, etenkin se.



Lumi-iloa kaikille,



:) SolAngel & Rontti 31+6

Pinoudunpa tässä työkiireiden keskellä minäkin. Vielä olis 6 työpäivää jäljellä ja pitäis keretä tekeen vaikka mitä. Mutta ei voi kun ihmetellä miten nopeesti se aika on mennyt...



Mistäköhän sitä aloittaisi. On niin paljon kaikennäköstä vaivaa. Ja täällähän saa purnata!? Yöt menee nykyään niin ja näin. Unta ei saa oikein missään asennossa. Vasemmalla kyljellä ja melkein selällään saa kyllä parhaat unet. Sängyssä on kasa ylimääräisiä tyynyjä ja niitä tungen polvien väliin, selän ja masun alle. Uni on kuitenkin katkonaista ja veskissä pitää rampata yhtenään. Eilen ja viime yönä oli taas supistuksia mutta nyt ne on taas hellittänyt. Masunahka on niin tiukkana että kyllä varmaan kohta repee. Eilen neuvolatätsy totesi masua tunnustellessaan että nyt supistaa kun on maha niin kireenä. Mutta musta tuntuu että se on koko ajan piukkana. Masu on kasvanut ihan hirveetä vauhtia ja tuntuu että on koko ajan tiellä mitä tekeekin. Ja potkut on yhä napakampia ja saa irvistämään välillä. Alapäätä vihloo omituisesti... Neuvolatätsy epäili että vauva painaa jotakin hermoa kun mitään vikaa ei löydy mistään. Alapää on niin järkyttävän turvoksissa että! Peräpukamiakin olen " saanut" . Mitäs vielä. Eiköhän siinä ollut pahimmat vaivat.



Vauva on melskannut ihan kiitettävästi. Tällä viikolla on tosin ollut rauhallisempaa. Eilen neuvolassa oli kylllä villillä päällä kun ei kai olis halunnu että sydänääniä kuunnellaan olleskaan. Paino oli kyllä järkytys. Melkein kaks kiloa parissa viikossa. HUI! Tätsy ei kyllä sanonu mitään mutta edellisellä kerralla kyllä huomautti että painoa saisi olla enemmän joten nythän sitä sitten oli tullut... :) Ihmeesti sitä painoa on tullut. Lenkillä en tosin ole uskaltanut käydä enää samaan tahtiin, joten eiköhän se sohvalla löhöily tee tehtävänsä.



Joku kyseli ylimääräisestä istukasta. Multakin löyty kohdusta joku möykky mitä lääkäri epäili ylimääräiseksi istukaksi. Pitänee kuulemma seurailla. Katsotaan mitä tuleman pitää. Seuraava polikäynti on tosin vasta joulun tienoilla. Se onkin sitten samalla synnytystapa-arvio.



Eilen oli taas synnytysvalmennus. Meillä on onneks mukava porukka ja käsiteltävät asiatkin on ollut mielenkiintoisia. En osaa kyllä vieläkään pelätä synnytystä. Ainoa mikä vähän sai säikähtämään niin tuo välilihan leikkaus ei kuulosta mukavalta. :/



Jaa-a. Pitänee jatkaa työntekoa. Hyviä vointeja kaikille.



@ppelssiini tasan 34

Pitääpä jatkaa samaa rataa kuin aiemmatkin kirjoittajat, eli valitella ekaks vaivojaan:)

Eli ei pysty nukkumaan kun ei ole hyvää asentoa keksittykään:( Ja närästää (varsinkin suklaa pitää laittaa pannaan!). Ja lenkkeilyt saa unohtaa, kun supistaa raivokkaasti jo 200 metrin lenkkeilyn jälkeen.

Eli kilot sen kun kohisten kertyy kun ruoka ja herkut maistuu, mutta lenkkeily ei:( Huushollihommat pystyy kummiskin tekemään, kunhan ei aio kaikkea tehdä samana päivänä.



No lääkäris kävin näytillä ja kaikki arvot oli kohdallaan, eli sen suhteen ei valittamista. Olisi vaan niin mukava mieltä piristää 3-4 km:n happihyppelyllä, mihin olen tottunut, mutta kun ei niin ei... Töissä siis en enää ole, saikulla pyllötän kotona.



Vauveli on masussa ihanan vilkas, mukavaa kun maha huojuu tasaiseen tahtiin, ei tarvi miettiä, että hengittääkö vai ei.



Kotona on jo ihanan jouluista, mies laitteli joulutähdet ja kyntteliköt paikoilleen sunnuntaina. Ja kun vielä päälle eka joulu upouudessa kodissa; ei voi valittaa:):):). Kyllä pitäs muistaa kiittää joka ikinen päivä, on asiat oikeesti niin mallillaan. Ei voi edes käsittää pienellä päällä tätä suurta onnea... Ja vielä meille vauva suodaan, näiden neljän jo olemassaolevan lisäksi. Kyllä sitä sitte porukalla ihaillaan!



Ei muuta kuin jaksamista ja iloista joulunodotusta ja vauvanodotusta kaikille. Koitetaan vaivojemme kanssa vielä muuan viikko kärvistellä.



t. Mimmu 32+1

Valmennuksessa käyty ja myöskin tutustumiskäynnillä Naikkarilla!!!Paljon asiaa taas vauvan ympärillä!!!Mutta joo..niinhän se olla pitääkin. Naikkarin käynti rauhoitti toisaalta mieltä, toisaalta taas ajattelin mihin olen itteni laittanut ja mitä edessä!!!??



Mut ehkä päällimmäisenä rauhallisuus kuitenkin. Oli tosi hyvä nähdä se paikka, mihin mennään sitten kun se suuri H-hetki koittaa!!Mieskin oli vähän että glupsista vaan, mitenkähän hän pärjää sitten :)) Hyvähän hänellä on :)) Mutta päätin, että pärjään kyllä minäkin!!Olen vain rennolla mielellä ja tulee mitä tulee!!En mä voi asioille yhtään mitään tässä vaiheessa..selviää sitten siinä elettävässä hetkessä kaikki miten menee yms!!!!



Hienoa tietää, että muutkin tammimammat valvoo yöllä ja täyttelee ristikoita :D Mies kun tuhisee onnellisena ja autuaana vieressä, niin tuntuu kuin yksin valvois koko maailmassa :) Mut repalaiset yöt ovat kanssamme, jippitijiii!



Olin sitten voittanut Kismet kisasta laatikollisen suklaata!!!Ajatelkaa nyt!!!En mä niitä olisi tarvinnut kun muutenkin olen jo ku pulla!!!Mutta mä syön ne kaikki!!! :D



Onnekas pulla Meeris 32+4