Istuin kuusi tuntia päivystyksessä tänään ja tulin tehneeksi erään huomion.
Laitoshuoltajilla, hoitajilla ym. on hirveästi aikaa jauhaa paskaa keskenään.
Eräs laitoshuoltaja puhui neljään eri kertaan eri työntekijöille kurjasta sateisesta työmatkastaan pyörällä. Aina sama 10-15 minuutin selostus.
Jotenkin tosi ärsyttävää, kun olet kipeänä istunut monta tuntia epämukavalla penkillä ja työntekijöillä on aikaa lörpötellä turhanpäiväistä schaibaa.
Kommentit (23)
pitää toki käyttää tehokkaasti. Mutta jokainen voi asettua tämän laitoshuoltajan asemaan ja kuvitella miltä tuntuu pyöräillä kaatosateessa töihin. Jos hän oli kastunut läpimäräksi niin kyllä avautumisen ymmärtää vaikkei se tietenkään saa hidastaa työntekoa.
Olen minäkin siellä päivystyksessä kipeämpänä ollut. Esimerkiksi silloin, kun kaikki sormeni jäivät puristimen väliin jolla taivutetaan metallia.
Ap
Siis pakko vaan ihmetellä. Minä kun olen metallimeihen vaimona käsittänyt, että tuollaisiin koneisiin kun sormensa jättää, niin niitä ei enää sitten ole. Kumma juttu, oletpa onnekas! On niissä vaan sellanen voima.
Ihan vaan ohimennen sanon huvittuneena.
Välillä on odottamista, välillä ihan sikamainen kiire eikä ehdi tehdä mitään kunnolla.
Mutta AINA on yksi paikalla: asiakas joka tietää, että ei tehdä työtämme kunnolla. Huokaus.
Paljolti päivytyksessä pullonkauloja ja odottelua aiheuttavat lääkäreiden aikataulut, me hoitajat ollaan siellä vaan vastaanottamassa ja avustamassa ja toteuttamassa heidän määräyksiä. He taas tekevät paitsi sitä akuuttipäivystystä, myös valvontaosastoja ja joissain paikoissa enemmänkin (esim gynen päivystyksessä voivat yhtäkkiä ollakin mukana synnytyksessä imukuppi kädessä).