Eikö nainen ennenvanhaan enää nähnyt sukuaan naimisiinmentyään?
Tuossa sukunimi-ketjussa viitattiin vähän semmoiseen?
Onko näin? Että kun nainen meni naimisiin ja muutti miehen kotiin, hän ei enää ikinä nähnyt omia vanhempiaan eivätkä nämä nähneet lastenlapsiaan?
Karua. Entäs jos ois joku hätätilanne? Esim miehen talo palanut ja vaikka mies kuollut, olisiko nainen voinut palata lapsuudenkotiinsa lapsineen?
Kommentit (4)
Harvoin kauas naimisiin mennessä muutettiin.
Lue Sally Salmisen kirja Katriina.
Siinä on juuri sellainen "pahin" tapaus.
Kun omaa sukukirjaa luen, sieltä löytyy joku toiseen pitäjään naimisiin mennyt tytär,josta ei sitten kenelläkään ollut mitään tietoa ennen kuin hänen lapsensa tuli johonkin edesmenneen sukulaisen perunkirjoitukseen. Oma mummoni oli käynyt nuorena (ja ilmeisesti vanhempanakin) vain kerran äitinsä sukulaisten luona naapuripitäjässä. Äitinsä ei ilmeisesti ehtinyt käydä koskaan.
Aivan eri asia niillä, jotka ovat naimisissa lähellä lapsuudenkotiaan.
Meidän suvussa naiset ovat olleet pitkäikäisiä ja usein asuneet tyttären kodissa vanhana. Puhun äitini suvusta, joka ilman muuta on myös läheisin ja identiteetilleni merkittävin sukuni.
Liikkuminen Suomessa vaikkapa sata vuotta sitten oli vaan vähän hankalampaa kuin nykyään.
Meidän sukuun on kyllä naitu isäntiä, eli vävy on muuttanut taloon ja ottanut talon nimen itselleen.