Mitä järkeä elareissa, kun lapsi viikko-viikko?

kykyjensä mukaan. Siksi isompituloinen maksaa eltuksesta enemmän (tai se jompikumpi kykenee).



lapsen vakuutukset, päivähoitomaksut, harrastukset, vaatteet, kengät jne on paljon helpompi maksaa, jos toinen vanhemmista on erotilanteessa niissä vastuussa. Tätä vanhempaa joka huolehtii suurinman osan näistä menoista, on helpompaa suunnitella niitä maksuja, kun saa säännöllisesti niitä varten rahaa.



Nämä asiat nyt tulivat mieleen. varmaan on muitakin syitä.

Sovimme, että toinen vanhempi hoitaa toisen lapsen harrastuskulut ja toinen toisen. Kulut oli suunnilleen saman suuruiset. Minä sain lapsilisät, joten maksoin enemmän lasten vaatekuluja. Tämä toimi ihan hyvin.

Ei ymmärtäneet tähän asti kommentoineetkaan näköjään:

3: en mikään noista ja mitä sillä olisikaan merkitystä. Yritän saada asialle jonkunmoisen kuvion ja ymmärryksen, tarkastella asiaa ylhäältä päin, miettiä asiaa kaikkien kantilta eli oikeudenmukaisuutta etsin.



2: ei ole kyse siitä kumpi maksaa enemmän, vaan siitä miksi toiselle maksetaan asumis- ja ruokakuluista, mutta toiselle ei, vaikka lapsi on tasan molemmilla.

Säännöllisesti se fyrkka tulisi silti vaikka se olisi se oikea muuttuviin kuluihin menevä määrä. Tässä tapauksessa lapsen elatukseen osallistuvien vanhempien elatusvastuu on abt sama.



Tai sitten en vain osaa kertoa, mitä ajan takaa.

että lapsella on yksi koti ja hän vierailee toisen vanhemman luona. Vain lähikodissa aiheutuvat lapsen asumiskustannukset lasketaan. Etävanhemman luona vietetyt päivät kyllä huomioidaan laskelmassa, mutta vain lähinnä ruokakustannuksina, eli ei oteta huomioon, että viikko-viikko lapsella on yleensä omaa tilaa, välineitä, vaatteita ym myös etävanhemmalla.



Eli tuo lastenvalvojien käyttämä ohje ei sovellu näihin viikko-viikko tilanteisiin. En tiedä, millaisia päätöksiä on oikeudesta tullut näissä tilanteissa. Ehkä kannattaisi kysellä eroperhe.net palstalta?



Oletan että sopuratkaisua ei löydy?

että lapsella on yksi koti ja hän vierailee toisen vanhemman luona. Vain lähikodissa aiheutuvat lapsen asumiskustannukset lasketaan. Etävanhemman luona vietetyt päivät kyllä huomioidaan laskelmassa, mutta vain lähinnä ruokakustannuksina, eli ei oteta huomioon, että viikko-viikko lapsella on yleensä omaa tilaa, välineitä, vaatteita ym myös etävanhemmalla.

Eli tuo lastenvalvojien käyttämä ohje ei sovellu näihin viikko-viikko tilanteisiin. En tiedä, millaisia päätöksiä on oikeudesta tullut näissä tilanteissa. Ehkä kannattaisi kysellä eroperhe.net palstalta?

Oletan että sopuratkaisua ei löydy?

Tämä systeemi tosin laahaa "kehityksessä" jäljessä.Tämä trendikäs viikko-viikko systeemi ei kyllä tee ketään onnelliseksi.Varsinkin,kun elari asiat laahaavat kivikauden verran perässä.

että lapsella on yksi koti ja hän vierailee toisen vanhemman luona. Vain lähikodissa aiheutuvat lapsen asumiskustannukset lasketaan. Etävanhemman luona vietetyt päivät kyllä huomioidaan laskelmassa, mutta vain lähinnä ruokakustannuksina, eli ei oteta huomioon, että viikko-viikko lapsella on yleensä omaa tilaa, välineitä, vaatteita ym myös etävanhemmalla. Eli tuo lastenvalvojien käyttämä ohje ei sovellu näihin viikko-viikko tilanteisiin. En tiedä, millaisia päätöksiä on oikeudesta tullut näissä tilanteissa. Ehkä kannattaisi kysellä eroperhe.net palstalta? Oletan että sopuratkaisua ei löydy?

Tämä systeemi tosin laahaa "kehityksessä" jäljessä.Tämä trendikäs viikko-viikko systeemi ei kyllä tee ketään onnelliseksi.Varsinkin,kun elari asiat laahaavat kivikauden verran perässä.

Voisitko kertoa yhdenkin eron jälkeisen systeemin, joka tekee jonkun onnelliseksi. Jonkinlaiseksi standarniksi muodostunut joka toisen viikonlopun tapaamisetko?!

Vaan lisäksi asiasta nimeltä vanhempien elatuskyky. Meillä esimerkiksi on niin, että lapsen isä on hyvätuloinen työssäkäyvä, minä taas olen joutunut jäämään pitkäaikaisen, vakavan sairauden takia sairauseläkkeelle nuorena. Lapsi asuu minun luonani ja minä olen hänestä ensisijaisesti vastuussa.



Lapsi on paljon myös isänsä luona. Tästä huolimatta isä maksaa minulle lapsesta elatusmaksuja. Hän kustantaa lapselle luonaan oleskelusta aiheutuvia kuluja sekä haluamaansa muuta (matkoja, virkistystä, yksittäisiä vaatteita...).

että lapsella on yksi koti ja hän vierailee toisen vanhemman luona. Vain lähikodissa aiheutuvat lapsen asumiskustannukset lasketaan. Etävanhemman luona vietetyt päivät kyllä huomioidaan laskelmassa, mutta vain lähinnä ruokakustannuksina, eli ei oteta huomioon, että viikko-viikko lapsella on yleensä omaa tilaa, välineitä, vaatteita ym myös etävanhemmalla. Eli tuo lastenvalvojien käyttämä ohje ei sovellu näihin viikko-viikko tilanteisiin. En tiedä, millaisia päätöksiä on oikeudesta tullut näissä tilanteissa. Ehkä kannattaisi kysellä eroperhe.net palstalta? Oletan että sopuratkaisua ei löydy?

Tämä systeemi tosin laahaa "kehityksessä" jäljessä.Tämä trendikäs viikko-viikko systeemi ei kyllä tee ketään onnelliseksi.Varsinkin,kun elari asiat laahaavat kivikauden verran perässä.

Voisitko kertoa yhdenkin eron jälkeisen systeemin, joka tekee jonkun onnelliseksi. Jonkinlaiseksi standarniksi muodostunut joka toisen viikonlopun tapaamisetko?!

Lapsen vai aikuisten.Viikko-viikko systeemi palvelee aikuisten etuja,ei lapsen.Koittakaa itse olla "reissussa koko ajan.Meillä ainakin tämä tekee hulluksi.Yhdellä lapsella on kamat levällään 5 paikassa,kun luikertelee sen mukaan,missä ei tarvitse mitään tehdä.

Itse olen perinteisen sytseemin kasvatti ja hyvä niin.Jos minun olisi pitänyt olla joka toinen viikko standardisti kaljaa kittaavan isäni kanssa vailla sääntöjä ja kasvatusta,en tiedä missä olisin nyt.Olisi ollut kamalaa asua ihmisen kanssa,jolla ei ole käytännön kykyä huolehtia pyykeistä tai lapsen perustarpeista.Kiva olisi ollut käsin jynssätä pikkareita aamuisin tai kaivaa puhdasta vaatetta aamuisin autosta mummin huolehtimista pyykkipusseista.

Kyllä niiden erojen syyt pitäisi painaa näissä lasten asumisjärjestelyissä.Kaljaa kittaava ja kroonisesti vieraissa juokseva mies,joka ei ole koskaan hoitanut kotia,eikä osaa laittaa pesukonetta päälle,tuskin on kovinkaan hyvä lähivanhempi...mutta trendihän kuuluu nykyään,että olosuhteiden on pysyttävä mahdollisimman ennallaan.Viis siitä mitä pois muuttamaan joutunut äiti sanoo isän käyttäytymisestä.Lapset jäävät vanhaan kotiinsa leikkimään kavereiden kanssa.Siinä vakuuttavat perustelut.Kunhan ei tule liikaa muutoksia.

että lapsella on yksi koti ja hän vierailee toisen vanhemman luona. Vain lähikodissa aiheutuvat lapsen asumiskustannukset lasketaan. Etävanhemman luona vietetyt päivät kyllä huomioidaan laskelmassa, mutta vain lähinnä ruokakustannuksina, eli ei oteta huomioon, että viikko-viikko lapsella on yleensä omaa tilaa, välineitä, vaatteita ym myös etävanhemmalla. Eli tuo lastenvalvojien käyttämä ohje ei sovellu näihin viikko-viikko tilanteisiin. En tiedä, millaisia päätöksiä on oikeudesta tullut näissä tilanteissa. Ehkä kannattaisi kysellä eroperhe.net palstalta? Oletan että sopuratkaisua ei löydy?

Tämä systeemi tosin laahaa "kehityksessä" jäljessä.Tämä trendikäs viikko-viikko systeemi ei kyllä tee ketään onnelliseksi.Varsinkin,kun elari asiat laahaavat kivikauden verran perässä.

Voisitko kertoa yhdenkin eron jälkeisen systeemin, joka tekee jonkun onnelliseksi. Jonkinlaiseksi standarniksi muodostunut joka toisen viikonlopun tapaamisetko?!

Lapsen vai aikuisten.Viikko-viikko systeemi palvelee aikuisten etuja,ei lapsen.Koittakaa itse olla "reissussa koko ajan.Meillä ainakin tämä tekee hulluksi.Yhdellä lapsella on kamat levällään 5 paikassa,kun luikertelee sen mukaan,missä ei tarvitse mitään tehdä.

Itse olen perinteisen sytseemin kasvatti ja hyvä niin.Jos minun olisi pitänyt olla joka toinen viikko standardisti kaljaa kittaavan isäni kanssa vailla sääntöjä ja kasvatusta,en tiedä missä olisin nyt.Olisi ollut kamalaa asua ihmisen kanssa,jolla ei ole käytännön kykyä huolehtia pyykeistä tai lapsen perustarpeista.Kiva olisi ollut käsin jynssätä pikkareita aamuisin tai kaivaa puhdasta vaatetta aamuisin autosta mummin huolehtimista pyykkipusseista.

Kyllä niiden erojen syyt pitäisi painaa näissä lasten asumisjärjestelyissä.Kaljaa kittaava ja kroonisesti vieraissa juokseva mies,joka ei ole koskaan hoitanut kotia,eikä osaa laittaa pesukonetta päälle,tuskin on kovinkaan hyvä lähivanhempi...mutta trendihän kuuluu nykyään,että olosuhteiden on pysyttävä mahdollisimman ennallaan.Viis siitä mitä pois muuttamaan joutunut äiti sanoo isän käyttäytymisestä.Lapset jäävät vanhaan kotiinsa leikkimään kavereiden kanssa.Siinä vakuuttavat perustelut.Kunhan ei tule liikaa muutoksia.

Miksi lapsen kamat on viidessä paikassa?

AP:n tapauksessa lapsi jopa tahtoo olla molempien luona yhtä paljon ja paikat sijaitsevat 400 m päässä toisistaan.

Todellakin ohjetta pitäisi soveltaa ja lastenvalvojan olla skarppina, eikä ohjetta pitäisi lukea kuin piru raamattua.

Surffailee äidin,isän,isovanhempien,mökin ja varastoksi vuokratun tilan väliä sen mukaan,missä on parhaimmat edut.Jos täällä alkaa enteillä huoneen siivous,mennään isovanhemmille pariksi yöksi, istutaan varastotilassa arkenakin tietokoneella 22.30 asti ja viikonlopuksi isä antaa rahaa,että voi mennä kavereiden kanssa mökille.



Homma ei todellakaan toimi.Äidin viikolla hakee täältä koko ajan milloin mitäkin ja kun hermostun siitä,että tulee juuri pienten lasten nukkumaanmenoaikaan hälinää,olen ilkeä ihminen.Tai,jos tulee vainilmoittamatta ja odottamatta,tulee tunne,että ei voi miehen kanssa edes seksiä harrastaa,kun ikinä ei tiedä milloin ja kuka pamahtaa illallakin ovesta.



Ei toimi.

Tarviiko tätä edes kysyä, lapsen TIETENKIN.



Etkö sinä yksinkertaisesti ymmärrä, että tapaamiset on lapsen ja hänen vanhempansa välisen suhteen turvaamista.



Mitkäät systeemit ei palvele lapsen etua, joka kierroksella kaasutellaan maassa makaavan lapsen yli, uudestaan ja uudestaan.



Jokaisen perheen on vaan löydettävä omansa, mikään standardi ei kenenkää parhaaksi.



Ja syyllisen etsimen erossa?! Eikö kuitenkin pitäisi aina miettiä pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaan, olisiko ehkä kummassakin vikaa?

Surffailee äidin,isän,isovanhempien,mökin ja varastoksi vuokratun tilan väliä sen mukaan,missä on parhaimmat edut.Jos täällä alkaa enteillä huoneen siivous,mennään isovanhemmille pariksi yöksi, istutaan varastotilassa arkenakin tietokoneella 22.30 asti ja viikonlopuksi isä antaa rahaa,että voi mennä kavereiden kanssa mökille. Homma ei todellakaan toimi.Äidin viikolla hakee täältä koko ajan milloin mitäkin ja kun hermostun siitä,että tulee juuri pienten lasten nukkumaanmenoaikaan hälinää,olen ilkeä ihminen.Tai,jos tulee vainilmoittamatta ja odottamatta,tulee tunne,että ei voi miehen kanssa edes seksiä harrastaa,kun ikinä ei tiedä milloin ja kuka pamahtaa illallakin ovesta. Ei toimi.

Minä en nyt väitä, että mies ei voisi olla kuuvamasi kaltainen, mutta väittäisin että se on loppujen lopuksi melko harvinaista.

Ainahan se mies on niin herttainen ja ihana, kun on tavattuu, mutta lasten syntymä teki hänestä pahan pahan miehen, joka pelkästää tekee lasten elämäsä helvetin.

Eihän mitenkään syytä voi olla siinä, että ei ole välitetty tutkia miehen taustoja, ei haastateltu edellisiä tyttöystäviä tai seurusteltu tarpeeksi pitkään. On vain suoraa päätä rutiininomaisesti tehty niitä lapsia. Onhan hyppy tuntemaattomaan aina jännittäävää, mutta turpaanhan siinä voi väisämättä tulla.

Miten noin korkeaan summaan on edes onnistuttu pääsemään?



Virallisen elatusapuohjeen mukaan lapsen kulut voisivat olla isoimmillaankin nelisensataa euroa. Tähän päälle jyvitetään lapsen osuus asumisesta ohjeen mukaisesti. Nuo kaksi ovat isoimmat kuluerät.



Ohje kokonaisuudessaan löytyy täältä: http://www.om.fi/1182265240526

Nämä vuoroasumista pelkäävät kuvittelevat aina, kuinka avuttomalta lapsista tuntuu aloittaa ,joka viikko vieraassa paikassa ihmisen kanssa, jota ei oikein tunne.



Eron jälkeenkin oma perhe voi säilyä mielessä ehjänä, mutta se asuu kahdessa paikassa, kummassakin on lapsen koti, jossa lapsi voi tarpeen mukaan tankata turvaa, vanhemmiltaan.



Me emme ole missään vaiheessa käyneet sosiaalistoimeessa eromme jälkeen vaan olemme itsenäisinä aikuisina olleet lastemme puolella ja luoneet oman mallimme, esim. meillä on tili, johon molemmat laittavat saman summan, joka kuukausi ja lapsilisät ja sieltä sitten otamme lastemme tarpeisiin, mutta harvemmin sieltä tulee mitää otettua. Erovanhenmmuuteenkin kuuluu, oma taloudellinen vastuu lapsista.

Miettikää se toinen vaihtoehto, ellei elareita maksettaisi varallisuuden mukaan:



Jos toinen vanhemmista on erittäin hyvätuloinen ja toinen köyhä yksinhuoltaja, olisi jo kulttuurierokin hyvin suuri lapsen viikkojen välillä. Toisessa kodissa olisi coolit vehkeet ja harrastukset ja huone pursuaisi turhista peleistä. Toisessa kodissa poimittaisiin syksyllä tuntikausia marjoja ja sieniä, jotta säästettäisiin rahaa uuteen toppatakkiin.



No onhan se tietysti kasvattavaakin nähdä erilaista elämää ja lapsi voisi olla esim. onnellisempi köyhässä, mutta henkisesti lämpimässä kodissa. Toisaalta murrosiässä hän saattaisi suosia "rikasta vanhempaansa" väärin perustein.



Joka tapauksessa minusta on epäreilu ajatus, että toinen joutuisi kituuttamaan ja säästämään joka asiassa, että saisi lapsen esim. harrastusmenot maksettua, jos toiselle vanhemmalle ne olisivat pikku juttu. Näitä asioita kannattaisi sopia jo siinä vaiheessa, kun lapsia tehdään, ettei niistä riidellä eron jälkeen.



Suurin osa etävanhemmista maksaa elarit, ehkä ekstraakin, ja on tyytyväinen, että voi auttaa lapsen kokonaisasumisen kannalta. Sillä onhan se lapsen kannalta mukavampaa, jos lähivanhemmankin kanssa on varaa vaikka matkustaa joskus. Sitten on tietysti niitä etävanhempia, jotka haastaa riitaa joka asiasta ja raha on yksi yleisempiä tekosyitä. "Ettei vaan se vihattu exä saisi mitään etua!"

Eihän siinä lapsen edussa riittävään elatukseen, josta vastaa molemmat vahemmat kykyjensä mukaan, olekkaan mitään järkeä.



Mietippä, jos toinen vanhemmista pystyy tarjoamaan vain euron tikkarin ja toinen kolmen euron, pitäähän sitä jotenkin tasapanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas minulle, te viisaammat, että mikä ajatus elareissa oikein on, jos lapsi on vanhemmillaan yhtä paljon?

Eli miksi ns. etävanhempi maksaa ns. nimetylle lähivanhemmalle jotakin, kun lapsi on molempien luona yhtä paljon?

Molempien luona hänellä on vastaavat fasiliteetit oma huone, sänky ja työpöytä. Molempien luona hän syö.

Ainoastaan lähivanhempi maksaa vaatteet ja muut lapseen itseensä kohdistuvat maksut vakuutus, ip-kerho, lääkkeet.

Laskennallisesti lapsen kulut ovat kuulemma n. 800e, joista etävanhempi siirtää lähivanhemmalle n. 325e. Lähivanhempi "maksaa paperilla kuluja 350 myös + saa lapsilisän 150e vielä.

Tässä tilanteessahan etä maksaa lähivanhemman omia asumiskuluja myös, mutta ei saa itse hyvitystä lainkaan.

Miten te muut olette asian hoitaneet?

Minusta reilua olisi, että kumpikin maksaa tykönään ruoan ja asumisen ja vain vaatteisiin, lääkkeisiin yms. menevät kulut perittäisiin. Siis se mitä elareiden jlk jää vielä maskettavaa.

Ei oikein aukene tuo periaate tällaisessa vuoroviikkosysteemissä. Ymmärtäisin kyllä, jos lapsi olisi etällä vain joitakin päiviä kuukaudessa. Nyt lapsella on kaks yhtäläistä kotia.

Olet oikeassa,onneksi laki on tulossa tähänkin asiaan. =)

"Joka tapauksessa minusta on epäreilu ajatus, että toinen joutuisi kituuttamaan ja säästämään joka asiassa, että saisi lapsen esim. harrastusmenot maksettua, jos toiselle vanhemmalle ne olisivat pikku juttu. Näitä asioita kannattaisi sopia jo siinä vaiheessa, kun lapsia tehdään, ettei niistä riidellä eron jälkeen."

Yhteishuoltajuus. Millä tavoin se minua puristelee miten ex-puoliso kustantaa oman viikkonsa aikana lapsista koituvat kustannukset? Meillä ei ole elatusmaksuja vaan vuoroviikkoasumismuodossa kumpikin vastaa omista kuluistaan. Harrastukset maksan itse, mun lapsihan se on. Epäreilua tämä olisi jos jompikumpi maksaisi elatusmaksuja toiselle kun kun lapsi asuu kummassakin paikassa yhtä paljon. Asumme samassa kaupungissa joten koulu ja kaveripiiri on pysynyt samana.