Miten kusessa teidän pitäisi olla, että kehtaisitte pyytää rahaa vanhemmilta?

oma talous on jostain syystä kuralla (kerran tänä vuonna, edellisestä kerrasta vuosia). Kynnys ei ole kovin korkea vaikka hävettäähän se vähän.

Vanhemmat lainaavat kuitenkin mielellään, ovat muutenkin aina valmiit auttamaan.

Veljeni oli sellainen siipeilijä ja se jotenkin aina inhotti minua.

esimerkiksi mummoni on lainamme takaaja ja minä omistan äitini auton, lainailemme kaikki perheessä toisillemme rahaa kun on tiukkaa,joskus kuukausittain. eli kehtaan pyytää vanhemmiltanija he minulta

me maksetaan meidän molempien vanhemmille tällä hetkellä.

Äidillä ei olisi vaikka pyytäisi. Olen ostanut äidille ruokaa kun käyn ja on rahaa, mutta ei mullakaan aina ole.

koska isäni eläke on pieni. Ennemmin mä auttaisin isääni, jos sen sallisi.

Niin kusessa, että siinä ei enää auttaisi se vanhemmilta pyytäminen. Vanhemmillani on mahdollisuus tukea joillain satasilla, jos hätä tulee ja tuon verran saa aina muualtakin. Todellisessa pattitilanteessa kyse olisi tuhansista euroista tai pitemmästä jaksosta jolloin tarvitsisi säännöllistä apua, ja silloin pitäisi keksiä jotain muuta kuin isi tai äiti.

euroa ei olisi paha tällä hetkellä. En tietenkään ole missään veloissa, mutta menee vain huonosti eräästä syystä. En kuitenkaan kehtaisi edes pyytää tuota ns. "pikku rahaa". Joskus olen saanut pyytämättä vähän rahaa (pari hunttia), mutta viime kerrasta on tosi kauan aikaa. ap

mun vanhemmat on koko mun elämän olleet niin kusessa, että ovat multa lainanneet...eikä koskaan antaneet takaisin. Pienet rahat, jotka sain mummoltani, meni aina vanhemmille (kun en osannut valehdella), eka tili 16-vuotiaana meni lukion ruokalaskujen ja kirjalaskujen maksamiseen (vanhemmat oli jättäneet maksamatta)...ekasta opintolainastani isä lainasi puolet (sen tosin maksoi takaisin kinumisen jälkeen).



Olen ostanut vanhemilleni silmälasit, pesukoneen, kustantanut ulkomaanmatkan (äidin Madeiralle, isän Pietariin), ostanut kenkiä, vaatteita, ruokaa, matkalippuja...(muuten eivät olisi koskaan tulleet käymään luonani)...



Että niin kusessa en voisi olla, että pitäisi niiltä lainata :-) Onneksi minusta on kasvanut järkevä rahankäyttäjä, hyvätuloinen nainen :-)

Lainattu on jopa 300 eur. mummolta, mutta tarkoitus on maksaa takaisin.

Tai edes pyytää sillä vanhempani tarjoutuvat ostamaan kalliimpia juttuja tai matkoja ihan itse. :)

mutta joskus olen pyytänyt maksamaan eläinlääkärireissun tms ja maksaa ihan mielellään kun tietää mihin rahat menevät

pyytänyt jo ennen pulaan joutumista :-D



Ei vaan, en muista aikuisena itse pyytäneeni, mutta useasti vanhempani ovat tarjoutuneet maksamaan jotain kalliimpia hankintoja.



Tai itseasiassa kerran pyysin. Piti saada vielä 5000 e raavittua kokoon, kun löydettiin unelmien tontti ja haluttiin ostaa se käteisellä. Isä antoi kyllä mielellään.

Itse olen lapsi ja Isäni laittaa tililleni aina 500€ kun on iloinen. Ja joskus mä vain sanon iskälle et Anna mulle satanen niin se antaa kaks sataa. Minulla ei ole koskaan raha huolia sillä iskällä on miljoonia

Vaikea sanoa, että uskaltaisinko pyytää vanhemmilta rahaa jos olisin vaikka pikavippiloukussa tms. Mutta ihan normaaliin elämään olen pyytänyt tai vanhemmat ovat tarjonneet apua. Viimeksi halusivat auttaa meidän kodin remontissa. Oltaisiin selvitty ilmankin, mutta olihan siitä apua.