Olen hylkäämässä uskontoni.

se ei voi muodostua muiden ihmisten kautta.

Sinä et tarvitse omaan uskoosi muita ihmisiä, sillä he ovat vain ihmisiä, eli erehtyväisiä.

Kaikilla uskovilla ei ole mitään vahvaa seurakuntayhteyttä. Seurakunnat ovat täynnä erilaisia yksilöitä. Ei siellä välttämättä saa mitään upeaa ystävyyttä kaikkien kanssa.

Älä jätä uskoasi Jeesukseen, tai anna ainakin sydämesi olla avoinna. Tutki asiaa itse. Älä nojaa muihin ihmisiin ja heidän tekoihinsa... Silloin joutuu aina pettymään!

Kiitos ;(

ja rakentaa itsetuntoa ja omaa vakaumusta itsenäisesti. Olen itse joutunut eroamaan uskonyhteisöstäni ja meni monta vuotta parantua haavoista. Vieläkin ne ovat kipeitä. Kun uskonasioilla on loukattu, ne asiat on parasta jättää hetkeksi rauhaan.



Jos usko ei ole ihmisen oma teko, Jumala pitää huolta omastaan tuossakin tilanteessa. Uskon perustukset jäävät jäljelle, eivätkä ne ole ihmisen aikaansaannosta. Jos sovitus on totta, se pysyy, vaikka me olisimme heikoilla. Löydät kyllä aikaa myöten omanlaisen uskonelämäsi ja sellaisia ihmisiä jotka eivät puukota selkään. Usein kyse on sairaasta yhteisökulttuurista, jos sellaista tapahtuu.

Eihän missään sanota, että kristityt olisivat täydellisiä tai lähelläkään sitä. Päinvastoin, koko perusajatus on se, että me kaikki olemme syntisiä ja pelastumme vain armosta.



Toki on harmillista, jos tämä epätäydellisyys näkyy huonona yhteishenkenä uskonyhteisössä. Näin itse eri piireissä olleena voin sanoa, että ei se ole samanlaista läheskään kaikkialla. Täydellisiä ei olla missään, mutta ei läheskään joka seurakunnassa esiinny selkäänpuukottamista ja pahan puhumista. Käy joskus jonkun muun yhteisön kokoontumisissa. Voit hyvinkin löytää sinulle paremman sopivan paikan.

jolla pyyhitään maton alle kaikki uskovien tekemät törkeydet. Juu, kaikki pelastumme armosta ja kukaan ei ole täydellinen, mutta sairaista yhteisöistä ja ihmisistä on hankkiuduttava eroon. Se mitä ap kuvaa, on aivan muuta kuin "huonoa yhteishenkeä". Uskonyhteisöissä esiintyy narsismia, jopa psykopatiaa, eikä sitä aina tajuta lainkaan. Katsotaan nyt vaikka mitä tapahtui Nokia Missiossa.



Ap tekee aivan oikein. Pesäero ja tilanteen nollaaminen on oikein hyvä päätös.

En minä kehottanutkaan ap:tä jäämään nykyiseen uskonyhteisöönsä. Halusin sanoa, että se ei ole ainoa, vaan selvästi parempiakin on olemassa ja mahdollisesti ap:nkin löydettävissä. Koko uskoa eikä edes yhteyttä toisiin uskoviin ei tarvitse jättää huonon yhteisön takia.

ihminen jättää entisen ja hänestä tulee uusi. Ja Raamatussa sanotaan kyllä, millaista uskovan elämän tulisi olla. Esim. Paavalin kirjeissä puhutaan paljon siitä. Ei voi ohittaa niitä sanomalla, että ihmisiähän tässä vaan ollaan, jos seurakunnissa tapahtuu pahoja asioita. Paatumista se on, ettei uskovinakaan nähdä omaa itseään ja syntejään, vaan eletään kuin ei mitään rajotuksia olisi esim. pahan puhumiselle, toisten syrjimiselle, vallanhimolle, mahtailulle ja ylimielisyydelle jne.jne. Silloin on antanut pirulle kylä jo kaikki sormet, koko käden ja vielä enemmänkin, jos tällaista vaan jatketaan.

...vaan yhteisöäsi, joten palataan asiaan joskus myöhemmin. Hienoa että alat nähdä oikeaa maailmaa pikkuhiljaa, ja voin sanoa että ei-uskovaisena elämä on hyvää ja oivaltavaa, ja ajattelevalle ihmiselle kyllä löytyy uusia lämminhenkisiä ja teeskentelemättömiä yhteisöjä sitten jos joskus saat silmäsi kokonaan auki.



Itse agnostikkona voin sanoa että totuuden ja kaiken tarkoituksen etsimistä ei nimenomaan tarvitse, eikä pidäkkään lopettaa kun jättää uskonnon, mutta etsintä pohjautuu johonkin muuhun kuin rikkaiden lahkojohtajien porukalla tarkoitushakuisesti kyhäämään kirjaan nimeltä Raamattu.

Olen surullinen, mutta ns. uskonsisaret ovat saaneet minut pikkuhiljaa vakuuttuneeksi, ettei usko muuta mitään tai ketään. Missään ei ole ollut niin paljon riitaa ja selkäänpuukotusta, pahan puhumista, arvostelua ja ihan selkeää kiusaamistakin kuin uskonpiireissä. En enää usko, minulta meni se ja toivo paremmasta. Uskon ehkä vielä omalla tavallani, mutten enää halua siihen ketään rinnalleni vouhkaamaan.

Hirveän pettynyt olo kyllä on :(

Sinut on aivopesty. Ei terve ihminen tarvitse uskoa tai lähipiirin hyväksyntää uskon asioiden suhteen. Uskonnoissahan korostetaan lähimmäisen rakkautta ja suvaitsevaisuutta? Se on heidän ongelma jos uskonto saakin heistä pahimmat puolet esiin. Ehkä sinä oletkin se hartain ihminen kuitenkin kun et siedä mitä pyhyys tai tekopyhyys on tehnyt läheisillesi. Uskonnollinen yhteisö kannattaa hylätä, mutta jos vahvasti uskot johonkin niin et voi itseäsi muuttaa. Sitä kannattaa vaan harjoittaa omissa ajatuksissa.

En ole muuta kuullutkaan viime vuosien aikana kuin että yksin ei voi jättäytyä, usko ei säily tai ainakaan kehity jne., vaan uskovan on hakeuduttava muiden uskovien yhteyteen. Se ei kuitenkaan enää tule kysymykseen, koska en tunne mitään tarvetta lähteä minnekään uskovien porukoihin enää. Jos uskoni siihen loppuu, niin se loppuu.

Itse pysyn visusti erossa kaikenmaailman kuppikunnista ja silti uskoni säilyy, jopa uudistuu. Ei Taivaaseen mennä jonkun hihhuliseurakunnan kautta vaan omalla vakaalla uskolla Herraamme Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainoaan Poikaan. Muista; siellä missä kaksi tai kolme on koolla niin siellä on myös PH. Eli ei tarvita mitään suurta ryhmää että PH pystyisi operoimaan. Ja Jumalalle kelpaamme juuri tällaisina, rikotun saviruukun palasina jonka suuri Mestarimme eräänä päivänä jälleen kokoaa ehyeksi.

Ei minulla ole ketään_uskovaista_ ystävää, ei kahta tai kolmea, ei ketään, enkä sellaisia enää etsi, sen verran olen nyt saanut ns. turpiini, että riittää.

protestanttinen lahko. Niitä lahkoja siinä pääuskonnossa on aika paljon -tiesittekö?