Kuinka paljon lapsenne päivähoidossa hyväksytään väkivaltaa?

Mutta mikään ei muutu.

Onko sinusta oikein, että yksi lapsi saa kiusata ryhmän muita lapsia vuodesta toiseen mm. lyömällä, puremalla ja raapimalla? Päiväkodin henkilökunta yrittää puuttua asiaan mutta sama meno jatkuu päivästä toiseen. Monet lapset ryhmässä PELKÄÄVÄT mennä hoitoon tämän "häirikön" takia, joka kuitenkin väen väkisin pitää integroida ryhmään. Kuka tuosta paskasta hyötyy; lapset pelkäävät, hoitajat ovat ihan lopussa.

Ryhmässä on käynyt pyörimässä avustajaa, eltoa, leltoa ja ties mitä, mutta mikään ei muutu.

En tiedä, onko ko. lapsella diagnoosia tai mikä hänellä mättää, mutta kunnossa ei lapsen asiat ole. Eikä hän mielestäni kuulu tavalliseen päiväkotiryhmään.

ettei erityislapsien tarvitse pyytää edes anteeksi???? Onko tämä joku yleissääntö? WTF?

On katsos niin erityisiä että voi tulla paha mieli jos joutuu keskeyttämään hetkeksi päättömän häsläämisensä ja miettimään tekojaan ja kiitellään ja kehutaan jos ei ketään tarvittu sinä päivänä viedä paikattavaksi. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset...

integroidaan tavallisten lasten joukkoon.

Vähän tolkkua keskusteluun, kiitos.

Vähän luetun ymmärrystä myös eristeteippilapsen äidille. Eivät KAIKKI erityislapset ole, mutta ne heistä jotka lyövät/potkivat/purevat eivät koskaan joudu pyytämään anteeksi ja aina vain kehutaan ja huomioidaan. Mitä se sinusta opettaa näille lapsille? Sekä lyödyille että lyöjille.

Ai oikein "eristeteippilasten"? Sinähän se itsestäsi miellyttävän kuvan annat!

Niissä lastentarhoissa, joihin itse olen tutustunut lapseni ja työni kautta, ei ainakaan erityislapsien riehumista/väkivaltaista käytöstä katsota sormien läpi saati ymmärretä yhtään sen enempää kuin ns. tavallisteen lasten.

Mihinkäs oma käsityksesi pohjautuu? Kuvitelmiin? Juoruiluihin av-palstalla? Jos nyt todellakin olisi niin, että jossain tarhassa TIETÄISIT noin tehtävän, niin sinulla on mahdollisuus ja täysi oikeus tehdä asiasta virallinen valitus. Miten on, riittävätkö tietosi ja rahkeesi sen tekemiseen?

Kirjoitan mielelläni sanan erityislapsi ja joissan tapauksissa laitan sen lainausmerkkeihin jos lapsen erityisyys johtuu muusta kuin lapsesta, mutta en pidä ilmaisusta erkkalapsi, naurettava väännös! Minun lastani sai tarhassa isokokoisempi ns. erityislapsi lyödä, hakata, potkia ja purra ja aina vastaus oli ettei voi pyytää anteeksi kun siitä tulee paha mieli eikä voi nyt keskeyttää leikkiä. Minun lapseni sai itkunsa itkeä ihan yksin, liekö sitten syynä ollut se että lapseni on tyttö ja mamu joten erityispojan äidille täysin arvoton. Enkä ole myöskään sanonut että KAIKKI erityislapset lyövät vai olenko?

Kysyin vain ja kysyn edelleen; mitä lapset oppivat siitä että jonkun ei tarvitse noudattaa sääntöjä eikä edes pyytää anteeksi niiden rikkomista?

Siis sinä kaipaat asiallisia vastauksia, vaikka käytät erityislapsesta nimitystä "eristeteippilapsi"? Oikeasti?

Eli sinulla siis on huonoja kokemuksia yhdestä erityislapsesta ja siitä, miten lapsesi tarhassa suhtauduttiin hänen käytökseensä? Tuonko perusteella sinä siis väität, että on olemassa jokin kaikissa tai edes osassa lastentarhoja noudatettava sääntö, jonka mukaan erityislapsi saisi käyttäytyä miten häntä huvittaa? Vai mihin väitteesi perustat?

Jos - todellakin iso jos - jossain tarhassa erityislapselta (tai mille tahansa lapselle) ei edellytettäisi samojen sääntöjen noudattamista kuin muilta, niin se olisi tottakai täysin väärin ja opettaisi lapsille, että ihmisiä saa kohdella eriarvoisesti. Itse olisin - jos kuvaamasi tapahtumat ovat totta - tehnyt asiasta valituksen eteenpäin, jos hoitajat olisivat toimineen siten kuin kerroit.

Nyt sinun sitten vielä pitäisi osoittaa, että tarhoissa yleisestikin tuolla tavoin toimittaisiin. Muussa tapauksessa syyllistyt vain tahalliseen tarhahenkilökunnan ja erityislasten mustamaalaamiseen.

Ei, minusta ei ole oikein, että yksi lapsi saa kiusata ryhmän muita lapsia. Se ei ole oikein, kun kyseessä on ns. tavallinen lapsi, eikä se ole oikein, kun kyseessä on ns. erityislapsi.

Yhdenkään lapsen, jolla on noin selkeitä sosiaalisia ongelmia, paikka ei ole 20 lapsen ryhmässä - ei itsensä eikä muiden kannalta.

Se, että asiasta täällä av:lla valittaa, ei kuitenkaan mitenkään paranna tilannetta siellä tarhassa. Älkää hyvät ihmiset vain puristelko nyrkkejänne taskuissa ja valittako henkilöille, joilla ei ole asiaan mitään vaikutusvaltaa. Jos törmäätte samaan räikeään epäkohtaan, mahdollisesti vielä vuodesta toiseen, niin tehkää asialle jotain ja selvittäkää keneen teidän täytyy sen tiimoilta ottaa yhteyttä. Sekä ns. terveet lapset että erityislapset ansaitsevat sen!

t. Erityislapsen äiti, joka ei suostunut vain sivusta seuraamaan ja kotona valittamaan, kun näkin että lapsen entisessä tarhassa asioita ei hoidettu niinkuin pitäisi. (Huom! Kustannussyistä - en siis syyttänyt epäkohdista suoraan tarhan henkilökuntaa)

Mutta tässä oli kyllä kyse siitä, että joku TOISTUVASTI käyttäytyy VÄKIVALTAISESTI.



Vaikutat kyllä sellaiselta lto:lta että puistattaa: "Olen ollut töissä varakkaalle alueella jossa ei edes maahanmuuttajia ole." Huh huh.

Ja tuossa alussahan leimattiin maahanmuutajat ja erityislapset mikä yleensä ihmisten mielessä tarkoittaa alempaa sosiaaliluokkaa, niin selvennys oli varmaan tarpeen, että saattu sitä paremmissakin piireissä :-)

Mutta tässä oli kyllä kyse siitä, että joku TOISTUVASTI käyttäytyy VÄKIVALTAISESTI.

Vaikutat kyllä sellaiselta lto:lta että puistattaa: "Olen ollut töissä varakkaalle alueella jossa ei edes maahanmuuttajia ole." Huh huh.

Mitä mieltä olette "vakiokäytännöstä", että lyömisen jälkeen pitää pyytää anteeksi ja se siitä?



Periaatteessa varmaan hyvä, mutta kuinka moni lapsi oikeasti ymmärtää anteeksipyytämistä ja oikeasti käskemisen jälkeen ajatuksella pyytää anteeksi..?



Minusta on outoa, että pienen lapsen lyömistä perustellaan sillä, "ettei ole sanoja" (esim. pojaltani revittiin lelut kädestä ja sitten lyötiin) ja sitten hoitaja sanoo, että "kyllä pyydettiin anteeksi". Eli tämä jolla "ei ole sanoja" saatiin sanomaan tuo 8-kirjaiminen sana ja lapsen jota hakattiin pitäisi olla tästä kiitollinen. Ja usein sitten tämä "ei niin riehakas" eli ei-lyövä siirretään kauemmaksi yksin leikkimään... Ja tietenkin tämä käsiksi käyminen on toistuvaa.



Kuinka moni aikuinen hyväksyisi työpaikallaan lyömistä, kunhan joku joka ei edes anteeksi-sanaa ymmärrä sen vain jälkikäteen saa suustaan ulos?



Vanhempien lasten osalta näkee vielä sitä, että "anteeksi" suunnilleen sylkäistään suusta ja jatketaan ilkeästi virnistellen.

Mitä mieltä olette "vakiokäytännöstä", että lyömisen jälkeen pitää pyytää anteeksi ja se siitä?

Periaatteessa varmaan hyvä, mutta kuinka moni lapsi oikeasti ymmärtää anteeksipyytämistä ja oikeasti käskemisen jälkeen ajatuksella pyytää anteeksi..?

Minusta on outoa, että pienen lapsen lyömistä perustellaan sillä, "ettei ole sanoja" (esim. pojaltani revittiin lelut kädestä ja sitten lyötiin) ja sitten hoitaja sanoo, että "kyllä pyydettiin anteeksi". Eli tämä jolla "ei ole sanoja" saatiin sanomaan tuo 8-kirjaiminen sana ja lapsen jota hakattiin pitäisi olla tästä kiitollinen. Ja usein sitten tämä "ei niin riehakas" eli ei-lyövä siirretään kauemmaksi yksin leikkimään... Ja tietenkin tämä käsiksi käyminen on toistuvaa.

Kuinka moni aikuinen hyväksyisi työpaikallaan lyömistä, kunhan joku joka ei edes anteeksi-sanaa ymmärrä sen vain jälkikäteen saa suustaan ulos?

Vanhempien lasten osalta näkee vielä sitä, että "anteeksi" suunnilleen sylkäistään suusta ja jatketaan ilkeästi virnistellen.

Se on turhauttavaa ja ärsyttävää pyydetään sitä"anteeksi" tai ei jos joku saa sillä perusteella lyödä että kun ei osaa olla lyömättä/vasta harjoittelee/"ei ole sanoja". Sitten kun kysellään miten muiden lasten pitäisi suhtautua asiaan niin se kääntyy niin päin että muiden lasten tulisi pyydellä anteeksi että ovat sattuneetkin toisen nyrkin/jalan/hampaiden tielle.

Mitä mieltä olette "vakiokäytännöstä", että lyömisen jälkeen pitää pyytää anteeksi ja se siitä?

Periaatteessa varmaan hyvä, mutta kuinka moni lapsi oikeasti ymmärtää anteeksipyytämistä ja oikeasti käskemisen jälkeen ajatuksella pyytää anteeksi..?

Minusta on outoa, että pienen lapsen lyömistä perustellaan sillä, "ettei ole sanoja" (esim. pojaltani revittiin lelut kädestä ja sitten lyötiin) ja sitten hoitaja sanoo, että "kyllä pyydettiin anteeksi". Eli tämä jolla "ei ole sanoja" saatiin sanomaan tuo 8-kirjaiminen sana ja lapsen jota hakattiin pitäisi olla tästä kiitollinen. Ja usein sitten tämä "ei niin riehakas" eli ei-lyövä siirretään kauemmaksi yksin leikkimään... Ja tietenkin tämä käsiksi käyminen on toistuvaa.

Kuinka moni aikuinen hyväksyisi työpaikallaan lyömistä, kunhan joku joka ei edes anteeksi-sanaa ymmärrä sen vain jälkikäteen saa suustaan ulos?

Vanhempien lasten osalta näkee vielä sitä, että "anteeksi" suunnilleen sylkäistään suusta ja jatketaan ilkeästi virnistellen.

Se on turhauttavaa ja ärsyttävää pyydetään sitä"anteeksi" tai ei jos joku saa sillä perusteella lyödä että kun ei osaa olla lyömättä/vasta harjoittelee/"ei ole sanoja". Sitten kun kysellään miten muiden lasten pitäisi suhtautua asiaan niin se kääntyy niin päin että muiden lasten tulisi pyydellä anteeksi että ovat sattuneetkin toisen nyrkin/jalan/hampaiden tielle.

Mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä riitatapausten yhteydessä? Mitkä toimenpiteet teistä olisivat riittävät ilman, että koko tarhapäivä muuttuisi riitatilanteiden selvittämiseksi? Niitä riitoja kun tarhaikäisten välillä päivänmittaan riittää.

Miksi te muuten ylipäätänsä laitatte lapsenne tarhaan, kun se mielestänne tuntuu olevan ihan kamala paikka täynnä välinpitämättömiä ja ammattitaidottomia työntekijöitä sekä kamalia pikkuhirviöitä?

Ja vielä kolmanneksi: On absurdia laittaa samalle viivalle riitatilanteet aikuisten välillä (joiden ainakin teoriassa pitäisi olla täyskasvuisia) ja lasten välillä (joilla vielä esim. empatiakyvyn ja käsityksen siitä mikä on oikein/väärin kehittyminen on vasta aluillaan).

Kukaan ei ole valittanut, lapsista siis.

Muuten en tarkemmin tiedä, kun en siellä koko päiviä ole. Ihmettelen, miten jotkut niin tarkkaan tietävät kaiken.

Lapset ovat myös isommiksi tultuaan (osa koulussa) hyvin oppineet spontaanisti sanomaan "anteeksi" ja selvästi katumaan tekojaan - mikiä on minusta kaikkein tärkeintä - uskon, että siihen johtavat jotkut ihan muut asiat päiväkodin toiminnassa, kuin tosiaan tuo anteeksi sanojen "teatteri" - ilman että lapset välttämättä sen syvempää merkitystä tajuavat tai ajattelevat.

Mutta vastaan alkuperäiseen kysymykseen.



Tuntui, että kunnallisessa pk ssa asiaan oli suhtauduttu "pojat ovat poikia" -tyyliin. Vaihdoimme hoitopaikan yksityiseen pk iin, johan meno on ihan erilainen. Rauhallinen ja hoitajilla on oikeasti aikaa ja energiaa.

Mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä riitatapausten yhteydessä? Mitkä toimenpiteet teistä olisivat riittävät ilman, että koko tarhapäivä muuttuisi riitatilanteiden selvittämiseksi? Niitä riitoja kun tarhaikäisten välillä päivänmittaan riittää.

Miksi te muuten ylipäätänsä laitatte lapsenne tarhaan, kun se mielestänne tuntuu olevan ihan kamala paikka täynnä välinpitämättömiä ja ammattitaidottomia työntekijöitä sekä kamalia pikkuhirviöitä?

Ja vielä kolmanneksi: On absurdia laittaa samalle viivalle riitatilanteet aikuisten välillä (joiden ainakin teoriassa pitäisi olla täyskasvuisia) ja lasten välillä (joilla vielä esim. empatiakyvyn ja käsityksen siitä mikä on oikein/väärin kehittyminen on vasta aluillaan).

Niin, mitä pitäisi tehdä. Tämäpä hyvä kysymys ja siihen mielelläni kuulisin ammattikasvattajilta kommentteja. Tässä kuitenkin omia ajatuksiani:

- Pienimmillä välitön puuttuminen ja voimakas ei sekä toruminen. Lyöjän siirtäminen yksin muualle leikkimään tai jäähy. Pääasia, että molemmille osapuolille tulee selväksi, ettei lyömistä suvaita ja lyöjä on se joka teki väärin. Ei niin, että hyssytellään ja lyöty viedään pois.

- Isommille (ja sovelletusti pienemmillekin) systemaattisia "roolileikkejä" ja keskustelua kaveruudesta ja muiden kohtelusta. Hesarissa oli n. kuukausi sitten esimerkki koululuokasta, jossa käsiteltiin sitä miten pääsee ryhmään mukaan, miltä tuntuu olla ulkopuolinen jne. Tällaista voisi soveltaa päiväkotitasolle lyhyinä ohjattuina "leikkeinä". Mielestäni jopa tärkeämpää kuin vaikka ohjatut askarteluhetket. Näissä voisi olla pieni lapsiryhmä aina kerrallaan. Ja ennen kuin joku sanoo "ettei ehdi", niin ulkoilussa usein monta hoitajaa seisoo ja juttelee keskenään. Ja vaikka sitten askarteluista yms. pois. Ei näitä tarvitsisi olla koko ajan, mutta varsinkin pienet lapset tarvitsisivat sitä ohjattuakin "leikkiä". Jopa 3-6-vuotiaatkin omaksuvat helposti alistujan ja määrääjän roolit, kun ratkovat tilanteet keskenään. :(

- Oleellisimpana tietysti kasvatus kotona. Jos lapsi saa ensimmäiset vuodet tehdä mitä lystää, niin kivat muille.

- Ylipäänsä väkivallan hyväksymättömyys eikä mitään "pojat on poikia" tai "se on vaihe" tai "niitä riitatilanteita vaan on niin paljon" tms.

Lasten ja aikuisten riitatilanteista: Sehän tässä on absurdia ettei aikuista saa lyödä, mutta lapsi saa hakata toista koska toinen "ei ymmärrä" jne. Kun kuitenkaan kaikki lapset eivät tasaisesti lyö toisia - se ei ole mikään hallitsematon luonnonilmiö. Jos ei alle metrin mittaista pysty (halua) aikuinen kontrolloida, niin on se outoa. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja jos häntä joku lyö, niin lyöjä pitää viedä muualle jos ei muu auta.

Mitenhän se empatiakyky kehittyy, kun "kaverit" saavat hakata..?

Olen vain kyllästynyt tuohon hakkaamisen hymistelyyn.

Mitä teidän mielestä sitten pitäisi tehdä riitatapausten yhteydessä? Mitkä toimenpiteet teistä olisivat riittävät ilman, että koko tarhapäivä muuttuisi riitatilanteiden selvittämiseksi? Niitä riitoja kun tarhaikäisten välillä päivänmittaan riittää.

Miksi te muuten ylipäätänsä laitatte lapsenne tarhaan, kun se mielestänne tuntuu olevan ihan kamala paikka täynnä välinpitämättömiä ja ammattitaidottomia työntekijöitä sekä kamalia pikkuhirviöitä?

Ja vielä kolmanneksi: On absurdia laittaa samalle viivalle riitatilanteet aikuisten välillä (joiden ainakin teoriassa pitäisi olla täyskasvuisia) ja lasten välillä (joilla vielä esim. empatiakyvyn ja käsityksen siitä mikä on oikein/väärin kehittyminen on vasta aluillaan).

Niin, mitä pitäisi tehdä. Tämäpä hyvä kysymys ja siihen mielelläni kuulisin ammattikasvattajilta kommentteja. Tässä kuitenkin omia ajatuksiani:

- Pienimmillä välitön puuttuminen ja voimakas ei sekä toruminen. Lyöjän siirtäminen yksin muualle leikkimään tai jäähy. Pääasia, että molemmille osapuolille tulee selväksi, ettei lyömistä suvaita ja lyöjä on se joka teki väärin. Ei niin, että hyssytellään ja lyöty viedään pois.

- Isommille (ja sovelletusti pienemmillekin) systemaattisia "roolileikkejä" ja keskustelua kaveruudesta ja muiden kohtelusta. Hesarissa oli n. kuukausi sitten esimerkki koululuokasta, jossa käsiteltiin sitä miten pääsee ryhmään mukaan, miltä tuntuu olla ulkopuolinen jne. Tällaista voisi soveltaa päiväkotitasolle lyhyinä ohjattuina "leikkeinä". Mielestäni jopa tärkeämpää kuin vaikka ohjatut askarteluhetket. Näissä voisi olla pieni lapsiryhmä aina kerrallaan. Ja ennen kuin joku sanoo "ettei ehdi", niin ulkoilussa usein monta hoitajaa seisoo ja juttelee keskenään. Ja vaikka sitten askarteluista yms. pois. Ei näitä tarvitsisi olla koko ajan, mutta varsinkin pienet lapset tarvitsisivat sitä ohjattuakin "leikkiä". Jopa 3-6-vuotiaatkin omaksuvat helposti alistujan ja määrääjän roolit, kun ratkovat tilanteet keskenään. :(

- Oleellisimpana tietysti kasvatus kotona. Jos lapsi saa ensimmäiset vuodet tehdä mitä lystää, niin kivat muille.

- Ylipäänsä väkivallan hyväksymättömyys eikä mitään "pojat on poikia" tai "se on vaihe" tai "niitä riitatilanteita vaan on niin paljon" tms.

Lasten ja aikuisten riitatilanteista: Sehän tässä on absurdia ettei aikuista saa lyödä, mutta lapsi saa hakata toista koska toinen "ei ymmärrä" jne. Kun kuitenkaan kaikki lapset eivät tasaisesti lyö toisia - se ei ole mikään hallitsematon luonnonilmiö. Jos ei alle metrin mittaista pysty (halua) aikuinen kontrolloida, niin on se outoa. Lapsella on oikeus koskemattomuuteen ja jos häntä joku lyö, niin lyöjä pitää viedä muualle jos ei muu auta.

Mitenhän se empatiakyky kehittyy, kun "kaverit" saavat hakata..?

Olen vain kyllästynyt tuohon hakkaamisen hymistelyyn.

mutta ainakin oman lapseni tarhassa ehdottamasi asiat ovat jo käytössä. Eikä siellä todellakaan hymistellä, ymmärretä ja vähätellä minkäänlaista kiusaamista saati hakkaamista. Ja kyseessä on ihan tavallinen kunnallinen päiväkoti Helsingissä.

Tai no pieni tarkennus lienee tarpeen: Ainakaan pienempien ryhmissä (kokemusta alle kuusivuotiaiden ryhmistä) kiusannutta lasta ei eristetä muusta ryhmästä leikkimään jonnekin yksinään - tilat ja hoitajien määrä ei sellaiseen yksinkertaisesti riitä. "Jäähy" siis "kärsitään" niissä tiloissa, missä muutkin lapset ja hoitajat ovat.

Minusta on vaikea uskoa, ettei mitenkään puuututa. Omna lapseni on tavislapsena mahtavassa integroidussa PK-ryhmässä ja kyllä siellä on hyvin lapsille selitetty, että esim. huonosti puhuva vammainen lapsi, saattaa lyödä, kun ei osaa sanoa, mikä harmittaa. Että se on väärin, mutta tämä lapsi vasta opettelee asiaa. Kyllä se tuntui olevan lapsille ihan selkeä ja ymmärrettävä juttu. Ne anteeksipyynnöt hoidettiin PK:n toimesta hyväksi todetulla tavalla (en minäkään niitä nähnyt). Mutta tärkeää oli, että lapsille ei jäänyt sellainne olo, ettei heitä kuunneltu, Ikävä jos teillä oli niin.

Jos ryhmässä 20 lapselle on selvää että turpaanvetäminen ei ole ok, mutta tämä yksi lapsi sitä vasta harjoittelee, niin eikö hän voisi harjoitella muiden samalla kehitystasolla olevien kanssa asiaa? Eihän ekaluokkalaistakaan pistetä kuudesluokkalaisten kanssa oppimaan.

niin ja minusta myös ne nicopetterit voisivat "harjoitella" keskenään.