Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Huomenna edessä alkuraskauden ultra ja pelottaa....

Vierailija
10.10.2012 |

vietävästi onko tuolla massussa mitään elämää?



Koko viikon olen henkisesti jo valmistaunut lääkärin sanoihin, "täältä löytyy ruskuaispussi, mutta valitettavasti siellä ei ole alkiota sisällä"

"Seuraavaksi on varattava aika kaavintaa varten."



Yli kaiken pelkään tuohon toimenpiteeseen joutumista. Saatikka kun on nämä melkein 7 viikkoa tässä elänyt siihen malliin, että tässä mahdollisesti sitten ollaan raskaana, olisi todella vaikeaa asennoitua, että enpäs olekaan raskaana. Muutenkin ei tuo asia olisi lainkaan helppo kantaa näin pimeänä vuodenaikana. Saattaisin olla pitempäänkin ihan lamaannuksissa, surullinen ja onneton.





Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

"täältä löytyy ruskuaispussi, mutta valitettavasti siellä ei ole alkiota sisällä"

"Seuraavaksi on varattava aika kaavintaa varten."

ruskuaispussin sisällä olis sikiö...

Vierailija
2/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

raskauspussissa on toivottavasti sikiö sisällä. Jos ei, niin älä ainakaan tee mitään liian aikaisia päätöksiä (kaavinta) vaan muista, että se sikiö voi löytyä vielä myöhemminkin.



nim. kokemusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

on kaavittu kahdesti. Musta helpompi tapa jos sikiö on kuollut. Toivotaan että sulla on kaikki ok.

Vierailija
4/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

että joutuisit silti mihinkään kaavintaan, kyllä asia varmaan hoidettaisiin lääkkeillä. Mutta miksi ylipäätään pelkäät tuulimunaraskautta? Onko sulla ollut sellaisia aiemminkin?



Valitettavasti vielä raskauden vahvistamisenkin jälkeen noita jännittäviä ja pelottavia päiviä saattaa tulla todella monta. Niiden kanssa on pakko oppia elämään, jos haluaa lapsen. Ja se oppiminen voi viedä aikaa.

Vierailija
5/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei ole ollut tuulimunaraskautta, mutta siksi sitä pelkään, kun tämä alkuraskauden taival on ollut jokseenkin oireetonta aikaa. Kyllä nyt tietysti jotain pieniä juttuja on ollut, mutta ei isompia.



Myönnän sen, että olin rennompi odotusaikana, kun odotin ekaamme. Olin nuori (24v) silloin ja en osannut pelätä. Nyt tätä toista odottaessa olen pelokkaampi ja pelkään, että menetän pienen. Haluaisin vielä niin kovasti pienen hoivattavaksi tänne taloomme ja ekalle lapsellemme sisaruksen.

Vierailija
6/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä minäkin mietin, että jos ei huomenna sykettä näy tai on jotain muuta epämääräistä näkyvissä, niin en silti anna lupaa tehdä kaavintaa. Vaan aion vaatia uusinta ultrausta ensi viikolle tai sitten menen yksityisellä käymään.



Olemme nyt nimittäin julkisella puolella lapsettomuushoidoissa ja lapsettomuuspolille menen huomenna ultrattavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
10.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Millainen toimenpide se sinusta oli? Oliko sen jälkeen kovat kivut? Kauanko kipuja ja vuotoa kesti kaavinnan jälkeen?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi yksi kolme