Mä pelkään, että mä romahdan. Mä kadotin itseni lakanoiden väliin.

Hetki sitten mä ajattelin, että mä olen onnekas ja mun elämäni on helppoa ja ihanaa, täynnä vapauksia. Mä sain läksyksi mun terapeutiltani miettiä, mitä mä tekisin toisin. Vielä vähän aikaa sitten olisin sanonut, että en tekisi mitään toisin, en kadu mitään, koska olen aina tehnyt, mitä olen halunnut. Mutta mä olen halunnut vääriä asioita.



Olen ajatellut, että jos en loukkaa ketään, en valehtele, en petä enkä ole epärehellinen, mä en tee mitään väärin.



Ilmaus "harrastaa seksiä" tarkoittaa mun kohdallani, että mä olen todellakin harrastanut sitä. Jo ensimmäisestä kerrasta se lähti menemään väärään suuntaan. Oli mun syntymäpäiväni. Mä ajattelin, että se oli romanttista ja huomaavaista, että mun ystäväni odotti sitä syntymäpäivää, että mä olen tarpeeksi iso. Ehkä se olikin syntymäpäivälahja, ei minulle vaan hänelle. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin mä olen maannut jokaisen haluamani miehen kanssa. Ja niitä on ollut paljon. En ikinä kehtaisi kertoa enkä edes laskea kuinka paljon.



Jos mä palaisin ajassa taaksepäin, mä pitäisin ainakin kaverit kavereina, enkä menisi sänkyyn niiden kanssa. Vaikka mua on kohdeltu kauniisti ja arvostavasti, kohdellaan edelleen, kaikki eivät katso mua niin kuin kaveria vaan niin kuin seksikumppania. Seksi on jäänyt elämään, se on siinä välissämme, kuten on odotus siitä, että sen voisi toistaa. Mä olen esimerkiksi maannut miesten kanssa, jotka nyt seurustelevat mun ystävieni kanssa. Mä olen halunnut käyttää sen miehen, vaikka mä en halunnut alkaa seurustella sen kanssa, eikä se ole kilttiä. Enkä mä tiedä, onko ne miehet halunneet minut vai sitä, mitä mä kulloinkin olen edustanut heille.



Mä luulen, että mä suhtautuisin seksiin eri tavalla, jos mun isälläni ei olisi eikä olisi ollut niin paljon muita naisia. Musta on tuntunut aina, että isä pettää mua, kun se pettää äitiä.

En itse ole halunnut pettää, mutta mä olen tehnyt seksistä käyttötavaraa, olen halunnut tehdä siitä pienemmän ja vähemmän arvokkaan asian, kuin se oikeasti on. Nyt, kun mun elämääni on astunut rakkaus, oikea rakkaus, mä ajattelen asioista eri tavalla. Kun mun rakkaani sanoi mulle, että tämän pitää nyt loppua, mä ajattelin, että minun loukkaamiseni pitää loppua. Nyt mä ymmärrän, että hän tarkoitti, että minunkin pitää lopettaa.



Multa kysyttiin vähän aikaa sitten, mitä mä osaan hyvin. Ensimmäiseksi mulla tuli mieleen, että mä olen aika notkea ja otan helvetin hyvin suihin. Mutta mä olen ihan muuta. Mä olen kiva ihminen ja osaan paljon asioita, oikeita asioita.



Mä menetin jo kontrollin tänään. Mä olin verikokeessa ja aloin itkemään siellä. Kokeen ottaja sanoi, että moni pelkää pistämistä, mutta en mä sitä itkenyt. Mun ei olisi edes tarvinnut olla siellä, ellen mä olisi perustanut isoa osaa elämästäni seksiin. Kaikkein kipeimmin mua satutettiin seksillä. Tuntuu, että elämä ei ole sitä, mitä mä olen sen luullut olevan enkä mä ole se ihminen, joka olen tähän asti ollut. Tuntuu, että mä haluaisin huutaa ulos, käskeä unohtamaan kaikki ja aloittaa ihan alusta, siitä, kun mä olin 15 ja mun synttärit oli vasta tulossa. Ja niinhän mä tässä nyt tein, paitsi että mä en tiedä, miten aloitetaan alusta.