Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oudot lapseni! Ulkoilu ei kiinnosta, harrastaminen ei kiinnosta, vain pelejen pelailu kiinnostaisi.
04.10.2012 |
olen todella ymmälläni lapsistani. Ovat vielä noin pieniä (4 ja 6v) ja silti tuntuu kiinnostavan vain pelaaminen sisätiloissa. Pojilla on pelipäivä kerran viikossa ja silloinkin peliaika on muutama tunti vain. Mutta he kinuavat pelaamista siitkin huolimatta joka ikinen päivä! Ulkoilu ei kiinnosta, eivätkä he oikein keksi ulkona mitään tekemistäkään. Mikä on minusta outoa kun itse tuon ikäisenä olin aamusta iltaan ulkona ja keksin kavereiden kanssa touhuja. Isompi valittaa myös harrastuksista jatkuvasti, ei haluaisi harrastaa mitään. Mutta eihän me voida antaa sen vaan roikkua täällä sohvalla sisällä ja kinuavan pelaamista, pakkohan sitä on joitain harrastuksia olla?
Kommentit (31)
Mistä tuon ikäiset edes tietävät joidenkin pelien olemassaolosta?
Saa aika tynnyrissä kasvanut olla, jos ei ole pelejä missään nähnyt muutamana ensimmäisenä vuotenaan. Tietysti jos kavereita ei ole ja telkkarikin on kaapissa lukkojen takana, niin eiköhän mikä vain ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tuon ikäiset edes tietävät joidenkin pelien olemassaolosta?
Saa aika tynnyrissä kasvanut olla, jos ei ole pelejä missään nähnyt muutamana ensimmäisenä vuotenaan. Tietysti jos kavereita ei ole ja telkkarikin on kaapissa lukkojen takana, niin eiköhän mikä vain ole mahdollista.
Tosin en tiedä onko se sitten niin haitallista? Mutta en ymmärrä miten 4-vuotias voi edes tietää mikä on joku videopeli, itsekin tynnyrissä kasvaneena. En vain käsitä, meillä kotona kun ei pelejä ole enkä keksi yhtään syytä miksi olisi pitänyt missään vaiheessa hankkia? Tai siis kai se sitten on helpompaa istuttaa se taapero jonkun pelikoneen äärelle että itse voi rauhassa surffailla netissä, vai mikä on ideana? Meillä ollaan koko perhe ulkona muutenkin aina, en jaksaisi tietokonetta töllöttää koko iltapäivää.
Lapsilla on joka päivä kavereita kylässä tai ovat itse kavereilla, mutta silloin leikitään kavereiden kanssa ulkona. Jos on ihan hirveä ilma niin sitten sisällä, mutta ei meillä kukaan halua telkkua toljottaa jos on kavereita, leikkivät sitten ihan leluilla tai piirtävät.
Tv:tä lapset saavat katsoa niin paljon kuin haluavat (joskin vain sitä mihin annan luvan) mutta harvoin ehtivät, kun ovat iltapäivät ulkona siihen asti että pitää alkaa tekemään iltatoimia.
Eikä vain konsolipelejä vaan tietokonepelejä, lautapelejä, roolipelejä...pelaaminen on minun ja miehen rakkain harrastus, lukemisen ja elokuvien ohella. En pidä sitä huonona lapselle, päinvastoin- mutta ikärajoista pitää pitää kiinni tarkasti eikä pelaaminen saa mennä ns. överiksi.
Joku sanoi tuossa, että nykypeleissä ei tapahdu juurikaan häviämistä ja sen kautta turhautumista. Olen samaa mieltä, ja lapsemme pelaakin lähinnä 80/90-luvun klassikoita kuten Kirby, Mario jne.
potkulautoja, polkupyöriä, trampoliini, metsäplänttikin. ap
Onko teillä hiekkalaatikko ja sinne kuorma-autoja ja lapioita?
Tosin en tiedä onko se sitten niin haitallista?
Sen verran yleinen aktiviitti pelaaminenkin jo on, että jos siitä olisi jotain yleistä haittaa, niin eiköhän se näkyisi jo. Itse (samoin kuin valtaosa kavereistani) olen pelannut 2-3 vuotiaasta asti (Commodore 64 ajoista), nyt 30v ikää. No, tulihan musta tietotekniikka-alan ammattilainen, eikä astronautti, että ehkä siitä jotain haittaa oli.
Tai siis kai se sitten on helpompaa istuttaa se taapero jonkun pelikoneen äärelle että itse voi rauhassa surffailla netissä, vai mikä on ideana?
Vaihda "pelikoneen äärelle" tilalle "leegojen äärelle" tai "kirjan äärelle", niin pohdintasi on aivan yhtä validi. Taapero tykkää leikkiä leegoilla / pelata pelejä, niin miksipä ei. Pelien kohdalla englantia oppivat taatusti, käsi-silmäkoordinaatiota, nopeiden oikeiden valintojen tekemistä (tästä oli hiljattain tutkimuskin), strategista ajattelua, oppii ymmärtämään harjoittelun merkityksen kaikkeen tekemiseen, aiemmin mainittu pettymysten sietokyky yms.
Minusta tietokonepelejä kehittävämpää tekemistä on erittäin hankalaa kuvitellakaan. Toki leegojakin rakentelemalla ja puita kiipeilemällä jotain oppii niissäkin, mutta eivät mielestäni lähimainkaan vertaudu peleihin. Toki riippuu peleistäkin. Jossain elämänvaiheessa kaveripiirin yhteinen tekeminen on pakostakin jotain muuta kuin ulkona kirkonrotan leikkimistä, ja siinä vaiheessa on mielestäni parempi nettipelejä vääntää kaveripiirin kanssa kuin polttaa röökiä Siwan nurkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene itte ulos ja istu paikallas 2 tuntia, tai sit leiki jotain. Et saa kattoa telkkua, et saa lukea kirjoja, et saa lähteä kylään kenenkään luo.
Jos toisen paikallaanistuminen näyttää huvittavalta ja omituiselta, niin mietipä ihmistä joka lukee kirjaa. Sehän vain istuu paikallaan ja tuijottaa jotain paperiläjää. Miten sen korvien välissä voiskaan olla mitään kun se on niin paikallaan. Koska ruumiinliikkeiden määrä korreloi aivotoiminnan määrää, niinkö? Pikemminkin asia on niin päin, että mitä enemmän on liikkumatta, sitä vilkkaammaksi käy ajatuksenkulku ja havainnointi. Tosimunkit jossain tuolla Aasiassa meditoi päivät pitkät ja elävät vedellä ja leivällä. Mee niille sanomaan että lähtevät ulos. Kun ulkoinen elämä hidastuu, sisäinen elämä vilkastuu. Tämä on vakaa uskomukseni. Toiset tykkää kälättää suunsa puhtaaksi, toiset tykkää katsella ja kuunnella.
Jos sulla ois lapsena ollut pelikonsolit, olisit ittekin kinunnu että saisit jäädä pelaamaan sisälle. Tai sitten et. Olet nainen kuitenkin. Ei sua voi syyttää ymmärryksen puutteesta. Jostain syystä tyttölapset ei imeydy yhtä voimakkaasti tai yhtä usein videopelien maailmaan. Roimasti poikkeuksia toki on.
Liikunnan määrästä sun tulee olla huolissas, ei varsinaisesti ulkonaolemisen määrästä. Veisin pojat uimahalliin kerran tai pari viikossa mutta ovat vähän hankalassa iässä... sano isille että vie pojat saunomaan ja uimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin en tiedä onko se sitten niin haitallista?
Sen verran yleinen aktiviitti pelaaminenkin jo on, että jos siitä olisi jotain yleistä haittaa, niin eiköhän se näkyisi jo. Itse (samoin kuin valtaosa kavereistani) olen pelannut 2-3 vuotiaasta asti (Commodore 64 ajoista), nyt 30v ikää. No, tulihan musta tietotekniikka-alan ammattilainen, eikä astronautti, että ehkä siitä jotain haittaa oli.Tai siis kai se sitten on helpompaa istuttaa se taapero jonkun pelikoneen äärelle että itse voi rauhassa surffailla netissä, vai mikä on ideana?
Vaihda "pelikoneen äärelle" tilalle "leegojen äärelle" tai "kirjan äärelle", niin pohdintasi on aivan yhtä validi. Taapero tykkää leikkiä leegoilla / pelata pelejä, niin miksipä ei. Pelien kohdalla englantia oppivat taatusti, käsi-silmäkoordinaatiota, nopeiden oikeiden valintojen tekemistä (tästä oli hiljattain tutkimuskin), strategista ajattelua, oppii ymmärtämään harjoittelun merkityksen kaikkeen tekemiseen, aiemmin mainittu pettymysten sietokyky yms.Minusta tietokonepelejä kehittävämpää tekemistä on erittäin hankalaa kuvitellakaan. Toki leegojakin rakentelemalla ja puita kiipeilemällä jotain oppii niissäkin, mutta eivät mielestäni lähimainkaan vertaudu peleihin. Toki riippuu peleistäkin. Jossain elämänvaiheessa kaveripiirin yhteinen tekeminen on pakostakin jotain muuta kuin ulkona kirkonrotan leikkimistä, ja siinä vaiheessa on mielestäni parempi nettipelejä vääntää kaveripiirin kanssa kuin polttaa röökiä Siwan nurkalla.
No haitallisuudella meinasin että kuinka haitallista mahtaa olla se tynnyrissä kasvaminen tässä asiassa...
Mielestäni alle kouluikäiset lapset eivät kuulu sen enempää telkun saati minkään valtakunnan pelikoneenkaan ääreen. Lasten kuuluu leikkiä, liikkua, juosta, hyppiä ja kiipeillä. Niin luut, nivelet ja lihakset kehittyvät ja pää pysyy kunnossa. :)
Omassa lapsuudessani ei ollut pelikoneita eikä meillä ollut edes tv:tä kun olin alle kouluikäinen, jopa oli ankea lapsuus. Tosin omat lapset taas eivät tv:stä edes välitä vaikka sellainen löytyykin. Ikätovereistani on silti tullut it-alan ammattilaisia (ja jopa minua vanhemmista, ihan maailmanlaajuisestikin arvostettuja spesialisteja...), englantia opittiin koulussa, vaihto-oppilailta sekä ulkomaanmatkoilla, kuten muutama muukin kieli.
No mutta kaipa se pelaaminen sitten on nykynuorille ainoa kehittävä harrastemuoto, omat lapseni tulevat sitten jäämään siitä kehittävyydestä paitsi. Mutta ainakaan heistä ei tule xxxxxxl-kokoisia haisevia erakoita. :)
Täällä näyttää riittävän näitä pelien puolestapuhujia ja jos jonkinlaista etua kaivetaan tuosta ylettömästä pelaamisesta. Jotenkinhan sitä on pakko selittää, että miten omassa perhessä lapset ovat pelien pauloissa.
Kyllähän asia on nyt niin, että ei meillä ole vielä tarpeeksi tietoa ylettömän pelaamisen vaikutuksesta lapsien kehitykseen. Siksipä pysyisin kohtuudessa. Luulen, että kaikki nuo edut saavuttaa vähemmälläkin harjoittelulla.
Mielestäni on pelottavaa se, miten koukuttavia pelit ovat. Ne valtaavat lapsen mielen ja ovat nopea pakotie normaalielämästä. Eipähän tarvitse itse keksiä tekemistä tai sietää epämukavaa oloa siitä, ettei ole mitään tekemistä.
Lapsella ei ole valmiuksia tehdä järkeviä päätöksiä pelaamisesta tai ajankäytöstään, kuten ei monesta muustakaan asiasta. Sen vuoksi he tarvitsevat vanhempansa valvomaan heidän etuaan. Sitä vartenhan me vanhemmat olemme olemassa. Meidän tulee huolehtia lapsistamme.
Eikä missään ole sellaista tutkimustulosta, että yletön pelaaminen olisi hyväksi aikuisellekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole peliaikoja ja silti lapset ulkoilevat, harrastavat ja leikkivät.
Pojat on 8v. ja 11v.
Monet kuopuksen kaverit vaan pelaavat ja tuloksena on laiska ja huonokuntoinen lapsi.
Anna heille peliaikaa ulkoilusta ja harrastamisesta.
Monet lapset haluaa aloittaa harrastamisen vasta 7v.
Alue: Aihe vapaa
Vai pelaavatko vanhemmatkin kaiken vapaa-aikansa?
Meillä lapset 5 ja 7 eivätkä ole koskaan pelanneet mitään videopelejä. Meillä ei ole ikinä sellaisia ollutkaan, joten eivät osaa moisista edes kysyä.
Ja ulkona leikkivät kaiken vapaa-aikansa, oli kaatosade tai pakkanen, ei ole vielä tekemisen puutetta tullut. Vanhemmalla on lisäksi yksi liikuntaharrastus jossa tykkää käydä, mutta kotonakin saa kyllä liikuntaa.