Kannattaako tutustua paremmin mieheen jolla ei ole lainkaan kavereita?
Kommentit (47)
VANHA KETJU. JOKU NOSTAA NÄITÄ TÄNÄ AAMUNA.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 07:00"]
[quote author="Vierailija" time="07.10.2012 klo 21:23"]
kaikki yksinäiset eivät ole häiriintyneitä, mutta yksinäisten joukossa näitä häiriintyneitä on.
Aikamoista.
Vähän niin kuin "Kaikki parturit ovat huoria, mutta kaikki huorat eivät ole partureita".
Mun miehellä ei ole yhtään kaveria ja kyllä ottaa välillä päähän katsella sitä täällä kotinurkissa jatkuvasti! Ja koska sillä ei ole kavereita, niin se puhuu mulle kaikki asiat ja myös sellaiset, jotka yleensä puhutaan miesten kesken. On ilmeisesti unohtanut, että minä olen nainen ja hänen puolisonsa, joten mua ei kaikki ne jutut kiinnosta enkä halua kuulla.
Kun miehen kanssa tavattiin ja jos olisin sen kaverittomuuden silloin tiennyt, niin kyllä olisi varmaan mies jäänyt ottamatta. Mä olen kasvanut veljien keskellä, joilla oli aina paljon kavereita. Kaipaan välillä paljon sitä "miesenergiaa" ympärilleni.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:14"]
VANHA KETJU. JOKU NOSTAA NÄITÄ TÄNÄ AAMUNA.
[/quote]
Ihan sama. Voi tästä aiheesta keskustella tänäkin päivänä.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.10.2012 klo 21:59"]
Ja vain yksi pitkäaikainen kaveri, joka oli alkoholisti.
[/quote]
Just niin tyypillistä suomalaista miestä. Ei edes osata pitkäaikaista kaverisuhdetta katkaista jos toinen on alkoholisti. Ei näin, ei jatkoon.
[/quote]
Siis sinun mielestä "ystävänä" pitäisi heti hylätä henkilö jolla on ongelmia, joka voisi tarvita apua tai ainakin tukea, ehkä jopa mallin normi-elämään ettei ainoastaan jäisi ryyppykavereita. Kun ystävyydestä ei olekkaan pelkkää plussaa ja hyötyä itsellesi, dumppaat ystäväsi. Niinkö?
Hmm ei ollenkaan kavereita. Kuulostaa äärimmäisen nörtiltä. Olen itse miettinyt miehen välttämistä, jos tällä on alle 70 facebook-kaveria. 70 on sellainen luku, että se voi kattaa vain fanitushahmoja ja vanhoja koulukavereita ja silti tyypillä on vain 2-3 tuttua, joita näkee kerran vuodessa. Iso suku vähän kompensoi.
Vakka valitkoon kantensa. Jos on normaali ihminen, niitä kavereita olisi syytä olla. Voi kutsua puolin ja toisin toisen kavereita ja sukua kylään. 2-3 parasta ystävää, 12 kaveria, joiden kanssa käy ryyppäämässä ja noin 150 fb-kaveria on aika turvallinen pohja. Kannattaa katsoa, ettei ole valtavasti seksikkäästi pukeutuneita nuoria naisia ne fb-kaverit. Whatsapp on myös hyvä olla nykyään ja jos on akateeminen niin linkedin.
[quote author="Vierailija" time="07.10.2012 klo 21:23"]
kaikki yksinäiset eivät ole häiriintyneitä, mutta yksinäisten joukossa näitä häiriintyneitä on.
Aikamoista.
Minun miehellä ei ole oikeastaan . Luokkakavereita oli mutta valtaosa lähti eri suuntaan Suomea.
ollaan oltu 15 v yhdessä ja olen pari krt törmännyt hänen tuttuunsa.
kaikki ovat samalla alalla, näkevät tarpeeksi työelämässä.
käy mulle !
eikö naisten tavoite ole kieltää miestä tapaamasta kavereitaan. eli jos valitsee kaverittoman se on jo puoli voittoa :)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 07:44"]
eikö naisten tavoite ole kieltää miestä tapaamasta kavereitaan. eli jos valitsee kaverittoman se on jo puoli voittoa :)
[/quote]
Ei katos kun silloin ei pääse käyttämään valtaansa, pitää olla jotain mitä ottaa pois mieheltä.
Pidän lähtökohtaisesti hieman epäilyttävänä sitä, että ihmisellä ei ole kavereita. Yleensä epäsosiaalisemmillekin ihmisille edes jotain kavereita tarttuu vuosien varrella, ellei ole älyttömän hankala ihminen, joka sössii kaikki ihmissuhteet. Mutta toki voi olla elämäntilanteita, joissa kavereita ei ole, vaikka olisi ihan hyvä tyyppi. Kyseessä ei siis välttämättä ole vaikea ihminen, jos ei ole yhtään kaverisuhteita.
Omalle kohdalleni on sattunut vain yksi ihminen, jolla ei ollut lainkaan kavereita. Syytteli siitä kovasti muita ja olosuhteita, mutta jälikäteen paljastui, että kyseessä on niin karmea ihminen, ettei hän pysty ylläpitämään pitkiä ihmissuhteita. Hänellä on ollut vain satunnaisia kaverisuhteita, jotka päättyivät aina hänen sekoiluihinsa. Istuu tätä nykyä vankilassa murhasta...
Jos olet itse supersosiaalinen kavereiden kanssa hengaaja bailupissis, niin ei tod.
Jos olet itse supersosiaalinen kavereiden kanssa hengaaja bailupissis, niin ei tod.
kun ei mies ole kiinnostunut sotkemaan siihen. Viihtyy yksinkin.
Ei minullakaan tällä hetkellä ole erityisemmin kavereita. Silti olen ihan sosiaalisesti pärjäävä tarvittaessa, normaali ihminen perheineni ja harrastuksineni ja työpaikalla tulen kaikkien kanssa toimeen. Ei vapaaehtoisesti kaveriton ihminen välttämättä ole friikki tai massamurhaaja.
miksi niitä kavereita ei ole..Ja minkä ikäinen mies on. Onko mies muutenkin yksin viihtyvä, onko kaverit jääneet toiseen kaupunkiin, onko ne vain menneet naimisiin vai mikä syynä..
Toisekseen, vaikka miehellä olisi kavereita, hän voi silti olla jees-mies, joka on kaveriporukkansa vietävissä.
Olen itse ajatellut, että olisi hyvä, jos miehellä olisi pitkäaikaisia hyviä ystäviä. Mutta kun miehet eivät välttämättä puhu toisilleen samalla tavalla kuin naiset (koska naiset kertovat toisilleen kaiken), esim. kerro syvistä tunnoistaan niin on tosi hankalaa rinnastaa miehiä ja naisia. Se, että miehellä on kavereita, kertoo huonosti hänen soveltuvuudestaan kumppaniksi.
Ja miten sinä onnistuisit alkaamaan hänen kaverikseen, jos se ei muilta onnistu!
oma kokemukseni on huono.
Minulla oli mies, jolla ei ollut kuin pelikavereita, joiden kanssa keskusteli maksimissaan saunassa ja jälkikäteen kahvilla. Ja vain yksi pitkäaikainen kaveri, joka oli alkoholisti.
Mies ei ollut erakko eikä nörtti. Hän oli oikeastaan aika sosiaalinen. Kavereiden häviämisen hän selitti sillä, että tiet ovat vain menneet elämässä eri suuntiin.
Syy selvisi ajan myötä. Mies paljastui käskyttäjäksi ja toisen elämään puuttujaksi, jota kukaan ei kestänyt. Hän poltti kaikki sillat takananaan.
Olen ajatellut näin jälkeenpäin, että en koskaan enää uskalla tapailla miestä, jolla ei ole kavereita.
oma kokemukseni on huono.
Minulla oli mies, jolla ei ollut kuin pelikavereita, joiden kanssa keskusteli maksimissaan saunassa ja jälkikäteen kahvilla. Ja vain yksi pitkäaikainen kaveri, joka oli alkoholisti.
Mies ei ollut erakko eikä nörtti. Hän oli oikeastaan aika sosiaalinen. Kavereiden häviämisen hän selitti sillä, että tiet ovat vain menneet elämässä eri suuntiin.
Syy selvisi ajan myötä. Mies paljastui käskyttäjäksi ja toisen elämään puuttujaksi, jota kukaan ei kestänyt. Hän poltti kaikki sillat takananaan.
Olen ajatellut näin jälkeenpäin, että en koskaan enää uskalla tapailla miestä, jolla ei ole kavereita.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2012 klo 22:39"]Tuntuu olevan aika yleistä.
Ei minullakaan ole juuri oikeita kavereita. Nuorempana oli paljonkin mutta tuntuu siltä, että aikuisena uusia kavereita on vain todella vaikea hankkia. Siis sellaisia jonka kanssa olisi töiden tai harrastusten ulkopuolella.
Vanhoista kavereista muutaman kanssa vain on ystävyys hiipunut ja muutaman kanssa olen edelleen ystävä mutta ovat eri kaupungissa kuin minä joten heidän kanssaan ei tule oltua.
Itselleni on täysi mysteeri miten jotkut onnistuvat vielä aikuisiässä hankkimaan uusia kavereita. Tulen hyvin toimeen työkavereideni kanssa mutta kun heidän kanssaan on jo 8 tuntia päivässä niin eipä sitä tule enää vapaa-ajalla yhdessä oltua.
[/quote]
Ei työkavereista ole vapaa-ajan ystäviksi. Älä edes yritä. Vapaa ajan kaverit on jotain ihan muuta. Minä löysin netin kautta ihmisen aikuisiällä ja hän on kohonnut vuosien saatossa bestikseksi. Minulla on siis aina ollut muitakin ystäviä, hän oli siis lisä kaveriporukkaan. Eli varmaan se ystävystyminen vaatii rennot olosuhteet (ei pakkoa ja tarvetta) ja sopivan kemian. Siitä vain yrittelemään