Miksi lapset tuntuu nykyään tarvitsevan jatkuvasti ohjattua toimintaa?

Aikuiset vaan olettaa niin.

Yksi on se, että nykyään on monessa ns. lapsiperheen kerrostalossa tai omakotialueella aika vähän niitä lapsia, joiden kanssa voisi mennä ulos ja leikkiä. Nekin lapset, joita olisi, leikkivät tai pelaavat kotona, eivät notku pihalla valmiina kirkkikseen...



Toinen juttu on, että ylipäätään lasten turvallisuudesta huolehditaan nykyään tarkemmin kuin ennen. OSIN se voi olla jo liiallistakin varomista, mutta esim. täällä stadilaisessa lähiössä kyllä sietääkin vähän valvoa lasten menemisiä. Joskus "kultaisessa menneisyydessä" lasten tapaturmaiset vammautumiset ja kuolemat olivat paljon nykyistä yleisempiä, joten niiden väheneminen on positiivinen, ei negatiivinen asia.



Kolmas asia on sitten se, mitä vanhemmat ajattelevat olevan lapselleen hyödyllistä ja eduksi. Lapsia valmennetaan tosiaan jo vähän liikaa, olen siitä samaa mieltä. On hyvä, että lapsilla on tavoitteellisiakin harrastuksia, MUTTA myös sosiaaliset taidot vaativat aikaa ja niitä karttuu notkumalla tarkoituksettomasti kaverien kanssa... ja mielikuvituksen kehittyminen edellyttää myös ajoittaista joutilaisuutta. Se, että joka minuutti on ohjelmoitua ja aikuisen ohjaamaa, tappaa aika tehokkaasti luovuuden. Eivätkä ne sosiaaliset taidotkaan välttämättä kehity (joskin onhan se parempi vaikkapa treenata jalkapalloa joukkueessa kuin istua yksin kotona pelaamassa tietokoneella), ainakaan samalla tavalla kuin vietettäessä vapaamuotoisesti aikaa kaverien kanssa.



Minusta siis - jos edellisistä on vaikea päätellä, mitä minä preferoin - ääripäät ovat huonoja. Lapsilla soisi olevan valvontaa, ohjattuja harrastuksia MUTTA myös aikaa hengailla kaverien kanssa ja jopa "pitkästyä yksinään" kotona.

vanhemmat itse eivät viitsi tai osaa enää tehdä mitään yhdessä lastensa kanssa. On helpompi kärrätä ne kentälle tai hallille ja itse voi käyttää sen ajan omiin juttuihinsa. vaatisihan se vaivaa keksiä itse tekemistä ja tehdä se lasten kanssa. Toinen syy on, ettei lapset enää keksi mitään tekemistä, jollei joku sitä ohjaa. Ulkona seisotaan tumput suorana ja sanotaan, että täällä on tylsää. Ja kotona näitä lapsia ei haluta katsella, sillä he vain häröilevät ja tappelevat keskenään tekemisen puutteesta. Nämä olen kuullut naapuriltani, joka mielummin ajaa poikansa joka ilta treeneihin jäähallille tai jalkapallokentälle. Harjoitusten loma-ajat on kuulemma yhtä tuskaa kun pojat ovat kotona koko illan.

eivät ne tarvitse.



Vanhemmat sitä tarvitsevat. Kun lapsen koko elämä tulee ulkoistettua muille tahoille niin ei tarvitse itse ottaa vastuuta mistään.

Nyt puhutaan koululaisista. Aika harva vanhempi kykenee esim. muuttumaan yksinään jalkapallojoukkueeksi, eli jos lapsi tykkää jalkapallosta ja haluaa sitä pelata, ei se vanhempi voi millään viitsimisellä tai osaamisella järkätä asiaa muuten kuin viemällä sen lapsensa seuraan.



Jos lapset ovat aktiiviurheilijoita, ihan varmasti heillä voi olla liikaa energiaa kotioloissa loma-aikoina. Kaveritkaan eivät välttämättä ole saatavilla... ja tuokaan ei oikeasti riipu vanhempien viitseliäisyydestä pätkääkään, lapsia on erilaisia. Toiset aktiivisempia ja seurallisempia kuin toiset!



-3-

vuoden ikäisestä sosiaalistumaan.Vapaa leikki koetaan laiskotteluksi ja luullaan, että kotona oleminen ei kehitä ja kasvata.

Tuntuu, että lapset eivät enää ollenkaan vietä sellaista vapaata lapsen elämää kuin itse vietin lapsuudessa. Koulutöiden jälkeen mentiin pihalle ja siellä keksittiin kaikenlaista ja viihdyttiin iltaan asti kavereiden kanssa. Nyt lapset roudataan joka ilta jonnekin harrastukseen, jossa valmentajat ja ohjaajat ohjaavat lapsia. Lomillakin mennään leireille. Kummallinen ilmiö.