Eroaisitko 39v s mies ei suostuisi toiseen lapseen?

En minä missään tapauksessa eroaisi tilanteessa, että itse haluaisin toisen lapsen mutta puolisoni ei. Ei tulisi kuuloonkaan! Kyllä minulle puoliso on tärkeämpi kuin lapset (joita ei ole olemassa).

En voi käsittää ihmisiä, jotka eoavat vain siksi että toinen ei halua lisää lapsia.



Sitten kauhealla kiireellä otetaan ensimmäinen vastaantuleva mies ja pyöräytetään tenava, ei ehditä edes kunnolla tutustumaan toiseen ja lopulta tulee ero.



Kun olisi voinut viettää hyvää elämää sen tutun ja rakkaan miehen kanssa, sekä niiden jo valmiiksi olevien/olevan lapsen kanssa.

jo pikku tytöstä lähtien, ainoa haaaveni oli tulla äidiksi :)



halusin monta lasta





eli jo seurustelun alkaessa keskustelin mieheni kanssa, että rakastan lapsia ja haluan lapsia heti :)



no, lapsettomuushoitojen kautta saimmekin kaksi ihanaa lasta.



mutta asiaasi, eli kyllä on iso syy harkita eroa, mikäli näinkin tärkeästä asiasta ei päästä sopuun.'

keskustelitteko te ennen m´naimisiin menoa lasten saamisesta, määrästä ?







eli ei ole oikein , että sinä et saa kaipaamaasi lasta, mutta ei voi miestäkään pakottaa.



eli mahdoton yhtälö

itse eroasin tuossa tilanteessa

Minulla sama tilanne. Minä haluaisin toisen, mies ei. En ole niin itsekäs että riistäisin lapseltani ehjän perheen tuollaisen syyn takia.



Ja mitä takuita sinulla että jos eroat saat toisen lapsen?? Ei mitään. Siihen voi mennä vuosia että löydät sopivan kumppanin ja sitten voitkin olla jo itse niillä kymmenillä ettet enää raskaudu. Tai sitten otat ensimmäisen vastaantulijan ja heti lapsentekoon. Ja kohta taas kriisiä pukkaa ja onkin ero edessä.

Minä haluaisin 4 lasta. Miehelle riitti kaksi, joten tähän jäätiin. Mies on erittäin hyvä isä lapsilleen. Mielestäni olemassa olevien lasten paras (ehjä koti ja kaksi täysjärkistä ja täysaikaista vanhempaa) on tärkeämpää kuin minun itsekäs lapsihaaveeni. Jos lapsia ei vielä olisi niin sitten tottakai kehottaisin eroamaan.



Etukäteen on aika vaikea lyödä lukkoon tulevaa lapsimäärää. En minä ainakaan tiennyt millaista se arki sitten on. Ennen lapsia kun asiasta miehen kanssa puhuttiin hän halusi kolme lasta ja minä halusin kaksi. Päätettiin että tehdään lapset yksi kerrallaan ja lopetetaan sitten kun tuntuu siltä.

ja toiseksi en oikein uskoisi löytäväni muutaman vuoden sisällä miestä, jonka kelpuuttaisin itselleni kumppaniksi, lapselleni isäpuoleksi ja uudelle lapselle isäksi. Yksin taas en haluaisi alkaa lapsia tekemään.

Minulla sama tilanne. Minä haluaisin toisen, mies ei. En ole niin itsekäs että riistäisin lapseltani ehjän perheen tuollaisen syyn takia.

Ja mitä takuita sinulla että jos eroat saat toisen lapsen?? Ei mitään. Siihen voi mennä vuosia että löydät sopivan kumppanin ja sitten voitkin olla jo itse niillä kymmenillä ettet enää raskaudu. Tai sitten otat ensimmäisen vastaantulijan ja heti lapsentekoon. Ja kohta taas kriisiä pukkaa ja onkin ero edessä.

on, ettei mies ota ja jätä muutaman vuoden päästä, ja silloin oletkin auttamatta liian vanha toteuttamaan omat haaveesi?

En eroaisi.

Yksi lapsi on kuitenkin yhdessä tehty, joten lapsettomaksi ei tarvitse jäädä. Uuden perheen perustaminen toisen miehen kanssa on epävarmaa ja vaikka onnistuisikin, lapsesi joutuisi kokemaan perheensä hajoamisen.



Vaikka uusperhe olisi kuinka onnistunut tahansa, olisi esikoisesi aina se ylimääräinen lapsi, joka ikävöisi omaa isäänsä.

miehen tarpeesta tai ennen kaikkea yhteisen lapsenne tarpeesta ehjään perheeseen?



Miten voisit olla valmis asettamaan tulevan lapsen (jota et ikäsi takia ehkä koskaan saa) niin paljon tärkeämmäksi, että sen eteen olet valmis rikkomaan jo olemassa olevalta lapseltasi ehjän (ja toimivan?) perheen?



Tietysti jos muuten välit ovat huonot, on ristiriitoja, väkivaltaa, alkoholismia tai muuten vain toimimaton liitto, niin tietenkin eroaisin, mutta en sen lapsijutun takia vaan siksi, etten haluaisi antaa lapselleni vääränlaista parisuhteen mallia.

Asia oli mulle niin tärkeä, että pelkäsin katkeroituvani, jos en olisi saanut yrittää kolmatta. Taustalla oli tosin se, että mies suostui kolmanteen ja sitten peruikin eli petyin ja loukkaannuin miehen jahkaamiseen.



Onneksi mies lopulta suostui kolmanteen ja olemme koko perhe olleet todella onnellisia kolmannesta lapsesta, myös mies.

En.



Toisaalta minä en ollut mikään kieltämään mieheltä lasta, vaikka itselläni ei ollutkaan enää tarvetta lapselle.



Minun haluni saada tai olla haluamatta lapsia ei ole kyllä sellainen syy, että minulla olisi sillä perusteella oikeus rikkoa aikaisemman lapsen koti.