Jännittämisketju! Mitä sinä jännität?

Kaikista huvittavinta asiassa on se, että olen sairaanhoitaja (enkä koskaan käy tutuilla lääkäreillä).



Olen ihan säälittävä potilaana ja itken helposti jos olen kipeä tai on jotakin muuta raskasta. Hoitotyössä en ole ollenkaan noin herkillä.



Hyvä puoli asiassa on se, että ymmärrän todella hyvin miksi potilaat ovat "ilman syytä" alakuloisia tms, sitä eivät kaikki hoitajat ymmärrä, vaan pitävät rasittavina kun potilas ei jaksa olla reipas.

tuo linja-autosta poistuminen jos joku istuu käytävän puolella jännittää myös mua :D vaikka se on tietysti aika typerää..



jännitän myös puhelimella soittamista n.s.virallisissa asioissa ja esim. kaupan kassalla maksaminen jännittää

Suurin osahan ei näitä jännittämisiään kehtaa kenellekkään myöntää, edes anonyymisti. Itseäni se kuitenkin helpottaa, kun huomaa että vaiva on tosi yleinen ja oikeastaan melkeimpä jokainen jännittää jotain. Kiitos kun jaoitte omat jännityksen aiheuttajat. Uskon, että monia helpottaa kans kun huomaa samankaltaisia ihmisiä olevan muitakin. :)



Myöskin se on hauskaa huomata, että ei niihin toisten jännittämisiin niin kauhealla kiinnostuksella suhtaudu kun omiinsa. On vaan lähinnä niin, että no mitäs tuosta. Vielä kun oppis aattelemaan omalla kohdallakin niin. :)



-ap

...niitä, jotka ei saa sanottua mitään kun ovat jäämässä pois vaan liikuskelevat vaan levottomasti?



Mua on aina ärsyttänyt se kun jotkut ei voi sanoa mitään, mutta sitten ymmärrän paremmin jos siihen liittyykin tuota jännitystä.

johonkin lappuun, jonkun katsellessa.

opiskeluaikana. Jos joskus piti esim. pankissa allekirjoittaa joku paperi, käsi tärisi niin, ettei kirjoittamisesta tahtonut tulla yhtään mitään! Onkohan tuollaiselle vaivalle joku selitys, tai nimi olemassa? No, itse pääsin vaivastani muutaman vuoden jälkeen, kun hankin pankkikortin (-90-luvullahan käytettiin vielä yleisesti "pikapankkikortteja") ja nimi piti kirjoittaa aina kassalla, niin siihen tottui.

Puhelimella soittamista jännitin myös vuosikausia, mutta lasten synnyttyä sekin on pikkuhiljaa helpottanut, kun on vaan ollut pakko tilata lääkäriaikoja yms.

Tällä hetkellä jännitän lähinnä sitä, että pitää puhua englantia vaikka asiakkaan kanssa, siinä menen aivan lukkoon, vaikka englanti kutakuinkin hallussa onkin.

Esiintymistä vieraiden ihmisten edessä, aivan kamalaa. Sosiaalisia pelkoja ei oikeastaan mitään muita.

Sama juttu. Ei oikeastaan ollenkaan edes mahdollista.

tarjoamista muille jännitän. Tämä on ärsyttävää, koska haluaisin useammin emännöidä vierailuja. Olen sosiaalinen ihminen, mutta kaikki kahvipöytä-kulttuuriin liittyvät asiat jännittävät ja hävettävät. Samaten häpeän usein kotiani, kun joku on tulossa vierailulle. Koti tuntuu aina sottaiselta ja liian "yksityiseltä" muille esiteltäväksi, vaikka olisi kuinka siivottu.

Älä ajattele tilannetta esiintymiseksi. Ajattele vaikka, että juttelet jollekin kivalle ihmiselle.Hän on tilan takaseinällä.



Ajattele, että yleisössä kaikila on pellennenä.



Ajattele, että ystävälliset ihmiset yleisössä tukevat sinua ja kusipäiden mielipiteistä ei ole väliä.



Valmistaudu kunnolla ja keskity tavoitteeseen, ei siihen, miltä sinä vaikutat.Ajattele, että pieni jänitys kuuluu asiaan ja on merkki keskittymisestä.

verenpaineen mittauttamista ja myöskin hemoglobiinin ottamista.

Siis verenpaineen mittausta. Tai en mä sitä etukäteen pelkää, mutta siinä tilanteessa saan jonkun ihmeellisen jännityskohtauksen, rupeen tärisemään enkä voi kääntää päätä kun niska jännittyy niin paljon. En todellakaan tajua miksi.

ompas tää topa vanha XD mut kirjotan kumminki! jos kauppa, puheen pitäminen, siintyminen jossa on VIERAITA ihmisiä niin ei mitään probleemaa, mut hetiku joku tuttu on siel ni vedän lukkoo täysi (riippuu tietty ketä, mut esim. ''vieraampi'' luokkalaine)