Lue keskustelun säännöt.
Muita pitkässä avioliitossa olevia? Meillä tuli 35 vuotta kimpassa 13.3.2022 (päivämärä on tärkeä, että mies sen muistaa - minä en)
20.08.2022 |
Usein täällä näkee, että 'jätä se sika'.
Kannattaa kuitenkin miettiä, että mitä se sika ajattelee ja pohtia yhdessä asioita.
Kommentit (47)
Naimisissa vuodesta 1989 lähtien. Yhdessä muutama vuosi kauemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8.6 tuli 48v.Samat arvot ja huumori,sanoisin et hyvin on mennyt
25 vuotta yhdessä!
Pidempään ei voitaisi olla oltukaan. Oltiin lukiossa silloin.
Vierailija kirjoitti:
25 vuotta yhdessä!
Pidempään ei voitaisi olla oltukaan. Oltiin lukiossa silloin.
Meilläkin 25v yhdessä. Naimisiin ei olla vielä menty. Olin 19v kun tavattiin, mies oli 26v.
Naimisissa -87 vuodesta, sitä ennen 4 vuotta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka suhde, yli 50 vuotta aviossa ja seurustelun aloittamisesta muutama vuosi siihen päälle.
Tätä mä tarkoitin, kun tuolla toisessa ketjussa sanoin, että pitkää, vuosikymmeniä kestänyttä parisuhdetta en enää saa, vaikka sellaisen olisin halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 v. yhdessä ja taival yhdessä jatkuu yhä.
Kihla- ja hääpäivä sama, että mies varmasti muistaa, vuodet toki eri. 32 vuotta kimpassa ja eiköhän se kuolema ole, joka meidät lopulta erottaa. Yhteinen huumorintaju on hitsannut meidät yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
33 vuotta yhdessä, menimme kihloihin kaksi viikkoa tapaamisesta ja joka päivä saan edelleen kuulla, miten rakas ja kaunis olen. Samoin rakkaani myös minä hukutan kehuihin. Suuri onni, että on tavannut noin ihanan miehen, hän on minun kallein aarteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ketjun kriteereillä "vasta" 3,5 vuotta. Olen ollut parisuhteissa jotka ovat kestäneet saman ajan ja tässä suhteessa on eletty myös puoli vuotta ennen avioliittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1986 tavattiin, viisi vuotta myöhemmin. Mukavaa on.
Yhdessä 41 vuotta. Naimisissa 39 vuotta. Eipä tuo vaihtamalla parane.
Vierailija kirjoitti:
1986 tavattiin, viisi vuotta myöhemmin. Mukavaa on.
Siis häät 5 vuotta tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä mä tarkoitin, kun tuolla toisessa ketjussa sanoin, että pitkää, vuosikymmeniä kestänyttä parisuhdetta en enää saa, vaikka sellaisen olisin halunnut.
En minäkään. Olin ex-miehen kanssa yhdessä 27 vuotta ja meillä meni hyvin. Hyvä huumori, matkusteltiin yhdessä paljon mutta molemmilla myös omia harrastuksia, oli toisen arvostus ja seksielämäkin hyvää ja sitä oli monta kertaa viikossa. Viime helmikuussa mies ilmoitti yhtäkkiä että ei halua elää "pökkelönä" loppuelämäänsä vaan tahtoo "alkaa elää oikeasti". Ilmoitti että tahtoo eron, koska muuten "ei voi elää". Olin aivan haavi auki ja shokissa mutta sitten selvisi että mies oli aloittanut suhteen itseään yli puolet nuoremman naisen kanssa. Eli ihan perinteiset kävi mitä täälläkin on mainostettu: mies vaihtoi nuorempaan jonkinlaisessa viidenkympin villityksessä. Vasta nyt olen tajunnut, miten yleistä se ilmeisesti on ja miehen työpiireissä se vaikuttaa olevan jonkinlainen trendi. Jotenkuten alan sopeutua mutta aikuiset lapset ovat aivan raivona.
Ja ei kiitos laihdutus tai kauneusleikkausvinkkejä tai viisastelua teemalla et olis pihtaillu. Siitä ei ole kyse, mutta ehkä sitten miehen mielestä elämämme oli tylsää. Ikinä ei kyllä mitään sanonut siihen suuntaan, päinvastoin oli aina keksimässä yhteistä tekemistä.
Öööh, siis MITEN VANHOJA MUMMELEITA TÄÄLLÄ OIKEIN PYÖRII?
Me olemme olleet yhdessä toukokuusta 1989 saakka, naimisiin mentiin kolme vuotta myöhemmin. Tavallaan tunsimme toisemme jo syksyllä 1988, mutta varsinainen seurustelu alkoi seuraavan vuoden toukokuussa.
Kaikkea on yhdessä koettu, hyvää ja välillä tietysti vähemmän hyvääkin. Meitä on lujittanut yhteen se, että teimme päätöksen olla hankkimatta lapsia. Samoin meitä yhdistää samantapainen huumorintaju ja tilannekomiikan taju ja monet yhteiset harrastukset. Olemme myös tarpeeksi erilaisia, jotta jaksamme kiinnostua toisistamme aina uudestaan. Pahimmat särmät luonteissamme ovat yhdessäolon aikana hioutuneet. Myös se, että ikäeromme on vain vajaa kolme vuotta on ollut suhteellemme hyväksi. Monenlaiset muistot ovat meille yhteisiä, vaikka kasvoimmekin eri puolilla Suomea. Ns. sukupolvikokemukset ovat kuitenkin yhteisiä, esim. koulunkäynti ja nuorisokulttuuri kouluaikana. Kun toinen sanoo ruokailun jälkeen "reikään seuraavaan siirrän vyön", toinen tietää heti, mistä lainaus on peräisin ja mitä sillä tarkoitetaan. Tai "itte sua oli kolkyt, meit oli vaan seitkyt". Ei tarvitse alkaa selitellä, toinen tajuaa heti, mistä on kysymys.
Pian ollaan kuusikymppisiä. Kai sitä edelleenkin jaksetaan olla yhdessä, koska tähänkin asti on kivasti mennyt.