Ala-asteen opettaja, lääkäri vai insinööri?

Työ on helvetillisen vaativaa, kilpailu kovaa ja heikot sortuu pois matkalla. Ei todellakaan mitään mukavaa toimistossa istuskelua tai jos on, niin palkka on pieni ja työura lyhyt. Mahdollisuuksia energiselle ja kunnianhimoiselle on vaikka mihin, mutta stressinsietokyky on oltava valtava ja keskinkertaisuudella ei enää pärjää.



Lääkärinä ja opettajana työ myös raskasta, mutta työmarkkinat selkeämmät, et joudu kilpailemaan globalisoituvassa maailmassa ja pärjäät tavallisemmallakin tyylillä.

mutta toisaalta haluan tienata kunnolla pätäkkää. Lääkikseen on vain niin vaikea päästä ja toisaalta homma on todella raskasta verrattuna esim. opettajan hommiin. Insinöörinä saisi ainakin tavalliset toimistoduunityöajat, ellei sitten kauheasti joudu matkustelemaan työnsä puolesta. Insinööriopinnoissa pelottaa eniten se, etten tule pärjäämään niille "paremmille".

että paljon rahaa helpolla, niin sanoisin ettei mikään noista aloista sulle.



T. lääkäri

Lääketieteeseen ja lääkärin työhön itsessään pitää ainakin olla todella kova kutsumus, pelkän rahan takia työtä ei jaksa tehdä. Myöskään pääsykokeisiin tuskin jaksaa lukea tarpeeksi, jos aihe ei lainkaan kiinnosta.



Lääkärin työssä hyviä puolia:

- alati muuttuva ala, ei voi hetkeksikään lakata päivittämästä tietojaan, eli pakko olla ajan hermolla valmistumisesta eläkeikään asti -> ehkäisee tylsistymistä ja Alzheimeria

- riittävä toimeentulo, työllä ei rikastu ja sitä on paljon, mutta toisaalta ansiotaso on varsin ok verrattuna moneen muuhun akateemiseen ammattiin

- toistaiseksi hyvä työtilanne. Tämä kylläkin tulee muuttumaan siihen mennessä, kun sinä valmistuisit, sillä nyt jo erikoistumispaikoista on pulaa, joten mieleiselle alalle ei välttämättä pääse, vaikka haluaisikin. Koulutusmääriä myös lisätään 170:lla/vuosi tässä lähivuosina, joten lääkärityöttömyyskin voi olla mahdollista tulevaisuudessa.

- alavaihtoehtoja on 49, eli jokaiselle pitäisi löytyä kiinnostava erikoisala



Huonoja puolia:



- useimmilla aloilla joutuu päivystämään ja paljon, kannattaa varautua 60 tunnin työviikkoon. Vaikka ei joutuisi päivystämään iltaisin, öisin ja viikonloppuisin (esim. tk-lääkärinä), ylityötunteja tulee kymmenisen tuntia viikossa, koska työtä on niin helvetisti.

- ainakaan tk:ssa et voi tehdä pelkästään lääketiedettä, vaan puolet työajasta menee erilaisten sosiaalisten ym. ongelmien ratkomiseen, joihin koulutus ei anna valmiutta ja joille et itse voi mitään. Tämä turhauttaa.

- em. syistä ja välillä muutenkin tulee melkoinen riittämättömyyden tunne: kaikkia potilaita et voi auttaa, vaikka haluaisitkin, ainakin nuorena naisena ja äitinä joudut todella tasapainottelemaan työn ja perheen välillä ja suurimpana bonuksena kaikkialta tuntuu satavan paskaa niskaan: pitäisi olla kolme vuotta kotiäitinä, mutta samalla valitetaan lehtien sivuilla, kun laiskat ja ahneet lääkärit tekevät lyhennettyä työviikkoa / ovat äitiyslomalla / ovat hoitovapaalla / jne.



All in all, lääkärin ammatti on erinomainen valinta, jos ala kiinnostaa, mutta todella huono valinta, jos siihen hakeutuu vain työtilanteen, rahan tai statuksen takia (todennäköisesti päätyy vaihtamaan alaa tai tekee itsemurhan).



Oletko abi vai äiti, joka miettii lapselleen tulevaisuutta? :D

rivi-insinöörit. Lääkärit tienaa eniten. On muuten ainoa ammatti, jossa ilman näyttöjä pääsee suoraan johtajan palkoille automaattisesti. Insinöörinä voi tienata, mutta toisaalta monet jää huonoille palkoille, erit. ne, jotka ei jaksa panostaa ja tunkea eteenpäin.



Insinöörinä työmarkkinat on kilpaillummat ja vastassa on kaikki intialaiset ja kiinalaiset insinöörit pienine palkkoineen.



Sanoisin, että hae sinne lääkikseen. Ei sinne vaikea ole päästä. Kaikenlaisia keskinkertaisuuksia sinne on tuttavapiiristä mennyt suoraan lukiosta. Pääsykokeisiin pitää lukea ja käydä valmennuksiakin, mutta en nyt silti laske erityisen vaikeapääsyiseksi. OKL saattaa olla hankalampi, kun siellä on ne soveltuvuuskokeet ja sitä kautta se on enemmän arpapeliä. Lääkis on niin selkeä, kun osaat lukion oppimäärän tarvittavissa aineissa tarpeeksi hyvin, niin luukku heilahtaa. Ei tarvi arpoa tai opetella lakitekstejä ja vastaustekniikkaa erikseen. Sen kun vetää lukiotaidoilla pääsykokeeseen. (toki pitää asiat hallita hyvin)

en voi suositella insinööri opintoja. Itselläni on riittävsti kokemusta aiheesta. Työtilanne on karmaiseva ja palkat alle monien duunari tehtävien, eikä tuohon tarvitse edes laskea "ylemmän toimihenkilön" statusta, joka käytännössä on kaikill DI:llä ja lähes kaikilla insinööreillä, jonka seurauksena ylitöistä tai tyhöhän käytetyistä matkoista ei makseta mitään, muta työviikot heilahtavat helposti 60 tuntiin usein.



Lääkäriksi vaan, jos persuus kestää pänttäämistä. Palkka on kuitenkin parasta mitä suomessa opiskelemalla saa.



Alakouilun luokanopettajan hommat ovat varsin helppoja. Jos haluaa helpon homman niin sinne. Älä kuitenkaan sekoita sitä yläköolun tai varsinkaan lukion opettajien tehtäviin. Lukiossa varsinkin normi työviikko on siinä 50+ työtunnin huituvilla ja kesälomasta menee puolet stressistä selviämiseen.



DI koulutuksen ja työtehtävien hyvä puoli on se, että pieni osa saavuttaa huippupalkat ja huipputehtävät. Niille jos pyrki, niin suosittelisin sekä DI että ekonomi opintojen yhtäaikaista suorittamista tai juristin koulutusta yhdisttynä DI koulutuksen.



Yhdellä akateemisella tutkinnolla ei juuri enää saa asiallisia tehtäviä, vaan pakkotahtista suorittamista esimiehen/palkanmaksajan valvovan silmän alla.



Kaksi tutkintoakaan ei auta, jos niiden suorittamiseen menee yli 6 vuotta, eli on oltava varsin fiksu, ahkera ja älykäs kyetäkseen siihen.

mutta en pelkän rahan takia kuitenkaan. Lähinnä aihepiirit kiinnostavat lääkisopinnoissa erittäin paljon. Pelottaa vain, että se hakeminen menee sellaiseksi vuosia kestäväksi pääsykoerumbaksi ja esim. tonne opettajaksi voisin päästä helpommallakin. Insinööriksi ajattelin ihan vain siks, että naisena sillä alalla voisi olla kysyntää, JOS olen siis tarpeeksi HYVÄ. Ongelma kuitenkin on se,etten usko olevani tarpeeksi hyvä. Ja mainitsin tosiaan sen, että haluaisin tienata hyvin ja eikä se mikään salaisuus olekaan. En lähtisi ikinä mitään musiikkitiedettä opiskelemaan, koska en sillä alalla tulisi luultavasti tienaamaan kovin hyvin ja minulle on kuitenkin tärkeää, että saan elää täysipainoista elämää lomineen ja omatkotitaloineen. Ei se raha silti olisi se tärkein juttu. Kaikki noista mainitsemistani aloista kuitenkin kiinnostaa jonkin verran, ehkä tuo lääkis kuitenkin kaikkein eniten. ap