Jo yli NELJÄNNES kaikista työsuhteista on pätkätyötä!
Minusta tämä on todella paljon. Naisilla vielä tuota neljännestä enemmän, miehillä hieman vähemmän.
Ei ihme, että tämänkin takia voidaan huonosti. Miten saat elämälle jatkuvuutta, miten voit olla huoleton ja varma?
Pitääkö tämä vaan hyväksyä, että "näin tämä nyt on" ja keskisttyä tappelemaan niistä pätkistä vai pitäisikö ruveta taistelemaan tuulimyllyjä vastaan?
Tuntuu, että tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa joutuu muutenkin kovettamaan itseään koko ajan, mikä kyllä syö inhimillisyyttä ja herkkyyttä. Ja joku ajattelee heti, että no mitä väliä, mitäs noilla ominaisuuksilla edes tekee...
Kommentit (6)
Tiiättekö, kun vaihatte alaa, alatte siivoamaan (kohtuupalkkakin on, vajaa 10 euroa, teollisuudessa vielä parempi). Teette työnne hyvin, niin töitä riittää. Ei tarvii huolehtia pätkistä, kun siivottavaa kyllä Suomessa riittää. Ja mikä parasta, niskassasi ei lätisi kukaan ja saat olla rauhassa (niin kauan kun teet työsi kiireessä mahdollisimman hyvin). Voitte joutua tekee useammankin kohteen päivässä, mutta kyllä se sen voittaa, että joutuisi kituttamaan työkkärin tuella kotona (jos siis työmoraalia löytyy).
Mutta kuinka moni keskiluokkainen valkokaulustäti toimistopöydän takaa kehtaisi alkaa siivoushommiin? Ei mahda kelvata. Mielummin kitistään puolet päivästä työpaikan kahviossa paskoista työkavereista ja siitä että tehdään pätkää, yhyy...
Tiiättekö, kun vaihatte alaa, alatte siivoamaan (kohtuupalkkakin on, vajaa 10 euroa, teollisuudessa vielä parempi). Teette työnne hyvin, niin töitä riittää. Ei tarvii huolehtia pätkistä, kun siivottavaa kyllä Suomessa riittää. Ja mikä parasta, niskassasi ei lätisi kukaan ja saat olla rauhassa (niin kauan kun teet työsi kiireessä mahdollisimman hyvin). Voitte joutua tekee useammankin kohteen päivässä, mutta kyllä se sen voittaa, että joutuisi kituttamaan työkkärin tuella kotona (jos siis työmoraalia löytyy).
Mutta kuinka moni keskiluokkainen valkokaulustäti toimistopöydän takaa kehtaisi alkaa siivoushommiin? Ei mahda kelvata. Mielummin kitistään puolet päivästä työpaikan kahviossa paskoista työkavereista ja siitä että tehdään pätkää, yhyy...
Ja vuosia tehnyt pelkkää pätkätyötä, ei vakinaisteta kovinkaan helpolla. Siivousalallakin rupee vakinaistaminen olemaan todella harvinaista.
Suht iso siivousfirma kyseessä, ja koska olen työni tehnyt hyvin, suostunut keikkailemaan, tuuraamaan sairaslomia, niin heti tarjottiin toistaiseksi voimassa olevaa. Esimiehet vaan kyselee kokoajan, että haluisinko tehdä enemmän. Työntekijöistä on pulaa, ja nimenomaan sellaisista, jotka suostuu myös siivoomaan kauppakeskuksia ja (tekemään työnsä kunnolla), ym muita julkisia. Moni ei oman "häpeämisen" vuoksi halua tehdä sitä. "NYYH, hävettäis olla siivooja, yhyy"... Mulla on korkeakoulututkinto, mutta eihän sieltä töitä löydy, jotain pikkupätkää vaan...
Tiiättekö, kun vaihatte alaa, alatte siivoamaan (kohtuupalkkakin on, vajaa 10 euroa, teollisuudessa vielä parempi). Teette työnne hyvin, niin töitä riittää. Ei tarvii huolehtia pätkistä, kun siivottavaa kyllä Suomessa riittää. Ja mikä parasta, niskassasi ei lätisi kukaan ja saat olla rauhassa (niin kauan kun teet työsi kiireessä mahdollisimman hyvin). Voitte joutua tekee useammankin kohteen päivässä, mutta kyllä se sen voittaa, että joutuisi kituttamaan työkkärin tuella kotona (jos siis työmoraalia löytyy). Mutta kuinka moni keskiluokkainen valkokaulustäti toimistopöydän takaa kehtaisi alkaa siivoushommiin? Ei mahda kelvata. Mielummin kitistään puolet päivästä työpaikan kahviossa paskoista työkavereista ja siitä että tehdään pätkää, yhyy...
juttu, että tuo systeemi mitä nyt tehdään tulee tulevaisuudessa tuottamaan ongelmia. Jenkkityylillähän tässä maassa nykyään yritetään kovasti mennä.
Oon pienestä palkasta pystynyt säästelee, pikkukämppäni maksan ja 5 vuoden päästä se on maksettu vähintään. Kaikkea ei tällä palkalla saa, mutta ei kaikkea rahassa mitata. Teen työt, joka ei vaan kaikille kelpaa. Mulla on suht hyvät työsuhdet edut, firman auto käytössä, ja kun on huolellinen mutta silti noepa, pystyn työni hoitaa. Hikeä pukkaa, mutta ei tarvii työpäivän päätteeksi lähteä lenkillä. Fyysistä se on, sitä en kiellä.
Olen itse akateemisesti koulutettu 36-vuotias nainen, ja pätkää olen tehnyt viimeiset seitsemän vuotta. Lapset taisivat jäädä meiltä tekemättä, taas on yksi pätkä loppumassa enkä tiedä jatkosta. Miehen tilanne melkein sama. Vähemmästäkin tuntee itsensä häviäjäksi.