Puhukaa mulle järkeä! Olen ihastunut varattuun mieheen enkä halua tuntea näin..

vaikka tämä tunne on niin raastava, niin toisaalta en haluaisi luopukaan siitä. Mutta yritän ajatella, että tällaisenaankin tämä juttu on antanut mulle jo paljon. Että minussa on myös puoli, joka voi tosiaan harrastaa intohimoista seksiä, joku voi oikeasti haluta mun kanssa seksiä ja jopa haaveilla siitä, joku voi pitää minua haluttavana ja kiihottavana.. se on mielettömän ihanaa, jo ajatuksenakin. Ja jos sen voisi vielä kokea livenä, niin... voi taivas! Kunhan en vanhainkotiin asti päädy ilman tuollaista kokemusta. Tässä kun ollaan jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä.



ja seiska.. (vai mikähän se samassa tilanteessa oleva olikaan), töissä voi tietysti olla vaikea ryhtyä suhteeseen. Mutta ehkä jotkut ovat jo huomanneet, jos välillänne on kemiaa.. Mutta joka tapauksessa, tuo ympäristö on vaikea, aloittaa suhde ja myös yrittää pitää tunteet kurissa ja näkymättömissä. Tsemppiä sullekin!!!



Ap

Tämä ei ole miehen näkökulmaa kirjoittajan vastaus. En jaa tuota näkemystä.

Huoh, tämä siis vastineena 18:sta

Ja taas uusiksi, siis 17:sta

[

No eikö asia ole sitten selvä? Se on sinun omaa moraaliasi vastaan?

Näin miehenä on mielestäni selvää ettei kukaan oikeasti halua kyllä yli 25v sinkkumiestä edes tavata. Eihän käytetyssä sinkkuuntuneessa miehessä voi olla mitään mielenkiintoista. Tai siinä alennusmyynnin mekossa joita on rekissä 20kpl. Sä haluut hulluilla päivillä just sen saman viimeisen kappaleen joka just vietiin nenäsi edestä, koska se on haluttu malli.

Onko se moraalisesti oikein että vietät elämästäsi 15 vuotta rakentaen parisuhdetta, perhettä ja työelämää jota tajuat siten vihaavasi? Onko se oikein että parisuhde rapistuu seksittömyyteen ja tyytymättömyyteen muutamassa vuodessa? Onko se oikein että olet elinvoimanen ja halukas ihminen sisältä mutta jossain on määritelty näkymätön koodisto jonka mukaan sinä et saa elää, vaan noudattaa koodia?

Olisiko niin että koodauksessa on virheitä. Mitä jos elämä olisikin tarkoitettu elettäväksi. Tipahtiko sinulta käsi tai jalka irti kun miehesi nautti elämästä toisen kanssa? Veikö se lapsiltasi kyvyn kehittyä?

Mitä jos sanoisitkin miehesi rakastajattarelle että kiitos kun pidit elämänkumppanistani huolta hetken. Nyt arkemme on taas helpompaa kun itse olin kadottanut seksuaalisuuteni perhearkeen ja kiireisiin. Mitä jos voit vielä sanoa tälle ihastuksellesi että ihanaa kun autat selviämään arjessa ja saat minut kiimaiseksi ja jälleen eläväksi? Mitä jos sanot miehellesi että haluat tuntea itsesi naiselliseksi ja tiedät erään jonka kanssa voisi tehdä jotain mikä räjäyttää galaksit? Miehesi tuntisi kenties mustikset ja viettelisi sinua takaisin seksin iloihin kanssasì?

Anteeksi mutta tää meidän koodisto on vaan niin viallinen, ihmisvihainen jopa.

En ole vammautunut mieheni pettämisestä ja lapsetkin ovat autuaan tietämättömiä tapahtuneesta ja tyytyväisiä mukeloita.

Se ei kyllä pidä paikkaansa, että arkemme olisi helpompaa, mutta ei se nyt sen kummempaakaan ole. Alan päästä yli tapahtuneesta, ja sitten sama tapahtuukin mulle.

Mieheni mielestä hänellä ei ole mitään syytä epäillä uskollisuuttani (olen kysynyt, kun on nämä pettämisasiat olleet puheissa). Hän ei siis edes osaa kuvitella, että minä pettäisin häntä. En tiedä miksi. Ehkä se kertoo jotain millainen ihminen olen..? Ainakin hänen mielestään. Siksi tämä on yllättänyt itsenikin. Olen siis yrittänyt tällä tavalla tavallaan kertoa miehelleni, että minusta ollaan kiinnostuneita, mutta hän ei näe sellaisen olevan oikeastaan edes mahdollista.

Ap

http://villasukkavarpaat-viltin-alla.blogspot.fi/



Ja mieti sen jälkeen haluatko olla aiheuttamassa kyseistä tuskaa niin omalle miehellesi kuin ihastuksesi puolisolle (ja kaikkien lapsille, jos niitä on).



Sanon vain tämän, että erotkaa ensin ja antakaa näin puolisoillenne mahdollisuus elää semmoisen ihmisen kanssa johon voi luottaa ja joka heitä kunnioittaa.

<a href="http://villasukkavarpaat-viltin-alla.blogspot.fi/" alt="http://villasukkavarpaat-viltin-alla.blogspot.fi/">http://villasukkavarpaat-viltin-alla.blogspot.fi/</a&gt;

Ja mieti sen jälkeen haluatko olla aiheuttamassa kyseistä tuskaa niin omalle miehellesi kuin ihastuksesi puolisolle (ja kaikkien lapsille, jos niitä on).

Sanon vain tämän, että erotkaa ensin ja antakaa näin puolisoillenne mahdollisuus elää semmoisen ihmisen kanssa johon voi luottaa ja joka heitä kunnioittaa.

Olen itsekin mieheni pettämä, ja nyt parin vuoden jälkeen alan pikkuhiljaa toipua tuosta. Mutta tiedän siis tasan tarkkaan, miltä petetystä tuntuu, ja sehän tässä ehkä pahinta onkin.

Ap

[

No eikö asia ole sitten selvä....koodisto on vaan niin viallinen, ihmisvihainen jopa.

En ole vammautunut mieheni pettämisestä ja lapsetkin ovat autuaan tietämättömiä tapahtuneesta ja tyytyväisiä mukeloita.

Se ei kyllä pidä paikkaansa, että arkemme olisi helpompaa, mutta ei se nyt sen kummempaakaan ole. Alan päästä yli tapahtuneesta, ja sitten sama tapahtuukin mulle.

Mieheni mielestä hänellä ei ole mitään syytä epäillä uskollisuuttani (olen kysynyt, kun on nämä pettämisasiat olleet puheissa). Hän ei siis edes osaa kuvitella, että minä pettäisin häntä. En tiedä miksi. Ehkä se kertoo jotain millainen ihminen olen..? Ainakin hänen mielestään. Siksi tämä on yllättänyt itsenikin. Olen siis yrittänyt tällä tavalla tavallaan kertoa miehelleni, että minusta ollaan kiinnostuneita, mutta hän ei näe sellaisen olevan oikeastaan edes mahdollista.

Ap

Ach so.. Anteeksi kun vaivaan ja haastan sua. Ette siis nykyisessä elämäntilanteessa tunne toisianne kovinkaan hyvin?

Kun miehesi tapaili sitä toista, yrititkö vietelle miehesi "takaisin" vai tipahditko vaan jalustaltasi ja luovutit?

Näinhän siinä käy kun voidaan luottaa siihen että kun vuosikausiksi kadotetaan elämänkipinä esim seksin suhteen ja voidaan kuitenkin ottaa itsestään selvänä että toinen jaksaa tukahduttaa halunsa ja olla menemättä vieraisiin.

No uskallatko olla oman elämäsi sankaritar ja sanot miehellesi että haluat kokea jotain uutta ja ihanaa? Uskallatko rikkoa koodin? Mitä häviät?

Sama tapahtuukin sinulle.. Elämä tapahtuu sinulle. Eikö olekin ihana tunne. Onko se joltain pois? Joko miehesi käsi näyttää irtaantuvan? Lapset syrjäytyy?

Fakta on että ajan myötä me kaikki kasvetaan ihan samalla tavalla horsmaa vaikka kuinka paljosta oltais suostuttu luopumaan.

[

No eikö asia ole sitten selvä....koodisto on vaan niin viallinen, ihmisvihainen jopa.

En ole vammautunut mieheni pettämisestä ja lapsetkin ovat autuaan tietämättömiä tapahtuneesta ja tyytyväisiä mukeloita.

Se ei kyllä pidä paikkaansa, että arkemme olisi helpompaa, mutta ei se nyt sen kummempaakaan ole. Alan päästä yli tapahtuneesta, ja sitten sama tapahtuukin mulle.

Mieheni mielestä hänellä ei ole mitään syytä epäillä uskollisuuttani (olen kysynyt, kun on nämä pettämisasiat olleet puheissa). Hän ei siis edes osaa kuvitella, että minä pettäisin häntä. En tiedä miksi. Ehkä se kertoo jotain millainen ihminen olen..? Ainakin hänen mielestään. Siksi tämä on yllättänyt itsenikin. Olen siis yrittänyt tällä tavalla tavallaan kertoa miehelleni, että minusta ollaan kiinnostuneita, mutta hän ei näe sellaisen olevan oikeastaan edes mahdollista.

Ap

Ach so.. Anteeksi kun vaivaan ja haastan sua. Ette siis nykyisessä elämäntilanteessa tunne toisianne kovinkaan hyvin?

Kun miehesi tapaili sitä toista, yrititkö vietelle miehesi "takaisin" vai tipahditko vaan jalustaltasi ja luovutit?

Näinhän siinä käy kun voidaan luottaa siihen että kun vuosikausiksi kadotetaan elämänkipinä esim seksin suhteen ja voidaan kuitenkin ottaa itsestään selvänä että toinen jaksaa tukahduttaa halunsa ja olla menemättä vieraisiin.

No uskallatko olla oman elämäsi sankaritar ja sanot miehellesi että haluat kokea jotain uutta ja ihanaa? Uskallatko rikkoa koodin? Mitä häviät?

Sama tapahtuukin sinulle.. Elämä tapahtuu sinulle. Eikö olekin ihana tunne. Onko se joltain pois? Joko miehesi käsi näyttää irtaantuvan? Lapset syrjäytyy?

Fakta on että ajan myötä me kaikki kasvetaan ihan samalla tavalla horsmaa vaikka kuinka paljosta oltais suostuttu luopumaan.

No en luovuttanut. Alkoi vituttaa (anteeksi ruma sana) niin, että kuntoilin armottomasti, ryhdyin dieetille, aloitin opiskelut, pistin itseni viimeisen päälle iskuun. Toki siinä ekat kuukaudet eivät kovin lämpimiä tunteita herättäneet, ja vaikea oli kaivaa haluja seksiin tai muuhun. Mutta väitän, että enemmän seksiä meillä on nyt ollut kuin koskaan. Ei se nyt ihan tosiaankaan mitään galakseja räjäyttävää ole, mutta minusta nämä asiat eivät ainakaan voi pelkästään olla kiinni. Mitä mies on tehnyt? Eipä juuri mitään uutta. Hänen mielestään se, että hän on yleensä jäänyt, on suuri myönnytys. Hoitaa toki lapsia ja antaa mulle vapautta mennä ja touhuta omia asioitani, mutta sellainen hellyys ja tunteiden osoittaminen, se, että tuntisin itseni NAISEKSI, ja ihanaksi, kiihottavaksi, seksikkääksi ja haluttavaksi, puuttuu. Vaikka todellakin näen vaivaa näyttääkseni hyvältä kaikin puolin, tiedän ajankohtaiset yhteiskunnalliset ym. keskustelunaiheet.. ja teen aloitteita, olen aktiivinen, osoitan hellyyttä vaikka sitä en nyt hirveästi tuntisikaan.. mutta vastakaiku ja aloitteet ovat aika nolla. Kyllä hän varmaan panostani kodin ja lasten hyväksi arvostaa, mutta mielummin hän juo olutta ja katsoo netistä tyttöjen kuvia, kuin käy minun kimppuuni. Että en tiedä, mitä vielä voisin tehdä??

Ap

[

No eikö asia ole sitten selvä....koodisto on vaan niin viallinen, ihmisvihainen jopa.

En ole vammautunut mieheni pettämisestä.. edes mahdollista.

Ap

Ach so.. Anteeksi kun vaivaan ja haastan ... me kaikki kasvetaan ihan samalla tavalla horsmaa vaikka kuinka paljosta oltais suostuttu luopumaan.

No en luovuttanut. Alkoi vituttaa (anteeksi ruma sana) niin, että kuntoilin armottomasti, ryhdyin dieetille, aloitin opiskelut, pistin itseni viimeisen päälle iskuun. Toki siinä ekat kuukaudet eivät kovin lämpimiä tunteita herättäneet, ja vaikea oli kaivaa haluja seksiin tai muuhun. Mutta väitän, että enemmän seksiä meillä on nyt ollut kuin koskaan. Ei se nyt ihan tosiaankaan mitään galakseja räjäyttävää ole, mutta minusta nämä asiat eivät ainakaan voi pelkästään olla kiinni. Mitä mies on tehnyt? Eipä juuri mitään uutta. Hänen mielestään se, että hän on yleensä jäänyt, on suuri myönnytys. Hoitaa toki lapsia ja antaa mulle vapautta mennä ja touhuta omia asioitani, mutta sellainen hellyys ja tunteiden osoittaminen, se, että tuntisin itseni NAISEKSI, ja ihanaksi, kiihottavaksi, seksikkääksi ja haluttavaksi, puuttuu. Vaikka todellakin näen vaivaa näyttääkseni hyvältä kaikin puolin, tiedän ajankohtaiset yhteiskunnalliset ym. keskustelunaiheet.. ja teen aloitteita, olen aktiivinen, osoitan hellyyttä vaikka sitä en nyt hirveästi tuntisikaan.. mutta vastakaiku ja aloitteet ovat aika nolla. Kyllä hän varmaan panostani kodin ja lasten hyväksi arvostaa, mutta mielummin hän juo olutta ja katsoo netistä tyttöjen kuvia, kuin käy minun kimppuuni. Että en tiedä, mitä vielä voisin tehdä??

Ap

Kenties miehesi koki ihan samaa kun ei saanut sua aikoinaan innostumaan? Koki olevansa itsestäänselvyys? Turhaa jossittelua. Nyt siis miehesi kokee sinut itsestään selvyytenä. Ehkä hänen tarvitsisi huomata että rouva onkin upea eroottinen nainen? Itsestäänselvästihän hänen pitäisi ajatella niin mutta luonto ei toimi niin!

ja se tilaus on se että sun ja miehesi suhde ei ole hyvä. eihän teillä ole mitään aitoa kontaktia, oikeasti!



musta on vaan ajan kysymys että tuo ihastuminen tulee. mutta olkoonkin se miten päräyttävää vain, se on vaan oire.



se tuo pintaan sinussa sen mikä on kauan ollut haudattuna, naiseuden yms.



yritä nyt ottaa se toinen mies tuosta yhtälöstä ulos ja miettiä mitä saat kipinästä mitä et saa suhteestasi. sun täytyy miettiä että haluatko olla oman miehesi kanssa ja koittaa löytää oikean yhteyden ja kipinän hänen kanssa.



toinen vaihtoehto on sitten todeta ettei sun avioliitto tyydytä sua ja pistää ero vireille.



luulen tietäväni minkä tyyppinen ihminen olet, tietyllä tavalla moraalinen ja sun olisi vaikea elää sivusuhteessa- oikeudentaju ei anna sille periksi ja tai jos antaa hetkeksi, soimaat itseäsi lopun ikäsi.



mun neuvoni: selvitä mitä haluat- jatkaa liittoasi vai ei. jos ei niin sulla on keino tehdä se kaikkia osapuolia kunnioittaen ja siististoi sen sijaan että ajaudutte keskelle mustasukkaisuusdraamaan. koska olen ihan varma että teidän puolisot eivät todellakaan ota asiaa niin hyvin kuin kuvittelet. ja siinä on lapset jaloissa kun aisankannattaja alkaa puhkumaan.

ja se tilaus on se että sun ja miehesi suhde ei ole hyvä. eihän teillä ole mitään aitoa kontaktia, oikeasti!

musta on vaan ajan kysymys että tuo ihastuminen tulee. mutta olkoonkin se miten päräyttävää vain, se on vaan oire.

se tuo pintaan sinussa sen mikä on kauan ollut haudattuna, naiseuden yms.

yritä nyt ottaa se toinen mies tuosta yhtälöstä ulos ja miettiä mitä saat kipinästä mitä et saa suhteestasi. sun täytyy miettiä että haluatko olla oman miehesi kanssa ja koittaa löytää oikean yhteyden ja kipinän hänen kanssa.

toinen vaihtoehto on sitten todeta ettei sun avioliitto tyydytä sua ja pistää ero vireille.

luulen tietäväni minkä tyyppinen ihminen olet, tietyllä tavalla moraalinen ja sun olisi vaikea elää sivusuhteessa- oikeudentaju ei anna sille periksi ja tai jos antaa hetkeksi, soimaat itseäsi lopun ikäsi.

mun neuvoni: selvitä mitä haluat- jatkaa liittoasi vai ei. jos ei niin sulla on keino tehdä se kaikkia osapuolia kunnioittaen ja siististoi sen sijaan että ajaudutte keskelle mustasukkaisuusdraamaan. koska olen ihan varma että teidän puolisot eivät todellakaan ota asiaa niin hyvin kuin kuvittelet. ja siinä on lapset jaloissa kun aisankannattaja alkaa puhkumaan.

Tottahan se on, että kyse olisi hetken huumasta. En tiedä, voinko löytää sellaista intohimoa, mitä haluaisin, mieheni kanssa. Mielestäni meillä ei ole koskaan sellaista edes ollut, ei mitään läpi yön rakasteluja, todellakaan. Muistaakseni olimme joskus ennen lapsia viikon etelänmatkalla, emmekä tainneet harrastaa seksiä kertaakaan... En tiedä, mikä yhtäkkiä on herättänyt tämän hullun himon kaipauksen. Ehkä se on sitten se, että on tullut henkilö, jonka kanssa on sellaista kemiaa ja joka on saanut minussa tuon puolen esiin. Aiemmin olen todellakin luullut, että minulla ei sitä ole, olen henkilö, jolle seksi on yhdentekevää. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heidän miehensä osoittavat jatkuvasti huomiota, kehuvat, osoittavat tunteita.. ehkä se on se, mikä pitäisi olla normaalia? Ei sitä kaksikymppisenä, kokemattomana ja epävarmana osannut miettiä mitään erotiikkaa. Nyt näköjään alkaa osata..

Ap

ja se tilaus on se että sun ja miehesi suhde ei ole hyvä. eihän teillä ole mitään aitoa kontaktia, oikeasti!

musta on vaan ajan kysymys että tuo ihastuminen tulee. mutta olkoonkin se miten päräyttävää vain, se on vaan oire.

se tuo pintaan sinussa sen mikä on kauan ollut haudattuna, naiseuden yms.

yritä nyt ottaa se toinen mies tuosta yhtälöstä ulos ja miettiä mitä saat kipinästä mitä et saa suhteestasi. sun täytyy miettiä että haluatko olla oman miehesi kanssa ja koittaa löytää oikean yhteyden ja kipinän hänen kanssa.

toinen vaihtoehto on sitten todeta ettei sun avioliitto tyydytä sua ja pistää ero vireille.

luulen tietäväni minkä tyyppinen ihminen olet, tietyllä tavalla moraalinen ja sun olisi vaikea elää sivusuhteessa- oikeudentaju ei anna sille periksi ja tai jos antaa hetkeksi, soimaat itseäsi lopun ikäsi.

mun neuvoni: selvitä mitä haluat- jatkaa liittoasi vai ei. jos ei niin sulla on keino tehdä se kaikkia osapuolia kunnioittaen ja siististoi sen sijaan että ajaudutte keskelle mustasukkaisuusdraamaan. koska olen ihan varma että teidän puolisot eivät todellakaan ota asiaa niin hyvin kuin kuvittelet. ja siinä on lapset jaloissa kun aisankannattaja alkaa puhkumaan.

Tottahan se on, että kyse olisi hetken huumasta. En tiedä, voinko löytää sellaista intohimoa, mitä haluaisin, mieheni kanssa. Mielestäni meillä ei ole koskaan sellaista edes ollut, ei mitään läpi yön rakasteluja, todellakaan. Muistaakseni olimme joskus ennen lapsia viikon etelänmatkalla, emmekä tainneet harrastaa seksiä kertaakaan... En tiedä, mikä yhtäkkiä on herättänyt tämän hullun himon kaipauksen. Ehkä se on sitten se, että on tullut henkilö, jonka kanssa on sellaista kemiaa ja joka on saanut minussa tuon puolen esiin. Aiemmin olen todellakin luullut, että minulla ei sitä ole, olen henkilö, jolle seksi on yhdentekevää. Kaverit ovat kertoneet, kuinka heidän miehensä osoittavat jatkuvasti huomiota, kehuvat, osoittavat tunteita.. ehkä se on se, mikä pitäisi olla normaalia? Ei sitä kaksikymppisenä, kokemattomana ja epävarmana osannut miettiä mitään erotiikkaa. Nyt näköjään alkaa osata..

Ap

ja sanoa että et ole tyytyväinen.

ihmiset muuttuu ja sä olet muuttunut hyvään suuntaan kun olet löytänyt itsestäsi tuon puolen. sano siitä miehellesi että haluat kokea hänen kanssaa kipinää, haluat himoita seksiä ja kokea mielenkiintoisia juttuja hänen kanssaa.n jos se mies ei ole yhtään mukana tai edes yritä niin arvelen että aika huonoissa kantimissa on parisuhde.

sun loppuelämäsi tehtävä ei ole vain olla kiitollinen siitä että mies suvaitsi rauhoittua kotielämään pettämisreissujensa jälkeen, tai tyytyä perusjyystöön kerran viikossa.

en sitten tiedä onko sun mahdollista löytää intohimo oman miehen kanssa, jos sitä ei ole ikinä ollut. mutta kyllä mä ajattelisin että olis reilua edes yrittää. ja jos teidän liitto ei oikeesti toimi millään tasolla, niin miehiä tässä maailmassa on. sun intohimo on vasta herännyt- eikä se ole mihinkään katoamassa.

Olen itse reilu kuukausi sitten lopettanut työpaikkaromanssin lopullisesti ja olen ihan hajalla asian kans. Töissä olo on tosi vaikeaa. Minulla oli suhde naiseen, olen myös itse nainen. Ikinä en olisi uskonut, että tämä voi olla näin vaikeaa ja sekoittaa elämäni täysin.



Nauti ihastumisen tunteesta ja flirtistä, mutta älä mene pidemmälle. Se tunne ja se vaihe suhteessa on ihana. Liian pitkälle mennessä siitä voi koitua vain hankaluuksia, ainakin silloin, jos se menee näin pitkälle kun minulla. Kävin tänään lääkärissä hakemassa masennuslääkereseptin, kun tämä elämä meni niin vaikeaksi tän asian takia. Toivottavasti sulle ei käy samoin. Olen tosi surullinen.

Olen usein hänelle sanonut, että minulle olisi tosi tärkeää, että hän pyytäisi vaikka viereensä sohvalle, tai sängyssä ottaisi kainaloonsa. Tai halaisi spontaanisti, tai läpsäisisi pyllylle.. tai sanoisi jotain, jos liikun vaikka alusvaatteissa.. mutta ei. Jos kysyn, voinko tulla kainaloon, niin ei hän poiskaan aja, muttei ikinä pyydäkään. Saati sitten, että huomioisi minut jotenkin seksuaalisena olentona..



Olen jopa joskus tehnyt niin, että kun hän on tullut töistä, olen kiskonut hänet kravatista suoraan sänkyyn, kun on oikeasti tehnyt ihan hirveästi mieli. Onhan siinä sekstailtu, mutta siinäkin sitten jälkeenpäin kommentti oli tyyliin - jaaha, mitäs on ruuaksi?. Masentavaa.



Ap

Olen itse reilu kuukausi sitten lopettanut työpaikkaromanssin lopullisesti ja olen ihan hajalla asian kans. Töissä olo on tosi vaikeaa. Minulla oli suhde naiseen, olen myös itse nainen. Ikinä en olisi uskonut, että tämä voi olla näin vaikeaa ja sekoittaa elämäni täysin.

Nauti ihastumisen tunteesta ja flirtistä, mutta älä mene pidemmälle. Se tunne ja se vaihe suhteessa on ihana. Liian pitkälle mennessä siitä voi koitua vain hankaluuksia, ainakin silloin, jos se menee näin pitkälle kun minulla. Kävin tänään lääkärissä hakemassa masennuslääkereseptin, kun tämä elämä meni niin vaikeaksi tän asian takia. Toivottavasti sulle ei käy samoin. Olen tosi surullinen.

Oletko kirjoittanut tuosta tänne? Tuntuu jotenkin tutulta tuo tarina. Toivottavasti selviät!

Emme ole samassa työpaikassa tämän miehen kanssa, tosin näemme silloin tällöin hänen työpaikallaan. Mutta kyllähän meillä on paljon yhteisiä tuttavia työn kautta, ja tiedostan, että ei hyvä heiluisi, jos joku saisi selville edes että olemme olleet yhteyksissä muissakin kuin työasioissa.

Ap

tällä varatulla miehelläsi perhettä /pieniä lapsia?

Paljonko miehellä ikää?

Onko tällä salarakkaallasi ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita ennen sinua?

tällä varatulla miehelläsi perhettä /pieniä lapsia?

Paljonko miehellä ikää?

Onko tällä salarakkaallasi ollut avioliiton ulkopuolisia suhteita ennen sinua?

Ikää on n. 35, yksi alle kouluikäinen lapsi. Muista suhteista en tiedä, emme ole puhuneet. Olen kyllä ajatellut sitäkin, että ei välttämättä ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Ap

Ihan kuin olisi minun kirjottamaa muutama kk. sitten, ihastuin syvästi ja ajatukset pyöri vain miehen ympärillä, ei niiin kivaa elämää. Oikeesti ei alun jälkeen ole tuonut mitään hyvää elämääni, muutakuin surun kaipuun ja sen, että oma elämä on mennyt sekaisin.... No nyt yritän päästä tästä eroon päivä kerralla, mutta neuvoni on ei kannata, itse jos saisin nyt kääntää ajassa kelloa, en koskaan olis antanut tätä tapahtua.....

...kannustat ap:tä avautumaan miehelleen ja kuvittelet, että se herättäisi miehen metsästysvaistot ja hän alkaisi uudelleen vikitellä ap:tä.



Ei se aina mene niin.



Minä tein niin kuin neuvot. Sillä seurauksella, että mieheni mietti itsemurhaa ja pani avioeron vireille, koska tunsi itsensä täysin tarpeettomaksi. Hän toivotti minulle onnea uuteen suhteeseen, koska uusi, nuorempi mies varmasti on juuri sitä, mitä tarvitsen.



Tämä tapahtui jo muutama vuosi sitten. En enää ikimaailmassa kertoisi miehelle mitään ulkopuolisesta ihastuksestani. Aivan väärä toimintatapa ainakin omassa avioliitossani.



Se silloinen ihastus ei nimittäin edennyt - toinen mies jänisti ratkaisevalla hetkellä.

Ei haluttava, seksikäs, hyväkroppainen...?

ja tämä toinen ovat ulkonäöltään varmaankin aika samalla "tasolla". Pitkiä, normaalipainoisia, urheilullisia, tavallisia kivannäköisiä miehiä.En sanoisi että omassa mihessä mikään olisi turn-off ulkonäön puolesta. Suhtautuminen minuun on vain niin eri luokkaa.



Ap