Perhe-elämämme yhtä helvettiä
Eilen taas oli jokailtainen huuto ja raivokonsertti. Meillä on 10 ja 11-vuotiaat tytöt, joista varsinkin nuorempi käyttää todella törkeää kieltä ja jatkuvasti solvaa, haukkuu ja käy käsiksi isosiskoonsa. Sitten alkaa isompi myös huutaa ja käy käsiksi pienempään. Minua kumpikaan ei tottele vaikka huutaisin heille tai komentaisin nätisti. Minua haukutaan ja saatetaan jopa lyödä. Olen taas läski rillipää äiti, jonka kuolemaa nuorempi toivoo. Tämä elämä on helvettiä, kun nuorempi kiljuu ja huutaa aloittaa sitten toinen ja sitten minä. Naapurit varmaan kohta hälyttää sossun kun kuvittelevat huudoista päätelleen, että meillä pahoinpidellään lapsia. Mutta ei, hakkaavat vain toisiaan ja kun erotan toisistaan, on minunkin pakko käyttää kovia otteita. Tiedän, että teen väärin, kun lähden näihin leikkeihin mukaan ja menetän malttini. Ehkä siksi minun sanomisillani ei ole mitään virkaa, sanovat vain koko ajan vastaan. Heidän käytöksensä ei todellakaan ole enää mitään ikätasoisensa. En tiedä miten eteenpäin, voimat ovat loppu! Kauhulla ajattelen, mitä on muutaman vuoden päästä.
Vanhempi itkee jatkuvasti miksi emme käy perheenä enää missään, mutta en kehtaa lähteä, kun alkavat tappelemaan jo kaupassa ja kumpikaan ei koskaan pääse yhteisymmärrykseen. En kehtaa edes liikkua enää pihalla, häpeän lapsiani ja perhettäni. Naapurit katsovat pitkään eikä edes tervehdi enää.
Kommentit (70)
Terveisin kolmen fiksun ja rauhallisen poikalapsen äiti...
P.s. Huh mikä meininki teillä!!!
Monesti äijiä tarvitaan pitämään järjestystä jos meno äityy liian rajuksi. Siis ei mitään fyysistä kuitenkaan :)
Meillä kaikilla on tosin omat vahvuutemme, mutta jos ei koe saavansa mitään rajaa tuonikäisen käytökseen, niin apuahan siinä on saatava - teidän kaikkien hyvinvoinnin ja terveyden vuoksi.
Kun tilanne on mennyt noinkin pitkälle niin etsi apua nyt heti. Kaikki kääntyy vielä hyväksi!!
Toimi heti huomenna aamulla. Tsemii!!!
Mutta tee muutos. Otat tiukat ohjat käsiin. Jos lapsilla on tappelu tai muu huono käytös, niin rankaise. Ei mitään omaan huoneesi komennus, vaan ota esim. puhelin pois jne. Sanot vaan, että nyt mitta on täysi, ja kerrot kuinka heidän käytös vaikuttaa kaikkeen. ja älä välitä, ne huutavat sinulle kyllä tästä hyvästä, mutta pysyt lujana. Vasta, kun tytöt käyttäytyvät asiallisesti, niin palkitset heitä, käytte ulkona tai parturissa jne.
Kännykällä tai kameralla
Voivat vähän kauhistua, kun näkevät millaisia eläimiä ovat.
Voit kertoa lähettäväsi videot koulukuraattorille ja -psykologille, koska et enää jaksa tällaista elämää ja sanot olevasi niin loppu, että tarvitset ulkopuolista apua, koska eivät osaa elää ihmisten laillaa kodissaan.
Jos tolla ei ole mitään vaikutusta, sano laittavasi videot youtubeen ja linkkaavasi ne kaikille tyttöjen kaveille.
Jätä matkaesitteitä lojumaan kotiin esille ja kun tytöt ihmettelevät ollaanko lähdössä, sano, että Sinä lähdet ja yksin, koska on hermot niin kireällä ainaisen tappelun takia, että et jaksa enää ilman pientä irtiottoa.
Itseasiassa voisit jonnekin lähteäkin, vaikka viikonlopuksi.
Jos rahat on loppu, mene vaikka jonkun ystäväsi luokse ja anna isän hoitaa siskokset.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Sanktioit ja rangaistukset kehiin. Kun sinua haukutaan, haet sopivassa vaiheessa haukkujan kännykän pois ja todellakin piilotat sen jonnekin määräajaksi ja takaisin et anna ennenkuin on pyytänyt anteeksi ja määräaika kulunut. Sama juttu tietokoneelle. Jos käyttäytyy kuin pahainen kakara, on oikeudetkin kuin pahaisella kakaralla. Laita korvatulpat jabyritä pysytellä tyynenä.
Ennenkuin käytös muuttunut ei mitään palkitsemista hemmotteluilloilla tms. Älä anna periksi koko ajan vaan kun huutavat pettymystään, anna huutaa. Jos korvatulpat ei riitä, laita sormet korviin ja huuda itse laalaalaalaaalaaa-en kuule mitään-laalaaalaaaaa.
Tollasille pikkupaviaaneille ei auta mikään hymistely. Ovat vielä sen verran tyhmiä,että voisit jonkun tuttavasi, jota eivät ole nähneet, pyytää kotiisi pieneen roolileikkiin esittämään lastensuojeluviranomaista. "koska tytöt tuntuvat kärsivän niin kovasti kotioloissa, parasta että heidät lähetetään laitoksiin, molemmat eri paikkaan, haluaisittekos tytöt lähteä?"
Eiköhän ääni kellossa muutu.
Mikä rooli miehelläsi perheessä on, eikö hän ota kantaa ollenkaan? Jos ei, ehdotan että jätät pennut isänsä kanssa kolmistaan vaikka kahdeksi viikoksi ja menet jonkun ystäväsi luo asumaan. Arvosta nyt vähän itseäsi älkä anna pentujen hyppiä silmillesi. Millasiakohan hirmuja ne ovat teini-iässä?
Mulla ja siskollani oli aikanaan samanlaista ja myös niillä kavereilla, joilla oli siskoja alle 3 vuoden ikäerolla.
Mustasukkaisuudessa kasvaminen on oikeasti helvettiä, se viha sitä siskonperkelettä kohtaan on siinä iässä aivan kauheaa, kun empatiakykyä ei vielä ole kehittynyt.
Neljättä lasta kasvatan, vanhin jo 18, seuraavat 12, 10 ja 2v ja kukaan ei käyttäydy noin, saatikka että kävis käsiksi meikäläiseen.
Ei todellakaan, kuri se olla pitää.
Mulla ja siskollani oli aikanaan samanlaista ja myös niillä kavereilla, joilla oli siskoja alle 3 vuoden ikäerolla. Mustasukkaisuudessa kasvaminen on oikeasti helvettiä, se viha sitä siskonperkelettä kohtaan on siinä iässä aivan kauheaa, kun empatiakykyä ei vielä ole kehittynyt.
Ei tuo mistään ikäerosta johdu vaan vanhempien onnettonasta kasvatuksesta. Meillä on nuorimmat 1v3kk ikäerolla eivätkä hakkaa toisiaan, vaikka ovat poikia. Ja meillä on siis kuri ja säännöt joita kaikki noudattavat.
ZIClZj kpmvgmczxkmj, [url=http://ikxvprizuqft.com/]ikxvprizuqft[/url], [link=http://upbgyjqpsjqq.com/]upbgyjqpsjqq[/link], http://abpviwnuegzs.com/
ne tyttölapset ole niin hyväkäytöksisiä ja pojat reuhaajia ja meuhaajia, ilman poikkeuksia. Tässähän se todellisuus nyt paljastui.
Sama tuli mieleen, näinhän se kuulemma menee ;) Eli onnea ihanien tyttärien kanssa! Toivottaa äiti, jolla pojat pienellä ikäerolla eikä todellakaan mitään tuon suuntaistakaan käytöstä :)
Viestistäsi paistaa läpi lohduton katkeruus, että et ole saanut tyttöjä! Nyt yrität selvitä siitä katkeralla viestilläsi.
t.Kahden rauhallisen tyttären äiti (hekin pienellä ikäerolla).
Supernannya. Siitä saa ihan oikeasti hyviä vinkkejä! :)
Oikeasti kaikki on kiinni susta, sanot, että huudat ja komennat. Mistäköhän lapsesi ovat siis oppineet huutamaan?
Tuleeko solvaajalle mitään seuraamuksia? Jaksatko pitää kuria? Nyt on viimeinen hetki...
Ja jos sä olet isokokoinen, niin sähän jaksat vaikka kantaa lapset arestiin.
7MDwcj nzihhxhegpbr, [url=http://itxdcyaeihqj.com/]itxdcyaeihqj[/url], [link=http://vpntlbuxnwpm.com/]vpntlbuxnwpm[/link], http://uybjpyauvnrx.com/
ne tyttölapset ole niin hyväkäytöksisiä ja pojat reuhaajia ja meuhaajia, ilman poikkeuksia. Tässähän se todellisuus nyt paljastui.
Sama tuli mieleen, näinhän se kuulemma menee ;) Eli onnea ihanien tyttärien kanssa! Toivottaa äiti, jolla pojat pienellä ikäerolla eikä todellakaan mitään tuon suuntaistakaan käytöstä :)
nää täällä kuvittelee. saattaa olla kuukausienkin jonot.
Kirjoituksesta saa sen käsityksen, että olette kolmistaan.
Sun pitää nyt viimeistään löytää itsestäs se auktoriteetti sä olet ÄITI. Sulle ei vittuilla. Susta pitää vielä hetken aikaa löytyä se nainen, joka määrää.
Sä puutut fyysisesti tuohon tilanteeseen, eli irroitat tytöt toisistaan ja puolintoisin omiin rauhoittumis paikkoihinsa. Ellei heillä ole omia huoneitaan.
Ota aika: Juttelet tavallisesti yhden tyttären kanssa kerrallaan. Mitä sä haluat häneltä, minkälaista käytöstä sua ja siskoaan kohtaan. Eihän tuo ole missään nimessä normaalia kohteliasta käytöstä. Ei ollenkaan.
Ja sitten kerrot mitkä perheen säännöt on tästä eespäin. Sun ei tarvia kuunnella päivittäistä tappelua rakkaiden välillä ja sua jopa se satuttaa. Jospa nämä kullan murut suostuisivat keskustelemaan perheenä rauhallisesti. 10- ja 11 vuotiaat, eivät ole vielä teinejä. Sun on nyt viimeinen aika nousta jaloilles ja olla lapsilles auktoriteettinen äiti, halusit tai et.
Eilen taas oli jokailtainen huuto ja raivokonsertti. Meillä on 10 ja 11-vuotiaat tytöt, joista varsinkin nuorempi käyttää todella törkeää kieltä ja jatkuvasti solvaa, haukkuu ja käy käsiksi isosiskoonsa. Sitten alkaa isompi myös huutaa ja käy käsiksi pienempään. Minua kumpikaan ei tottele vaikka huutaisin heille tai komentaisin nätisti. Minua haukutaan ja saatetaan jopa lyödä. Olen taas läski rillipää äiti, jonka kuolemaa nuorempi toivoo. Tämä elämä on helvettiä, kun nuorempi kiljuu ja huutaa aloittaa sitten toinen ja sitten minä. Naapurit varmaan kohta hälyttää sossun kun kuvittelevat huudoista päätelleen, että meillä pahoinpidellään lapsia. Mutta ei, hakkaavat vain toisiaan ja kun erotan toisistaan, on minunkin pakko käyttää kovia otteita. Tiedän, että teen väärin, kun lähden näihin leikkeihin mukaan ja menetän malttini. Ehkä siksi minun sanomisillani ei ole mitään virkaa, sanovat vain koko ajan vastaan. Heidän käytöksensä ei todellakaan ole enää mitään ikätasoisensa. En tiedä miten eteenpäin, voimat ovat loppu! Kauhulla ajattelen, mitä on muutaman vuoden päästä. Vanhempi itkee jatkuvasti miksi emme käy perheenä enää missään, mutta en kehtaa lähteä, kun alkavat tappelemaan jo kaupassa ja kumpikaan ei koskaan pääse yhteisymmärrykseen. En kehtaa edes liikkua enää pihalla, häpeän lapsiani ja perhettäni. Naapurit katsovat pitkään eikä edes tervehdi enää.
tuollainen kuuluu. Sen lisäksi prykiatrista hoitoa
Meillä sama tilanne pojan ja tytön välillä. Ollaan isännän kanssa vähän luovutettu. Mättäköön toisiaan ja huutakoon minkä jaksavat. Me kuitenkin määräämme meidän talossa kaikesta muusta ja meillä on auktoriteetti omassa talossa. Lyömäaseet ylleensä kuitenkin poistamme mukuloilta, jotteivät tapa toisiaan. Joo, rassaavaa on.
29 on sitä mieltä että jos lapsella on paha olla niin pitää moitttia ensin ja lahjoa sitten 10-11 vuotiasta LASTA meikeillä että olisi hiljaa ja pitäisi pahan olonsa sisässään ja 40 taas heittäisi lapset samantien menemään oikein korostaen sitä että ovat niin huonoja lapsia etteivät äidilleen kelpaa. Minun käy niin sääliksi näitä tyttöraukkoja.
Lapsesi kuulostaa ihan hirveiltä, ymmärrän että vihaat niitä yli kaiken. Minulla on todella kultaiset kaksospojat, koskaan eivät tappele ja aina mennään kaikkialle yhdessä. Rakastan heitä yli kaiken ja elämmä mielestäni aika täydellistä perheelämää. Itse varmaan karkaisin kotoa jos olisin ap. Mies on niin tainnut jo tehdä?
tilanne tässä on jo jos tuon ikäiset lapset jatkuvasti fyysisesti toistensa kimpussa.
En osaa neuvoa kovasti. Itsekin olen "vähävoimainen" kasvattaja. Pyrin menemään sieltä mistä aita matalin... Eli passaan ja paapon lapsia.
Kolme ehdotonta periaatetta olen pitänyt AINA. 1) toisia ei saa satuttaa 2) itseä ei saa satuttaa ja 3) tavaroita ei rikota
Näillä mennään. Ihan ok on pärjätty. Ei mun muksut mitään täysin salonkikelpoisia ole. Mutta en yritä mitään ylimääräistä mistä en ole varma että suoriudun. Jos ajattelen jo valmiiksi etten jaksa markettimankunaa niin juoksen lähikaupan läpi ja lapset saa olla autossa / kotona jne. Tai kun tiedän että uuvun jos joka ilta ronttaan lapsia johonkin harrasteisiin niin niillä on niitä 1 / nuppi. Ja koska en jaksa tapella aamupaloista niin muksut saavat aamuisin syödä mitä tykkäävät (muroja, terveyskasvatuksen annan kun kaikki olemme virkeämpiä).
Pääsen aika helpolla. Lapset ei lyö eikä hajota paikkoja ja tottelee puhetta.