***PUOLUKOIDEN PULINAT KESKIVIIKKONA***

Aloitinpa uuden pinon vaikka kello on täällä vasta vaille puolen yön, tunnin verran kun ollaan täällä jäljessä. Kävin illalla spinningissä ja nyt silmät ristissä tulin vielä lukemaan pinon, kun mies pelaa tuossa x-boxilla.



Nyt en muista mitä piti kommentoida, joten ehkä parasta painua pehkuihin ja palata taas aamulla.

[color=dodgerblue]Tuntuu, ett kun on ollut pari päivää pimennossa, niin ei meinaa pysyä enää kärryillä teidän jutuissa =(



No parhaani mukaan yritän kommentoida, vaikka osan gallupeista taidan jättää suosiolla väliin, kun kaikkea ei muista.



JJ: se ystäväni kellä on la samana päivänä ku sulla, sai äitiyspakkauksen jo kuukaus sitte ja innoissaan on päässyt jo tutkailee sitä. mites ootteko käyneet jo vaunu ostoksilla??



Pumpsu: tervetuloa minunkin puolesta. Tuohon kamerahommaan vielä lisäisin, ett kantsii siis ostaa sellainen kamera, jossa on ladattavat patterit. normaalit sormiparistot ei kestä edes parin kuvan vertaa...



Ja lumiinaa eli tulevaa kollegaa haluisin myös onnitella kouluun pääsyn johdosta. Terkkariopinnot on tosi mukavat, ja varsinkin niistä lasten ja äitiysneuvolan harjoittelusta nautin erityisesti =)



Kamala kiirus ollut koko yön... paljoo ei oo ehtinyt kirjotella. tänkin monessa pätkässä...



Joulu ja uusivuosi G: jouluks toivoin töitä. oon sit aatonaattona illassa, aattona ja joulupäivänä aamussa ja tapanina meen sit valvomaan. Illalla normikuviot. syödään anopin ja mun äitin luona ja ilta sit kotona romanttisesti kahdestaan. Uutena vuotena mahdollisesti sinne mun serkun luo vihtiin. jos vaikka Perttua näkis =)



Paljon muutakin piti toki kommentoida, mut ei nyt yöaikaan enää muistu mieleen. Palaan huomenna kun vapaat alkaa =) =)

[color=darkviolet]Eilen en enää kerennytkään palstailemaan kun äitini oli kylässä illan. Tein ensimmäiset joulutortutkin. Meillä menee taas erityisen hyvin, minä puhun vauvoista KOKO AJAN ja molemmat on hyvällä tuulella. Pelottaa että taas tulee taantuma koska viimeksi meni saman kaavan mukaan ja kohta tässä vaiheessa aloin kuvitella liikoja ja sitten oltiinkin samassa jamassa kun ihan alkuun...



Eilen tulin töistä ja mies kyseli että minkä värisiä töppösiä oonkaan kutonut valmiiksi, arvasin heti että yks ystäväpariskunta on saanut vauvan koska heillä oli LA ihan näillä main. Kysyin vaan että pitääkö ne olla siniset? Mies sanoi että joo ja mulla tuli itku... Miksi se muiden onni voikin tuntua niin vaikealta...?!? Mies kysyi että kertooko enää enempää. Minä että älä kerro ja vasta myöhemmin illalla kyselin lisätiedot, kellonaika, paino, pituus, jne... Mies osas kyllä lohduttaa hyvin mutta ei se silti mieltä kovin ylentänyt. Lohdutti mm. että me saadaan useampi lapsi ku he (heillekin esikoinen)... Tuo pitää kyllä muistaa! Heti tarkensin että ai että jos heille tulee neljä niin meiän on pakko sitten tehä vielä viies... Ja sanoi että ens kesänä mulla alkaa maha pömpöttään ja sitten se pömpöttääkin yhteen menoon monta vuotta, koko ajan on vauva tuloillaan... ??? Ihan erikoista tekstiä tuolta köriläältä joka AINA puhuu vain kahdesta lapsesta!



[b]GALTSU:[/b] Kyllä mun mielestä sun työkaverin tilanne on ymmärrettävä. Olen ehdottomasti sitä mieltä että jos mies ois EI KOSKAAN kannalla niin ainut vaihtoehto ois ero, koska niin kovasti sen äitiyden ja raskauden haluaa kokea, ei se auttas että miehellä on jo ennestään lapsia... Mutta olishan sekin vaihtoehto koittaa löytää uutta miestä. Tuossa iässä varmaan miehetkin on heränny siihen " perheettömyyteen" ja minusta ainakin tuntuu että mitä vanhempia ollaan niin sitä nopeammin suhteessa edetään. Toivottavasti työkaverisi ei nyt tunne oloaan entistä ahistuneemmaksi kun sinä oot saanu miehen suostumaan? Ja kurja kun sinäkään et voi sitten kunnolla hehkuttaa ettei kaverisi pahota mieltä...?



[b]PUMPSU[/b] kyseli niistä " ennustajista" . Ne on sellasia sähköpostitse ennustavia, toinen sanoi ennustavansa korteista, toisesta en tiiä. Lähetät vain oman ja miehes syntymäajan (ja jos on ennestään lapsia, niin heiän syntymäajat). Ei maksa mitään. Vastaavat sitten ja kertovat montako lasta, mitä sukupuolta ja milloin on tulossa. Että onnea yritykseen! =o) Osotteet ovat madam.mamma@luukku.com ja ennustajaelli@luukku.com. Toivottavasti saat mieltä ylentäviä aikataulua! =o)



Mukavaa keskiviikkopäivää!



Ai niin, tietäskö kukaan misä Oulusa myytäs sellasia pipoja joissa ois jotain tekstiä, ihan sama mitä, kun aattelin ulkomaalaiselle kaverille laittaa joululahjaksi? Niin ja ei mitään kalliita, alle kympin ainakin, kun en mää sille kovin kallista vihtis laittaa.

[color=salmon] Päivää puolukkaiset! Tulin välitunniksi koneelle, kun Tuuttikin intoutu taas myllään :) Pitää oikeen pysähtyä nykyään isompien potkujen ajaksi, tuntuu jo niin selkeesti ja välillä ihan käy kipeetä.



Odottelen täällä innolla et työpäivä ois pulkassa. Aateltiin miehen kans lähteä ostoksille illemmalla *rakastaa shoppailua*



Galtsu: " JJ:onnea 30 johdosta! Eiköhän se Tuutti oo sitten sylissä ;O) Mutta eikös se ollut niin että pitäis kuitenkin olla 3000 g syntyessä? Veljen poika oli 3100 ja sairaalassa sanottiin että isompikin sais olla.. Toisaalta jos on isonkokoinen niin kyllähän mä ymmärrän mitä siinä voi pelätä, serkun lapset oli syntyessään 4,5- 5,1 kiloisia.. mutta sen se sanoi ettei oo koskaan ollut sit enää millään mitään väliä kun sai vauvan syliin.. ;O) "



- Juu siis en toki tarkottanut, että vauvan pitäis olla pieni syntyessään. Toi mun kommentti, et neuvolatäti veikkas Tuutin olevan syntyessään yli 3 ja puol kilonen meinas siis vaan sitä, että koska mulla menee sf-mitta keskikäyrillä, mutta olen pitkä synnyttäjä, niin Tuutti on varmaankin keskivertoa isompi.



G O L D A: Mä en ollu vielä kuukausi sitten edes laittanut pakkaushakemusta, joten ei ihme kun kamusi sai paketin ajoissa. Mulla ne laput menee muutenkin oman palkanlaskijan kautta Kelalle, joten siksikin viivyttää. Eiköhän se pakkaus mullekin siunaannu joku kaunis päivä :)



JJ 30+1 kera Tuutin ♥



ps. huomenna kattoon mestaritonttua teatteriin! Onko joku oulun puolukka sen jo nähnyt?

Hyviä uutisia neuvolasta: sydänäänet kuuluivat!!! Ihanaa!!



Huonoja uutisia kotoa: mies se sitten osaa lannistaa tunnelman aina oikealla hetkellä... Varoitus: lapsista ei kannata haaveilla tyypin kanssa joka ei niitä halua heti aluksi.... :( laitoin miehelle viestiä sydänäänistä niin ei vastannu mitään: joten jatkoin perään että kiva kun sitä kiinnostaa niin paljon: vastaukseksi sain sitten että eti joku jota kiinnostaa ja voisinko ymmärtää ettei kaikkia kiinnosta niin paljon höösätä.....



Joo tästä on siis luettavissa kaikki mitä sen päässä liikkuu... Hitto että tuntuu pahalle: siis voinhan tajuta ettei miehet ymmärrä tästä mitään mutta tuosta viestistä kyllä käy hyvin selvästi ilmi ettei sitä liikuta pätkän vertaa oonko mä raskaana vai en???? Tais tulla tehtyä paha moka kun uskoin että haluis lapsen... ois vaan pitäny jatkaa fiksumman isäehdokkaan ettimistä ja unohtaa koko tää paska.... Mutta tehty mikä tehty... Ja ilman tätä pikkuista ei kyllä ois syytä jatkaa.... Ehkä mies alkaa hössöttämään sitten kesäkuussa... tai sitten ei...



Noh näissä fiiliksissä oon tyytyväinen että pitää lähtä töihin.. pää hajois varmaan jos joutis kotona olee... Onneksi miestä en nää ennen perjantai-iltaa.

ei olla käyty vauvuostoksilla. Ollaan aateltu ettei ihan hetkeen käydäkään. Musta on ihan turhaa ostaa niitä kauheen ennakkoon, tilaa vaan vievät. Katellaan sitten joulun jäälkeen alennuksesta varmaan. Mies ei suostu ostaan mitään halpismerkkiä, mutta kyllä mä koitan sen päätä vielä kääntää ;)

M I I T S U: Voi kamalaa miten miehes suhtautu! Minä kyllä oisin pahana, jos oma nuin sanos, inhottava kommentti kun sää olit niin innossaan :( Tuli mieleen, et josko se sun raskautuminen kävi sitten liian nopsaa lämpeämisen jälkeen...? Meillä mies ehti miettiä suostumuksensa jälkeen monta kuukautta ja ehkä siksi onkin nyt niin onnessaan. Ehkä sunkin miehes vielä tosta tokenee ja jos ei tokene niin läpsi hyväksi, jotta tokenee ;) Miehelle on vielä kuitenkin niin utopiaa tuo raskaus tossa vaiheessa, ettei ne osaa ees aatella mikä aarre siellä masussa uiskentelee. Toivotaan ja peukutetaan, et se tuosta innostuu ennen kesää! Koita sää vaikka olla sitten vähän vähempi hihkumatta niin saa mies vähän tilaa aatella. Uskon, et se tuosta vielä alkaa hössään, ihan kuin sääkin :) *halitus*

Varmasti ois miehelle tehny hyvää miettiä muutama kuukausi.. Et ehkä minä hötkyilin liikaa... ois vaan pitäny jatkaa niiden pillereiden syömistä vaikka lupa lopettamiseen tulikin... Ite sitä vaan ootti niin kovasti.. ja kieltämättä raskaus alkoi niin nopeesti että tässä itellääkin on vaikee tajuta.



Mies saa nyt miettiä rauhassa mitä haluaa: kieltämättä tekis mieli tuon jälkeen näyttää sille ovea.... mutta ehkä tää tästä asettuu taas tai sitten ei... En aio sanoa sille kyllä mitään ennenkuin pyytää anteeksi.

[color=darkviolet]Olipas kyllä yllättävän tylysti sanottu mieheltäs! Niin ehkä kaikki tapahtui niin äkkiä, kun ensimmäisestä kierrosta tärppäs! Mutta kyllä tuo silti on kohtuutonta! Nimen omaan, et puhu mitään ennen ku pyytää anteeksi! Itte varmaan tuossa tilanteessa en soittelis tai mitään, antaisin miehen soitella ja ymmärtää tehneensä väärin! Toivottavasti se nyt on vaan jotain " alkukankeutta" ! Ja uskoisin niin. Varmasti ennen kesää mieli on muuttunut! Mutta minusta se on kyllä väärin että vieläkin pitäs muka antaa aikaa. Aina ne miehet vaan tarttis aikaa! Johan sää oot aikaa antanut kun oot monta vuotta oottanut että mies suostuis vaikka itse oot jo lasta halunnut! Minusta tuo ajan antaminen miehille on jo ihan kohtuutonta!!! *kiukustuu meidän kaikkien " odottavien" puolesta!* Ei sun tarvi syyllisyyttä siitä kantaa että luvan kanssa vauva laitettiin alulle!



Parempaa mieltä sinne! Toivottavasti voit puolestasi tehä miehelle tosi kurjan olon jotta se tietää sua loukanneensa! Ehkä hänen pitäis oikeasti kokea se sinun menettämisen pelko! Vois olla toinen ääni kellossa sitten! Mutta eipä tuossa nyt vihti uhkailemaankaan alkaa. Toivottavasti mies ymmärtää pian pyytää anteeksi ja voitte jatkaa onnellista perhe-elämää!!!

[color=CD1076]Meidän digikamerassa kyllä kestää paristot useammankin reissun ajan. Riippuu paljon varmaan kamerastakin, mitten se syö paristoja. Mutta meilläkin on siis mahdollista käyttää paristojen lisäks akkuja.



[b]Miitsu:[/b] Kylläpä miehesi sanoi inhottavasti. :( Tuossa tilanteessa olisi voinut ennemmin olla vaikka hiljaa tai edes yrittää jotain neutraalimpaa. Vaikeaa ellei lähes mahdotonta ois varmaan ollut jatkaa pillereitä sen jälkeen, kun mieheltä on jo tullut lupa lopettamiseen. Ja varmaan oman aikasi odotit sitä lupaakin, joten kyllä miehenkin pitäis pikku hiljaa tajuta mikä on homman nimi. Toivottavasti asiat on jo viimeistään perjantaina paremmin.



Olenkin tainnut vallan unohtaa onnitella [b]Lumiinaa[/b] uuden opiskelupaikan johdosta, joten: [b]ONNEA![/b] Niin mites teidän vauvahankkeen laita nyt sitten on?[/color]

Miitsu, älä vielä masennu. Miehille tuo raskaus (varsinkaan alussa) ei tunnu niin todelliselta, etenkään kun siihen ei liity varsinaista kuumeilua. Luulen että tuo on aika yleistä, ja ymmärrän että susta tuntuu pahalta.. Mies ei varmasti ajatellut miltä kommenttinsa kuulostaa, ja voihan olla ettei vielä " uskalla" olla kovinkaan innoissaan jos pelkää että jotain ikävää voi tapahtua näin alussa. Kyllä miehesi siitä vielä innostuu, usko pois:)! Viimeistään siellä ultrassa tai kun ekat potkut tuntee;)



Galtsu, tosi ikävä toi sun työkaverin tilanne... Eipä siinä kovin montaa vaihtoehtoa jää. Voi kun miehet oppisi ajattelemaan muutakin kuin omaa napaansa.



Hannele, hyvä että menee hyvin, meillä taas eilen riitelyä ja tuntuu menevän erityisen huonosti... Tää kuumeiluaika on kyllä helvetin raskasta toisinaan.

Opiskelusta: en ole aikeissa lykätä vauvaprojektia, päinvastoin, nyt kun kuviot on selvillä ei ole enää mitään syytä sitä lykätä niin kuin joku sanoikin. Vuoden ajattelin olla sitten kotona vauvan kanssa opintojen keskellä, ja saahan koulussa joustavammin sovittua jos tulee lapsen vuoksi poissoloja. Opintojen jälkeen haluan heti joksikin aikaa töihin, joten sitten jos synnyttäisin heti valmistumisen jälkeen niin kaikki työharjoittelussa hankitut kontaktit katkeaa ja on vaikeampaa löytää töitä. Kiiton viuelä kaikille onnitteluista, jotain kivaa meikäläisenkin elämässä tapahtuu:)



-Lumiina

Miitsu: ikävästi sano miehes. tovottavasti tajuaa tuon itsekkin ja älyää perua puheensa ja pyytää anteeksi! *hali*

Nyt ei oo varmaan paras hetki tätä kysyä, mutta kysynpä silti nyt kun tuli mieleen, tehän asutte eri paikkakunnilla viikot, onko sulla suunnitelmissa muuttaa miehen luo sitten äitiyslomailemaan vai miten ootte tulevaisuuden suunnitelleet?



Hannele: omasta käskystäsi, muita nyt että et ala ehdottelemaan aikaistuksia miehelle vaikka hyvin meneekin!!! eikös sua tästä pitäny muistutelle ;) älä ainakaan ihan vielä ala ehdottelemaan. jospa tuo sitten itsekkin saisi kunnon vauvahuuman päälle ja ehkä se olisikin mies joka ei malttaisi kesään asti odottaa!



mä oon täällä jännännyt yhden työhakemuksen perään soittelua jo usemman päivän. tai siis oonkin soitellut, mutta kun ei ukot vastaa.

kohta totean tehneeni parhaani ja laitan mailia. helpompihan se mulle ois.



mitäpä vielä.. paketoin äsken siskolle lähetettäväksi joululahjoja se kun ei tuu suomeen jouluks. tein monta pientä sievää pakettia jotka sisälsivät lähinnä salmiakkia... tuli ihan joulumieli. voi kun oiskin jo joulu ja hommat siinä mallissa kun jouluna pitääkin olla.



nyt hommiin ettei tarttee taas huijata oleeni ahkera kun mies tulee



luna

[color=darkviolet]Mää kyllä kans vähän luulen että miehet pelkää paljon herkemmin että jotain pahaa tapahtuu. Kun miehen kotona koira ootti pentuja niin mies oli koko ajan huolissaan että jos jotain sattuu koiralle... Onkohan yhtä huolissaan sitten minusta (vai onko koira vaan niin paljon rakkaampi...) Eivät miehet varmaan yhtä innokkaasti halua muillekaan raskaudesta ilmottaa just sen takia. Ja nyt kun yhellä kaverilla LA lähesty niin mies laitto viestiä ja kyseli miten menee ja kun ei kuulunut vastausta niin mies säikähti että onkohan jotain sattunut... MInä sanoin että no ei kai nyt enää tossa vaiheessa voi mitään sattua kun on ihan viimesillään niin mies vaan että kyllä niitä naisia kuolee synnytyksessä...



Tähän asiaan liittyen montakos rv:a se onkaan minkä jälkeen km-riski pienenee huomattavasti? Ensimmäinen kolmannes raskausajasta?



Kiitos [b]LUNA[/b] kun muistuttelet! Kyllä mää sen muistan itsekin, sen verran tuoreessa muistissa viime kertainen parisuhdekriisi... Mutta silti alkaa mieleen hiipiä josko sittenkin aiemmin... Nyt täytyy yrittää pysyä housuissaa ja nauttia tämän hetkisestä elämäntilanteesta!



[b]MARTTAKERHO:[/b] Aloin eilen kutomaan sille kaverin eilen syntyneelle pojalle sinisiä töppösiä, niitä samaisia makkaravarsitossuja. Toivottavasti saadaan jo ens viikolla postiin! =o)

laitto viestiä ja kyseli miten menee ja kun ei kuulunut vastausta niin mies säikähti että onkohan jotain sattunut... MInä sanoin että no ei kai nyt enää tossa vaiheessa voi mitään sattua kun on ihan viimesillään niin mies vaan että kyllä niitä naisia kuolee synnytyksessä...



[color=maroon] Ikävä olla ilon pilaaja, mutta tuollaista eihän mitään voi sattua aikaa raskaudessa ei ole. :( Ihan lopussakin vauva voi kuolla kohtuun useista eri syistä. Joskus esim vauva sotkeutuu pahasti pitkään napanuoraan tai sitten napanuora jää puristuksiin.

Ja kyllä synnytys on rankka koettelemus naisen elimistölle ja se on totta että synnytyksestä johtuviin komplikaatioihin naisia Suomessakin kuolee. :( [/color]



Mulle on jäänyt lähtemättömästi mieleen eräs ilmoitus kuolleita osastosta joitakin vuosia sitten. 28 vuotias nainen oli kuollut synnykseeen kaipaamaan jäi mies Anna-vauva (teho-osasatolla) ja luokallinen ekaluokkalaisia jäi kaipaamaan opea. :(





Tähän asiaan liittyen montakos rv:a se onkaan minkä jälkeen km-riski pienenee huomattavasti? Ensimmäinen kolmannes raskausajasta?



[color=maroon]Suurin osa keskenmenoista tapahtuuu 12 ensimmäisen raskausviikon aikana.

[color=blue]Yhdyn muiden tyttöjen puheisiin siitä, ett raskaus vielä niin alussa,ett miestä jännittää ja pelottaa muutos. Tuollaista ei kuitenkaan sovi suustaan päästellä, kun tietää miten kauan olet tuota vauvaa toivonut.



Voi hyvin pitääkin paikkaansa, ett raskautuminen tapahtu niin pian, ett hän ei ollut ehtinyt sopeutua ajatukseen, mut nythän sitten kesään asti aikaa sulatella asiaa. Uskon ett jokainen mies potee samanlaisten ajatusten kourissa alkuraskauden aikana: meneekö kaikki hyvin, haluanko sittenkään ryhtyä isäksi, loppuuko omaa vapaa-aika vauvan syntymään???



OOn sata varma ett mun mies ajattelis ainakin noin, kuuluu varmaan asiaan. Pieni mökötys ois kuitenkin paikallaan sun puolelta, kun tuollaisia laukoo. Tietää ett kuitenkin herkässä mielentilassa oot ja ett kuinka innostunut sä noista pienistä sydänäänistä olitkaan.



Varmasti kaikki muuttuu vielä hyväksi ja mies tajuu pyytää anteeksi kylmiä sanojaan, joten älä ihan vielä heitä ukon kamoja pihalle ;)



G

[color=darkviolet]Luna: toivottavasti nyt tärppäis tuon työpaikan kanssa...eikös sulla oo ollut haku päällä jo jonkin aikaa. Juu, tuon paketointi ja joulukamojen hypistely tuo jouluisen fiiliksen.



Hannele: jäitä hattuun nyt =) Hyvältä kyllä kuulostaa, ett mies saattais lämmetä jo aikaisemmin vauvalle. mut tiedäthän että hiljaa hyvä tulee... joten yritä hillitä mieles, ettet rupee puhumaan liikaa tuplauksen aikaistamisesta =)



Mäkin sain sovittua viimeiset työpaikan pikkujoulusuunnitelmat. Ohjelman suhteen siinä käy kyllä varmaan niin, ett joudun maksaa ite pari kymppiä ohjelmanumerosta, koska ainakaan vielä perjantaipullo keräys ei oo tuottanut toivottua tulosta...=( Mut en kyllä rupee enää perumaan sitä, kun sit ei ois kun ruoka ja kälyset joululaulut...Nyt pitäis ruveta tekee ohjelmalistaa. osaston ylilääkäri lupas tarjota ennen ruokapaikkaan menoa tiukat pirtu glögit... Onko muilla millaisia työpaikan pikkujouluja luvassa?? Hauskoja kommelluksia edellisiltä vuosilta??



Voi hitsi kun jänskättää toi huominen BB finaali!! Onneks oon vapaalla, niin näkee sen.



Golda

Korttieni mukaan saatte 2 lasta: pojan marraskuussa v. 2006 ja tytön helmikuussa

v. 2008.



Ellin ennustuksessahan mulle luvattiin tyttöä lokakuussa 2006 ja tyttöä maaliskuussa 2008 ja 2010, aika lähekkäin osu. Muillahan näiden kahden ennustukset on vissiin mennyt aikalailla eritavalla??

ihanista ja kannustavista sanoista kaikille... Kyllähän mun pitäs mieheni tuntea ja eikai sitä kukaan muutu ihan noin vaan sormia napsauttamalla: en oo oikeestaan milloinkaan uskonu et tuo mies hössäis hullun lailla raskauden aikana, mutta sitä vaan niin toivoo... mutta ihan helposti en kyllä luovuta tässä sille...



Luna tais kysellä miten meillä nää asumisjärjestelyt menee: eli miehellä loppuu nyt joulukuussa koulu eli se muuttaa takasin kotiin silloin. Vitsit meille tulee rankka kevät jos se ei kestä hehkutusta... :( Vanhasta tiedän että mies on aina ollut asioistaan sitä mieltä ettei sen omat asiat kuulu muille kun meille: niinpä sekin varmaan stressaa jo sitä hössötystä joka vauvasta tulee....



Sori tää mun omanapaisuus taas tänään...



tuosta kuolema-jutusta: tosissaan muutamia vuosia sitten tuttavani menetti vauvan viikolla 29 ja tiedän useampia joilla vauva kuollut kohtuun ja yhden äidin joka menehtyi synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin (keisarinleikkaus) Kesällä tuttuni vauva kuoli muutaman tunnin ikäisenä: et mikä vaan on mahdollista tässä elämässä.. Mutta liikaa ei saa etukäteen pelätä, muutoin jää elämä elämättä kokonaan.



No mutta täytyy mennä kattomaan onko tuo harkkari sotkenu kaikki paikat ku lorvin takahuoneessa....

MIITSU: Mulle tuli heti mieleen että sun mies nyt vähän yliesittää semmosta " eihän mua tää asia kiinnostanut, etkö muista" ja haluaa edelleen antaa ymmärtää ettei homma ole niin iso juttu hänelle...eikä ehkä myöskään kehtaa myöntää, miten hienolta oikeasti tuntuu, kun on alusta alkaen kantanut sitä vastustajan roolia.



Mulla on täällä vaikeuksia pitää suuta kiinni tästä vaaviaiheesta. Päätin etten aiheuta mitään konfliktia ennen huhtikuuta, ettei mies vaan ala vetää sanojaan takaisin *yrittää olla ihan hissukseen*



Pumpsukka

Pääsinpäs linjoille taas pitkästä aikaa.. olikin urakkaa lukea nuita teidän juttuja...

Heti minunkin korvaan särähti tuo Miitsun juttu (ikävä tapaus), ehkäpä siksi että mulla on itellä samanlainen pelko oman miehen suhteen.

Minä oon yrittänyt tätä vauvahommaa jutella sille aina vaivihkaa ja kysellytkin jotain, mutta kun se ei puhu asiasta!!! Joskus se on asian sanonut että haluaa, mutta sitten joskus ja kun koittaa kysellä että millon joskus niin se on jotain sen suuntasta että sitten kun on talo ja työ yms.

Mulla kans tympäsee jo valmiiksi jos mies ei sitten innostukaan ollenkaan asiasta ja jos se jossain vaiheessa lupaa, että aletaan yrittään niin puhuuko se sittenkään vauvoista mitään ja osallistuuko minun intooni...?

KAippa se tosiaan niilläkin on jonkinlaista pelkoa uudesta, mutta tuntuu että eikö niilläkin pitäisi aikuistua jossain välissä...



Itte aattelin kyllä alkaa haaliin kaikkia vauvajuttuja tänne, että jospa se pikku hiljaa alkas uskoa että tuo taitaakin olla tosissaan =)



Kirjoittelenpa jonkin ajan kuluttua lisää...