En uskonut, että mies voi olla hellä, kiltti ja huolehtiva.
Tuntuu ihmeellisestä elää parisuhteessa, jossa saa olla ihminen ja tuntea, että minusta oikeasti välitetään.
Elin vuosia väkivaltaisen narsistin kanssa ja siunaantui lapsiakin. Pääsin eroon vasta kun meinasin kuolla pahoinpitelyyn.
Eipä kiinnostanut parisuhde, mutta jotenkin vuosien jälkeen löysin itseni parisuhteesta ja alkuun pelkäsin ja jännitin kumppaniani, että koskahan se kaikki taas alkaa. Ihmeiden aika ei taidakaan olla ohi.
Lapsetkin pitävät avopuolisostani.
Kommentit (4)
kyllä niitä kunnollisiakin miehiä ilmeisesti on olemassa, valitettavan harvassa kuitenkin.
Itsellä eroprosessi meneillään itsekkäästä oman navan kaivelijasta. Näkeekö sun lapset isäänsä? Entäs mistä löysit tämän uo:si? Olen varma etten itse löydä koskaan enää ketään. Ikääkin jo 33 v.
Itse en tiedä yhtäkään vaimonpahoinpitelijämiestä (sanahirviö, ja todennäköisesti vielä väärin kirjoitettu), mutta sitäkin enemmän väkivaltaisia vaimoja ja kihlattuja. Eikä kysymyksessä olevat miehet ole mitään nörttejä, vaan äijiä, joiden ulkomuoto herättää useinmiten pahennusta ns. kunnon kokoomuslaisten keskuudessa. Oikea äijä uskaltaa olla äijä parisuhteessakin ja totella hennompaa käskyttäjää, sekä ulkoiluttaa jälkikasvuaan sillä aikaa, kun lapsenpäästäjä on ansaitulla päivälevolla.
Me olemme kaljuja, parrakkaita, hiukan ylipainoisia, mustiin pukeutuvia, klassisia HD-sällejä, ja yli kaiken, perhettään rakastavia ja kunnioittavia isiä, sekä leideistään huolen pitäviä patjaparoneita vailla itsetunto-ongelmia.
Sanalla sanoen, taidamme olla miehiä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2012 klo 21:35"]
kyllä niitä kunnollisiakin miehiä ilmeisesti on olemassa, valitettavan harvassa kuitenkin.
[/quote]
Ei nyt niin harvassa. :) Vaikka ei joka vastaantulija olekaan. :/