Muita endometrioosia sairastavia paikalla, joilla

En voi varsinaisesti olla "hengessä mukana", kun tilanteeni on erilainen, mutta haluan luoda uskoa siihen, että niitä lapsia voi vielä tulla. Endometrioosin vakavuutta on vaikea arvioida.



Minulla todettiin keskivaikea endometrioosi 2007 joulukuussa tähystysleikkauksessa. Kaikkea endokudosta ei saatu poistettuja ja vasen munasarja käytännössä poissa pelistä. Olimme yrittäneet lasta puolitoista vuotta tuloksetta ja kipujakin oli. Lisäksi siittiössä ongelmaa. Lääkärin mukaan muutaman prosentin mahdollisuudet saada luomulapsi. Epätoivo. Aloitimme alkuvuodesta 2008 ivf-hoidon, joka kuitenkin keskeytettiin, koska olinkin raskaana! :) Poika syntyi marraskuussa 2008 ja pikkuveli(vain 5 kk yrittämisen jälkeen) heinäkuussa 2011. Elämä yllätti - toistamiseen.



Endometrioosi vaikuttaa lasten saamiseen, muttei siis välttämättä estä sitä. Ja raskaushan hoitaa yleensä tilannetta, joten toinen lapsi saattaa tulla helpommalla, jos ensimmäisen onnistuu saamaan. Ja oma kokemukseni on, etteivät asiantuntijatkaan voi tarkasti määrittää kunkin potilaan ongelman vakavuutta. Olen saanut omasta tilastanikin kaksi toisistaan poikkeavaa arviota. Mutta siinä alan ihmiset tuntuvat olevan yhtä mieltä, ettei lastenhankinnan kanssa kannata odottaa liian pitkään. Mikä se "liian" sitten on, sitä ei kuitenkaan kukaan osaa sanoa.



Oletko saanut kunnolliset arvion tilanteestasi? Saatko hoitoa? Onko miehesi ollut kuulemassa lääkäreitä? Kaikkea hyvää sinulle! :)

Olen itsekin saanut eri lääkäreiltä toisistaan poikkeavia mielipiteitä sairauteni vakavuudesta. Ensimmäinen suositteli minua heti lapsenhankintaan (olin silloin 19-20-vuotias ja parisuhteessa eri miehen kanssa). Meille tuli kuitenkin ero (muista syistä) ennenkuin ehdimme siirtyä lapsettomuushoitoihin. Viimeisin lääkärini oli taas sitä mieltä, ettei minulla ole vielä pariin vuoteen mitään hätää. Mitähän tuo pari vuotta sitten tarkoittanee... Eräs lääkäri tokaisi, ettei lapsen saamiseen munasarjoja tarvita, kohtu ja yksi toimiva munajohdin (vai tarvitseeko sitäkään?) riittää. Tottahan se on, mutta toki haluaisin yrittää saada biologisen lapsen niin kauan kuin se vielä on mahdollista.



Nykyisen mieheni kanssa olemme seurustelleet niin vähän aikaa, etten itsekään juuri nyt vielä halua alkaa perhettä perustamaan, mutta muutaman, kenties jo parinkin vuoden päästä olisin kyllä jo valmis ja halukas yrittämään. Mies ei kuitenkaan voi antaa lupausta siitä, onko itse silloin vielä valmis isäksi. Olemme melko nuoria vielä kumpikin ja miehellä opiskelut kesken. Tulee vain joskus mietittyä, että mahdanko katua myöhemmin, jos odottelen miestä pitkänkin aikaa ja annan aikani mennä ohi.



Ap