Miten korkeakoulun käyminen tekee ihmisestä viisaan? Vai tekeekö?

Tämän olen oppinut palstalla.

Todelliset monilahjakkaat viisaat ovat poikkeuksetta lähtöisin peruskoulu- tai korkeintaan amispohjalta. Kun tiedekorkeakoulun ikiopiskelija viettää iltansa ja viikonloput bailaten ja ryypäten, arjen viisas käy iltakursseja ja lukee etäopiskelijana kaikkea laidasta laitaan, ymmärtää suuret kokonaisuudet ja näkee niiden yhteydet kaikkialle muualle.



Hän ei opettele ulkoa nippelitietoa vaan osaa kaiken siksi, että osaa päätellä. Kaiken hillosokeroi tunneäly, joka kiertää kaukaa tiedekorkeakoululaisen.

ei se varmaan VIISASTA tee mutta oman alansa asiantuntijan. Ei se viisaus koulutuksesta ole kiinni. Tiedän yhden tohtorin väitöskirjankin vääntäneen tyypin jonka ulosanti on todella sekavaa ja ihminen muutenkin aika törppö, nimittelee ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella ties miksi.

Mutta lukeneemman se tekee. Näissä on tosi selkeä ero.



Terveisin kohta maisteri.

huomaan, että korkeakoulun käyminen tekee ihmisestä viisaan, koska hän joutuu käyttämään aivojaan. Siis tekemään älyllistä työtä. Aivojenkäyttöaste on monisatakertainen amiksen käynneisiin verrattuna.

Sama hyöty on kaikesta koulutuksesta. Ehkä muutaman kuukauden työvoimakoulutuksestakin, riippuen tietenkin sisälllöstä.

ainakin korkeakouluopinnot antoi lisää eväitä ajatella asioita kriittisesti ja useista eri näkökulmista, laajemmin kuin aiemmin. Myös lähdekritiikkiä opin. En tietysti tiedä minkä verran olisin näitä oppinut elämän ja kasvamisen myötä muutenkin, mutta yo antoi niihin ainakin tehokuurin.



Kovin käytännöllinen en ole koskaan ollut, enkä usko että yo-opinnot on sitä asiaa muuttaneet suuntaan tai toiseen. Mutta varmaan niitä käytännän taitoja olisi amiksessa karttunut enemmän.

Koulutus avartaa. Viisautta ei voi opettaa.

parilla kaverilla on yksi edellytys (monen muun lisäksi) miehelle. Täytyy olla akateeminen koulutus, vähintään.

Molemmat on kohta nelikymppisiä vanhojapiikoja. Sit ne valittaa, ku ei oo miestä, että sais lapsia....

Opiskelu antaa tietoa.

Viisaus karttuu, kun hankkii tietoa ja osaa käyttää sitä hyödykseen tekemisissään.



Älykäs selviytyy tilanteista, joihin viisas ei joudu, sanotaan.

ja tyhmenevät jos ainoa älyllinen virike on BB-talo.



Yksi mahdollisuus kehittää aivojaan on opiskelu. Opiskella voi tietysti ihan yksikseenkin, ei siinä korkeakoulua tarvita. Tosin yksinopiskelu on paljon haastavampaa eikä kyllä kaikille sovi.



Opiskelussahan ei pelkästään opetella asioita ulkoa ja jos et tätä tiedä, olet aika pihalla.

Mutta isoin asia on seura. Sata amislaista on melko tyhmää porukkaa muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Sata yliopisto-opiskelijaa on fiksua, joitain typeryksiä lukuunottamatta.



Jos lukee korkeakoulun vain läpi, eikä solmi mitään suhteita, niin eipä siinä henkiset kyvyt niin kauheasti parane. Mutta jos viettää vapaa-ajan maailmaa parantaen niin kyllä se jossain näkyy. Ei amiksessakaan opita mitään verrattuna siihen, kun päästään mestarin oppiin.

isä asianajaja ja hän on sitä mieltä, että ainakaan oikeustieteellisessä ei sinänsä opeteta yhtään mitään sellaista, mitä ei voisi kuka tahansa missä tahansa kirjastossa käydä lukemassa ilmaiseksi.

Mutta. Hänen mielestään korkeakoulun tärkein anti on se, miten se opettaa käsittelemään ja arvioimaan saatuja tietoja - niitä ei muualla opi. Hän pitää tätä oppia paljon tärkeämpänä kuin niitä tentittyjä kirjoja, kosksa varsinaisessa työssä joka keissi on erilainen ja aina täytyy oppi oikeussalia varten uusia juttuja kuulusteluista yms, ja ne on muistettava paremmin kuin kukaan muu siinä salissa, koska syyttäjä saattaa tarttua mihin tahansa.

huomioon, että amiksesta valmistuvat ovat samanikäisiä kun ne, jotka vasta kirjoittavat ylioppilaaksi. joten ei ole reilua verrata jotain 18-19 -vuotiasta amiksesta valmistunutta sellaiseen, joka valmistuu ylipistosta alta kolmikymppisenä. Eiköhän siinä se yliopisto-opiskelija saa laittaa aika ison viisaudestaan oman ikänsä, kasvamisen ja elämänkokemuksen piikkiin, eikä niinkään sen akateemisen tiedon.

korkeakoulutettu humanistiselle alalle ja jostain syystä yleissivistykseni on huimasti laajempi kuin täkäläisellä maaseutuväestöllä keskimäärin. Ehkä olen vain muuten fiksu ja oppivainen, kuka tietää. Aina on tilaisuus besserwisseröidä.

Sehän on vain opiskelua siinä kuin muutkin koulut. Opetellaan asioita kirjoista ulkoa, ja käydään tenttimässä ne, ja unohdetaan ne asiat sen jälkeen.

Asioitahan voi itse opiskella ilman mitään hienoa vuosikausia kestävää kouluakin, niin kirjatietämystä kuin kädentaitojakin.

Tiedän monia viisaita ihmisiä joilla ei ole kummoinen koulutus, mutta tietävät ja hoksaavat paljon, ja taas jotkut kolmekymppiseksi opiskelleet ovat pihalla kuin lintulaudat.

Mielestäni varsinkin sellaiset jotka roikkuvat opiskelijana keski-ikään asti, tekevät lapset ja käyvät töissä samaan aikaan, eivät siitä opiskelusta paljoakaan kummene.

pohtivat tällaisia vähättelykommentteja. Eikös se ole sun elämälle ihan se ja sama mitä joku toinen opiskelee? Miksi ihmeessä sä mietit tällasia, miksi? SE kai on ihan ihmisestä kiinni mitä hän haluaa opiskella ja elämässään tehdä, miksi niitä täytyy vertailla, eikös tärkeää ole et jokainen löytää omansa? Käytännönläheinen ihminen tulee onnelliseksi siitä et opiskelee käytännönläheistä alaa ja joku ajatustyöstä tykkäävä siitä et opiskelee ajatustyötä vaativaa alaa. Korkeakouluistaakin opiskellaan niin eri aloja, ettei mitään voi yleistää. Viisauttaki´n on montaa lajia, mut var,aa on et tällaisten pohtiminen ei tee ihmisestä kovinkaan viisasta, päinvastoin. Sulla taitaa olla aika huono itsetunto.

sivistää jossain määrin ja lisää tiedon määrää. Mutta lopputulos vaikka samat opinnot läpikäyneillä voi olla hyvinkin erilainen. Jos tietoja joutuu soveltamaan välittömästi ja paljon käytännössä, lopputulos on varmasti parempi.



Mutta viisasta koulutus ei kenestäkään tee. Sivistystäkin voi hakea muualta kuin koulun penkiltä. Paljon merkitsee millainen ihminen on valmiuksiltaan muuten. Esim. yliopistossa opiskelleella miehelläni on isoja aukkoja yleissivistyksessä. Tiettyjä aloja pääsee opiskelemaan vaikkapa matematiikan yo-arvosanan perusteella todella helposti ja opiskeltava alakin on pääsääntöisesti esim. matemaattisia kaavoja. Voi kysyä merkitseekö sellaisten ymmärrys sitä, että ihminen on viisas.

Sehän on vain opiskelua siinä kuin muutkin koulut. Opetellaan asioita kirjoista ulkoa, ja käydään tenttimässä ne, ja unohdetaan ne asiat sen jälkeen.

Asioitahan voi itse opiskella ilman mitään hienoa vuosikausia kestävää kouluakin, niin kirjatietämystä kuin kädentaitojakin.

Tiedän monia viisaita ihmisiä joilla ei ole kummoinen koulutus, mutta tietävät ja hoksaavat paljon, ja taas jotkut kolmekymppiseksi opiskelleet ovat pihalla kuin lintulaudat.

Mielestäni varsinkin sellaiset jotka roikkuvat opiskelijana keski-ikään asti, tekevät lapset ja käyvät töissä samaan aikaan, eivät siitä opiskelusta paljoakaan kummene.

pohtivat tällaisia vähättelykommentteja. Eikös se ole sun elämälle ihan se ja sama mitä joku toinen opiskelee? Miksi ihmeessä sä mietit tällasia, miksi? SE kai on ihan ihmisestä kiinni mitä hän haluaa opiskella ja elämässään tehdä, miksi niitä täytyy vertailla, eikös tärkeää ole et jokainen löytää omansa? Käytännönläheinen ihminen tulee onnelliseksi siitä et opiskelee käytännönläheistä alaa ja joku ajatustyöstä tykkäävä siitä et opiskelee ajatustyötä vaativaa alaa. Korkeakouluistaakin opiskellaan niin eri aloja, ettei mitään voi yleistää. Viisauttaki´n on montaa lajia, mut var,aa on et tällaisten pohtiminen ei tee ihmisestä kovinkaan viisasta, päinvastoin. Sulla taitaa olla aika huono itsetunto.

kyllähän se on niin et mitä laaja-alaisemmpin ihminen tutustuu mihin tahansa, sen laajempi on myös maailmankuva, erilaisuuden ymmärtäminen ja ehkäpä myös aivojen käyttö. Ja jos opsikelee motivoituneessa ympäristössä, sekin vaikuttaa, sen sijaan et on jossain yhtieshaun pakkoraossa päätynyt pissisten kanssa koulun porttikonkiin kessuttelemaan. Mun mielestä viisaudessa on paljolti kyse siitä jääkö kastomaan omaa napaansa vai oppiiko katsomaan muualle ja kuinka kauas.

Mitä nyt tulee mukaan elvistely hankitulla omaisuudella ja lapsilla. Se on iso ero, yliopistoon menevällä on vielä paljon tiedonjanoa, amiksen elämä on valmis. Enää vain intti, häät, lapset ja omakotitalo.

Kirjoituksesi oli tosi hyvä. En ollut ennen ajatellut tältä kantilta mutta nyt silmäni todella aukesivat.

Kuten muutkin on kirjoittaneet. Ei se kirjojen ulkoluku tee älykkääksi, vaan se kun siitä tiedosta keskustellan ja väitellään. Tietoa oppii todella käyttämään ja analysoimaan. Ja kavereiden tiedonjano ja kunnianhimo tarttuu. Amikset uittaa kilpaa autoja Saksasta, akateemiset ahmii kirjoja ja teatteria kilpaa!

huomioon, että amiksesta valmistuvat ovat samanikäisiä kun ne, jotka vasta kirjoittavat ylioppilaaksi. joten ei ole reilua verrata jotain 18-19 -vuotiasta amiksesta valmistunutta sellaiseen, joka valmistuu ylipistosta alta kolmikymppisenä. Eiköhän siinä se yliopisto-opiskelija saa laittaa aika ison viisaudestaan oman ikänsä, kasvamisen ja elämänkokemuksen piikkiin, eikä niinkään sen akateemisen tiedon.

aloituksen tapaan. Viisaus ja älykkys on eri asioista, yleissivistys on taas eri asia kuin nuo kaksi. Kateelliset ihmiset jaksaa pähkäillä tällaisia epäoleellisuuksia.

Ei se välttämättä viisaampaa tee, mutta sivistyneemmän. Ehkä kriittisemmin tietoon, kaikenlaiseen propagandaan jne. suhtautuvamman myös. Ja toisaalta pääsykoeseula jo karsii ne tyhmemmät ja lahjattomammat pois korkeakoulujonosta, joten yleisesti akateemisten korkeakoulun läpäisseiden voidaan ajatella olevan ryhmänä älykkäämpiä kuin rannalle jääneiden. Ihan jo se pääsykoevaihe karsii niin sanotusti jyvät akanoista :)



Kyllä sen eron akateemisen ja alemman koulutusasteen välillä huomaa seurassa, jutut on ihan erit, samoin maailmankatsomus ja näkökulma moniin asioihin hieman laajempi. Meillä on kavereita lääkiksestä ja kauppakorkeakoulusta paljon ja sitten myös miehen aiemman amiskoulutuksen (tosin kaksoistutkinto) myötä tulleita kavereita. Ero on huima jutun tasossa, arvoissa, harrastuksissa, ihan arjen kuvioissa ja yleisessä sivistyksessä. Karkeasti voisi sanoa, että vähemmän koulutetuilla on aika pienet piirit ja elämä pyörinyt niissä samoissa kuvioissa aina. Koulutetummat ovat nähneet enemmän maailmaa, laajentaneet maailmakuvaansa, opiskelleet ja saaneet enemmän perspektiiviä ja vertailupohjaa asioihin.