naimisiin, mutta eri asunnot?

Toimi hyvin. Asuimme kuitenkin yhdessä, vuoroin minun vuoroin miehen asunnossa. Lapsen syntyminen muutti järjestelyjä ja nyt miehen asunto on vuokralla. Joskus on ikävä sinne.

lapselle se voi olla vaikeaa

jos kumppani myös tykkää ajatuksesta.

Toimii ainakin meillä, ei ole vielä asuttu yhdessä muuta kuin lomareissuilla.. nyt loppusyksystä pitäis muuttaa saman katon alle, saas nähdä mitä tulee. Naimisissa oltu vajaa vuosi. Lapsia ei ole eikä tule.

Mutta kannustan tekemään omat ratkaisut. Jos sille tuntuu niin hyvä ratkaisu. Kovin useesti vaan hyvä pairsuhde pilataan sillä perinteisellä arjella. Ei mun mielestä ole mikään pakko sulloa kahta arvomaailmaa siihen samaan kuutioon. Varmasti pysyy hermot paremmassa kuosissa ja suhde tuoreempana.



Mies 36

Itselläni yksi lapsi edellisestä liitosta. Jos koskaan enää yhteenkään mieheen sotkeudun, tämä malli on ainoa mikä tulee kyseeseen. Uusperheily ei kiinnosta ja tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa ihan itsekseni. En myöskään tarvitse lapselleni isähahmoa kun lapsella on erinomainen isä, enkä hyvätuloisena tarvitse elättäjää itsellenikään.



Ihmettelin kommenttia että "hyvä jos on varaa." Miksi ei olisi, pitäähän kunkin ilman parisuhdettakin elättää itsensä ja maksaa asumisensa yms. Miksi se tällaisessa kuviossa muuksi muuttuisi?

lapsilla kaksi kotia, joissa tosin pääsääntöisesti ollaan koko perheenä. Äitiyslomalla asuin enimmäkseen miehen luona, töihin palattuani palasin vanhaan asuntoon.

Asuimme eri paikkakunnilla kaksi vuotta avioliittomme alussa.

Kaipa sitä voi rakastaa ja haluta sitoutua virallisesti ilman yhteistä asuntoakin? Jos arki sujuu ja suhde voi paremmin tässä muodossa niin miksi ei. Vrt esim kirjailijat Korhonen ja Härkönen.

Vain avioliitto osoittaa todistettavasti lapsen/lasten vanhempien tai uusvanhempien olevan parisuhteessa silloin, kun osoite ei ole sama. Tämä on monille viranomaisille tärkeää.

(ts. lapset on jo tehty), niin tuo erillään asuminen on ihan tavallinen järjestely. Ei kumpikaan halua muuttaa pois omalta tilaltaan.

mutta ei haluta yhteistä kotia.

Kuulostaa vain oudolta, että naimisiin mennään mutta ei haluta yhteistä kotia.

Kuulostaa vain oudolta, että naimisiin mennään mutta ei haluta yhteistä kotia.

On tavallaan kaksi yhteistä kotia, osittain olosuhteiden pakosta kuten meillä. Toinen Helsingissä, toinen maalla. Tosiaan aikuiset toisiinsa sitoutuneet ihmiset voi olla onnellisia yhdessä vaikkei joka ilta viereisille tyynyille päitään kallistakaan.

Kuulehan, ne on aikuisia ne jotka tälläisen järjestelyn haluaa

Kuulostaa vain oudolta, että naimisiin mennään mutta ei haluta yhteistä kotia.

Kuulostaa vain minusta oudolta, että naimisiin mennään, muttei kotia perusteta :)

Tai siis sitten on kaksi kotia, molemmilla omat :)

Saa kait sitä sanoa, että kuulostaa oudolta :D

Ota herne pois nenästä.

Mun mielestä ihmiset kipuilevat ihan turhaan yhteiskunnan perinteiden talutusnuorassa ja siinä kuvitelmassa, että naimisissa olevilla pitäisi olla yksi yhteinen koti. Mulla ei ainakaan toimi, koska oma tilanne on se, että molemmilla on "taakkoja" entisestä liitosta, enkä halua olla naimisissa enkä edes avoliitossa puolisoni entisen elämän hedelmien kanssa. En ole eikä minusta tule uusperhe-emoa kenenkään lapsille eikä lapsenlapsille. Puoliso saa tavata toisessa kodissa omiaan ja kun koti on siinä tilanteessa kuin pakolaisleiri, en yksinkertaisesti voisi sellaisessa ollakaan. Tarvitsen omaa tilaa ja rauhaa. Puolisoni kanssa viihdyn mainiosti, ja hän on se, jonka olen ottanut elämääni, en hänen sukuaan. Näin se vaan menee, mutta kaikki eivät uskalla tätä ääneen sanoa ja sitten riidellään ja erotaan taas, kun ei uskalleta ottaa sitä vapautta, joka kaikille kuuluu. On niin surullista, kun yhteiskunnan asettamien normien annetaan vielä 2000-luvulla määritellä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Eikö sopivinta ole se, mikä itselle parhaiten sopii edellyttäen, että ketään ei vahingoiteta? Ei oma rauha ketään vahingoita ja hyvällä mielellä parisuhdekin kukoistaa. Olkaa ihmiset vihdoinkin rohkeita tekemään omat, itsellenne sopivat ratkaisut! Ketään ei tee paremmaksi ihmiseksi se, että yrittää vastoin tahtoaan olla siellä, missä ei viihdy ja saa sitten vaikka vatsahaavan tai muita fyysisiä vaivoja. Kannattaako vain siksi, että olisi kuten muutkin ja kuten aina ennenkin on tehty?