♥HEINÄSIRKAT keskiviikkoon♥

Itku tuli kun luin kirjoituksesi! Voimia suruun ja parempaa onnea teille!



Omaa napaa: ällötys on välillä kovaa, mutta oksetus on vielä kaukana. en jaksa uskoa että tässäkään raskaudessa tarvitsee ravata vessassa. Tekis mieli jäädä töistä pois, olen niin kaatoväsynyt illalla kotona etten jaksais pysyä hereillä, mutta jos nukun illalla, en saa yöllä unta.



onnikas 6+0

Mua väsyttää aivan kamalasti, voisin nukkua koko ajan :) Aamupäivä menee, mutta iltapäivällä iskee aivan kamala väsy, joka kestääkin sitten siihen asti, että menen illalla nukkumaan.. Etovaa oloa esiintyy enää vain satunnaisesti, onneksi.. Mullakin tulee välillä tuhruvuotoa, mutta en ole siitä ollut niin huolissani, ainakaan vielä..

Ei jaksaisi millään odotella perjantaista ultraa, että näkisi onko masussa ketään..Onneksi huomenna mennään anopin kanssa päiväksi jouluostoksille (tai siis kuskaan vain anoppia paikasta toiseen..), joten huominen menee äkkiä :D



Joku kyseli tuosta miehen suhtautumisesta uuteen vauvaan..Meillä on esikoinen 4 ja puol ja nyt siis toinen tulossa. Minun huolimattomuuden vuoksi, tunnustan..Tuloksen selvittyä mies oli ensin että ihan kiva, mutta sitten tuli, että EI IKINÄ! Tätä " ei ikinä" -vaihetta kesti 2-3 vk ja nyt viime viikonloppuna mies sanoi rakastavansa myös pikkuista vauvaa :) Alkuviikollakin oli ilm. paha päivä ja oli taas tuo " ei ikinä" -päivä, tosin se oli kaikkien asioiden suhteen ;) Mutta eiköhän ne teidänkin miehet (joilla siis vastaavanlainen tilanne " päällä" ..) vielä asioita mietittyään sen vauvan " hyväksy" . Meillä kanssa oli sen " ei ikinä" -vaiheen alkaessa pienimuotoinen kriisi päällä ja etsin jo hiukan tosissanikin omaa kämppää, mutta nyt on se jo unohdettu.. Että tällaistakin on kuulunut tänne..



Voi ihanaa, tupa alkaa pikkuhiljaa lämmetä :) Asutaan tällaisessa suuressa erittäin vanhassa maalaistalossa ja illalla kotiin tullessani sisälämpömittari näytti vain +16 *hrr..* Tuli kiirus laittaa hellaan valkea, että saa lämmöt nousemaan ja pellin kiinni, ennenkuin mennään nukkumaan.. Täällä on ihanan hiljaista (jos ei lasketa tätä näppiksen näpytystä..) :) Esikoinen on mummon ja papan luona käymässä. Asutaan muuten samassa pihapiirissä, joten ei ole kuljetuksen puolesta ongelmia ;)



Toivottavasti huomiset ultrat menevät mainiosti :) Kertokaahan kuulumisianne sitten ;)



~suviande ja rv 8+3~

Eipä tuohon ole sanoja. Miksi jotkut haluaa niin paljon ja ei saa ja toiset saa vaikka ei missään nimessä haluaisi... Epäreilu maailma.



Ihanaa, että voidaan täällä kertoa ilot ja surut. Tuntui hyvältä kertoa, että ei meidän odotus olekaan ihan ruusunpunaista. Toivottavasti meidän miehet nyt reipastuisi tästä ja tajuaisi, että ei se lapsi ole itseltä mistään pois. Toivottavasti saadaan vaan terveet lapset. Vammaisesta viimeistään mun mies katoaisi lopullisesti :( Tai sit ei, mutta kaikkihan me tervettä toivotaan. Meillä ei alle 30-vee pääse np-ultraan. Soittelin just yksityiselle ja siellä maksaisi 100 euroa... Kysyin mieheltä tekstarilla (kun oli töissä), että voidaanko mennä sinne. Ei vastannut, eikä nyt illallakaan ole ottanut puheeksi. Mulla taas ei itsellä ole noin suurta summaa...



Mun paha olo menee ohi imeskelykarkeilla, joiden takia kärsin vatsakivuista, kun syön sokeroimattomia. Mutta eiköhän tämä tästä.





Liinharja 9+6

En osaa oikein sanoa mitään mikä lohduttaisi, kun menetys on noin suuri. Tukekaa toisianne ja eläkää päivä kerrallaan. Enempään ei ole pakko nyt jaksaa... Tunnelin päässä on varmasti näkyvissä valoa.



Töitä tällä viikolla 6 päivää ja tässä ei ehdi juuri muuta tehdäkään. Väsymys on kova ja vuorotyötä kun teen, niin lepoa ei tule tarpeeksi. Onkin sitten aika puhki ja tulee miehelle valitettavan paljon kiukuteltua ja sitten harmittaa.



Mies on miettinyt että jos lähtisi pojan kanssa käymään kotikonnuillaan nyt viikonlopun aikana ja tulisi tiistaina pois. Itse en haluaisi kun matkaa on sinne 450km ja matkustaa nyt kaksin se reilu 2.v kanssa. Ja kamala ikävä vielä tulee, kun en ole ollut pojasta erossa kun pari yötä... Toisaalta sitä nyt saisi omaa aikaa, mutta.... Mitähän sanoisi asiaan?



Olo ollut aika ok, mitä nyt kuvotusta on ja jatkuva nälkä. Hajut tekee pahaa ja oksennusrefleksi herkkä. En ole kyllä nyt pariin viikkoon onneksi oksentanut.



Nyt pakko mennä taas syömään...



Kidelma rv. 8+4

Tulin todella surulliseksi puolestanne, elän noita samoja viikkoja ja jotenkin olen epäuskoinen, että np-ultrassa olisi kaikki hyvin. Syyskuussa koin keskenmenon viikolla 4+5. Vaikka se olikin varhainen, satutti se kovasti. Kaikki tuntui niin väärältä, ajatelin vain, että olisin halunnut juuri sen vauvan! Joten tiedän vähän siitä, miltä susta tuntuu... Nyt tässä raskaudessa siis kävin gynellä viikolla 6+6, jolloin kaikki oli hyvin, mutta lääkäri sanoi, että se ei tarkoita mitään muuta kuin että sikiö elää tällä hetkellä... Itse olisin kaivannut luottamusta siihen, että kun näkee sydämen lyövän, keskenmenoriski olisi pienempi...



Miten sinulla oireiden kanssa? Vähenikö ne tässä ennen ultraa vai pysyikö samana? Mulla on alkanut kunnon pahoinvointi heti kun 8 viikkoa tuli täyteen, koko ajan oksettaa, vaikka oksentanut olenkin vain su. Koko ajan on vain tunne, että kohta.. yöks. Toisaalta ehkä siitä pitäisi iloita, jos se tarkoittaisi, että masussa kaikki hyvin. Jotenkin vain pelottaa. Ja kun niin monta heinäsirkkaa on pudonnut jo, miettii omaa tilannettakin kovasti pessimistisenä...



Mutta voimia MollyJii ja muut keskenmenon kokeneet, toivon teille parempaa onnea seuraavassa yrityksessä! Sitten kun on voimia taas yrittää. Ja muille väsymyksestä ja pahoinvoinnista kärsiville: yritetään jaksaa vaikka päivä kerrallaan ja otetaan saikkua sitä tarvittaessa. Tärkeintä on, että tästä päästään eteenpäin, hitaasti, mutta varmasti!



Tuulis81 rv8+3(tai 8+4)

Suuri hali MollyJii:lle ja voimia! MInulla takana kaksi keskenmenoa ja voin lohduttaa, että meidän keskenmenneet pienokaiset ovat nyt tähtenä taivaalla (näin ajattelen) ja katselevat sieltä alas. Itseäni lohdutti se, että ostin kummallekin menneelle sikiölle pienen enkelin muistoksi kirjahyllyyn olemassaolostaan vatsassani. Suru oli silti suuri, mutta toivo elää!

Olen ollut kiireinen alkuviikon, ja ehdin nyt illalla myöhään hetkeksi istahtamaan koneelle. Olo hyvä, hieman kuvotusta. Ultra-aika joulukuun 14. päivä. Kuka muuten teistä ottaa tai on jo ottanut verestä otettavan riskiraskausseulan? MIllaisia kokemuksia on ? KUinka äkkiä tulevat tulokset?

Onnellista odotusta kaikille :)