MIkä on syynä siihen, että olet naimisissa?

juhlien järjestämiseen ja juridisista syistä ajattelimme, että on kätevämpää olla naimisissa. Eipä muuta. Rakkautta ja rahaa on, mutta ne eivät tarkoita että pitäs mennä naimisiin.

naimisissa olo on aika suorau seuraus vihkimisestä.

Isoja häitä emme pitäneet, eli juhliminen/prinsessaleikit ei ollut minkäänlainen syy.

Minä olen naimisissa mieheni kanssa, koska hän erittäin fiksu ja aikaansaava. Minun ei tarvitse pelätä, että mies joutuisi työttömäksi ja jouduttaisiin laskemaan rahoja lasten keskellä.



Elämäni rakkauden kanssa en halunnut naimisiin enkä halunnut lapsia hänen kanssaan, koska hän ei oikein pärjännyt työelämässä.

Minä olen naimisissa mieheni kanssa, koska hän erittäin fiksu ja aikaansaava. Minun ei tarvitse pelätä, että mies joutuisi työttömäksi ja jouduttaisiin laskemaan rahoja lasten keskellä.

Elämäni rakkauden kanssa en halunnut naimisiin enkä halunnut lapsia hänen kanssaan, koska hän ei oikein pärjännyt työelämässä.

onko enemmän niin, että ne ominaisuudet, jotka estää elämän rakkautta pärjäämästä työelämässä, oli ongelmana? Koska kai sinä itsekin voisit rahasi tienata?

Ja näin jälkikäteen ajateltuna ihan fiksuakin, kun mies tienannut ja kartuttanut omaisuuttaan ja mä ollut kotona. Erotessa saan kaikesta puolet, joten ei kaduta työelämästä poissaolo.

Mies ei halunnut tehdä lapsia ellemme olisi naimisissa.



Itee ajattelin että naimisissa oleminen tekisi minulle vaikeammaksi lähteä suhteesta, ja halusin olla parempi sitoutumisessa (tämä on toiminutkin, olisin eronnut jo kauan sitten jos en olisi naimisissa).



Nyt kun en enää rakasta tai halua miestäni, syyni olla naimisissa on ensisijaisesti yhteinen vanhemmuus. En halua erota, koska haluan että lapsillani on ydinperhe.



Ja sitten on vielä rahakin. Tulotaso meillä on samankaltainen, mutta koska mieheni pitää tarpeellisena käyttää aivan valtavasti enemmän rahaa itseensä kuin minä, enkä halua että eron vuoksi lasten elintaso laskisi niin paljon. Minä pystyisin omalta puoleltani säätämään rahan kulutuksen tasolle joka ei olisi lapsille ilmeinen, mutta pelkään että mies ei pystyisi samaan. Hänelle omat lelut ovat aina olleet ykkössijalla ohi perheen ja lasten, ja jos en olisi hänen kanssaan naimisissa, en voisi lainkaan vaikuttaa hänen rahankäyttöönsä. Pelkään että esim. lasten asuminen miehen viikoilla kärsisi merkittävästi (tärkeää esim. koulumatkojen kannalta), koska mies olisi haluton tekemään heikennyksiä henkkoht kulutukseensa.

Muutoin olisimme voineet pysyä ihan avoliitossakin.

Mulla on hullut väkivaltaiset vanhemmat, isä turvallisuusuhka, uhkaillut, käynyt kimppuun (aikuisena) ja koko lqäapsuudn hakkasi lapsiaan. En halua olla missään tekemisissä.

Mua ahdisti kamalasti se että jos olisin joutinut onnettomuuteen, koomaan, kuollut tms niin hullut kusipäävanhempani olisivat saaneet päättää kaikesta, avomies ei mistään. Siis elvytyksestä, elintenluovutuksesta, hautajaiista, omaisuudesta, perinnöstä.

Niinpä menin naimisiin, ja parasta oli se että juridisesti paskavanhempani eivät saa puuttua elämääni ikinä, mitenkään.

Toki rakastan puolisoani mutta ilman vanhempiani oltaisiin avoliitossa vieläkin. Meillä on eri sukunimet joten avioliitossa ei sinällään mikään muuttunut.

Parikymppisenä ei paljon raha-asioilla tullut päätä vaivattua...