Lue keskustelun säännöt.
Mistä minä tiedän, olenko tarpeeksi hvä äiti enkä esim.aiheuta lapselle mt-ongelmia? Raivoamisesta
02.10.2012 |
En ole mikään luontainen äiti, en tunne lapsen kehitystä kovin hyvin, tai tunne paljon lapsia, jotta voisin verrata, mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä jne. En kovin paljon tee lapsen kanssa mitään kehittävää, vaan ollaan vaan, leikitään ja lueskellaan, käydään ulkona, leivotaan ja ollaan. Lapsi on osan viikkoa hoidossa ja minä ja mies töissä. Lapsi siis n. 3 v. Välillä meillä riidellään rajustikin, huutamalla vain tosin, ei väkivaltaa ja riidat ovat lyhyitä mutta erittäin äänekkäitä. Olen hyvin räiskähtelevä ihminen. Toisaalta erittäin rakastava ja meillä on todella paljon hellyyttä. Mutta mitä jos raivoamiseni vaurioittaa lasta kuitenkin??? Jos olen haavoittanut hänen psyykettään jo peruuttomattomasti? Mistä voin tietää, olenko tarpeeksi hyvä vai ihan kauhea äiti??
Kommentit (27)
eli olisiko sinusta kiva, jos lapsen tarhassa olisi joka päivä vastaavaa huutoa. Pari hoitajaa räiskähtelisi piittaamatta siitä, keitä on paikalla. Olisiko tunne, että nyt on lapsi hyvässä hoidossa, kun täällä huudetaan naama punaisena ja uhkaillaan kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma temperamentti kun välillä leiskuu niin siinä saa lapsetkin pidellä korviaan.
Mutta tietenkin tuntuu pahalta ajatella jotakuta muuta huutamassa lapselle tai edes hänen kuultensa. Yleensä en rai oa lapselle suoraan, vaan meillä on kiehen kanssa riitoja. Ikävä kyllä joskus tulee korotettua lapsellekin ääntä ja tuiskahdettua.
Ap
eli olisiko sinusta kiva, jos lapsen tarhassa olisi joka päivä vastaavaa huutoa. Pari hoitajaa räiskähtelisi piittaamatta siitä, keitä on paikalla. Olisiko tunne, että nyt on lapsi hyvässä hoidossa, kun täällä huudetaan naama punaisena ja uhkaillaan kunnolla.
Jos kotona välillä ääni kohoaa, niin siitä tuskin kukaan traumatisoituu, varsinkin jos sovitte myös niin että sekin näkyy lapselle. Ei mitään suhteellisuudentajua eräillä! Ennemminkin olisi outoa, jos ei perheessä koskaan riideltäisi tai kinasteltaisi.
Jos kotona välillä ääni kohoaa, niin siitä tuskin kukaan traumatisoituu, varsinkin jos sovitte myös niin että sekin näkyy lapselle. Ei mitään suhteellisuudentajua eräillä! Ennemminkin olisi outoa, jos ei perheessä koskaan riideltäisi tai kinasteltaisi.
Asioista voi keskustella rauhallisesti, silloin lopputuloskin yleensä on parempi kuin huutamalla saavutettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin on aika normaalia olla räiskähtelevämpi. Siis enhän minäkään mitään huutoa kannata tai pidä erityisen hyvänä toimintatapana, mutta jos nyt mietitään traumatisoiko se, niin enpä ihan usko jollei ole jatkuvaa. Ja on huutoa ja huutoa, eli en nyt tarkoita sellaista huutoa että se kuuluu korttelin päähän.
Mutta mulla kyllä enemmän kuin vähän kohoaa, saan hirveitä raivareita välillä ja sain myös silloin kun lapsi oli ihan vauva. Hormonit oli ihan sekaisin ja väsyneenä raivosin vlilöä miehelle. Mistä se vauva tiesi kenelle äiti huutaa.
Nyt kun lapsi puhuu ja pitää varoa sanojaan, olen tosissanimyrittänyt hillitä itseäni, kutta se on todella vaikeaa.
Raivoaminen on vain yksi asia, mietin muutenkin olenko minä ylipäätään hyvä äiti. En keksi ikinä mitään hauskaa, rakenna jänniä temppuratoja tai sellaista, en vaan osaa. Muuten kyllä hassutellaan, mutta jotenkaan en kinä muka ehdi mitään kovin spesiaalia kehittää lapselle.
Ap
Jos kotona välillä ääni kohoaa, niin siitä tuskin kukaan traumatisoituu, varsinkin jos sovitte myös niin että sekin näkyy lapselle. Ei mitään suhteellisuudentajua eräillä! Ennemminkin olisi outoa, jos ei perheessä koskaan riideltäisi tai kinasteltaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta mulla kyllä enemmän kuin vähän kohoaa, saan hirveitä raivareita välillä ja sain myös silloin kun lapsi oli ihan vauva. Hormonit oli ihan sekaisin ja väsyneenä raivosin vlilöä miehelle. Mistä se vauva tiesi kenelle äiti huutaa.
Nyt kun lapsi puhuu ja pitää varoa sanojaan, olen tosissanimyrittänyt hillitä itseäni, kutta se on todella vaikeaa.
Raivoaminen on vain yksi asia, mietin muutenkin olenko minä ylipäätään hyvä äiti. En keksi ikinä mitään hauskaa, rakenna jänniä temppuratoja tai sellaista, en vaan osaa. Muuten kyllä hassutellaan, mutta jotenkaan en kinä muka ehdi mitään kovin spesiaalia kehittää lapselle.
Ap
Jos kotona välillä ääni kohoaa, niin siitä tuskin kukaan traumatisoituu, varsinkin jos sovitte myös niin että sekin näkyy lapselle. Ei mitään suhteellisuudentajua eräillä! Ennemminkin olisi outoa, jos ei perheessä koskaan riideltäisi tai kinasteltaisi.
ihan kuin hirveä meteli tekisi omasta mielipiteestä oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että pohtii, onko riittävän hyvä äiti, kertoo siitä, että on:-) Ne jotka ei ole, ei piittaa pätkän vertaa. Hyvä lapsenkin on nähdä, että kaikki tunteet on sallittuja ja niitä voi näyttää, kunhan riidat ei mee överiksi tai jää leijumaan pitkäksi aikaa. Pitäisin huonompana tunteiden patoamista.
Kyökkipsykologi
ihan kuin hirveä meteli tekisi omasta mielipiteestä oikean.
niin ole rauhassa vaan, mutta ei se että ihmisellä joskus hieman ääni kohoaa siellä kotona tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Ennemminkin sun asenteella varustettu on sitä, ihan jo tuollaisen ankaran tuomitsevuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuttuminen on normaalia, mutta se pitää näyttää oikein. Raivoaminen on alkukantaista, sivistymätöntä ja pelottavaa. Mä elin raivareita saavan äidin kanssa ja tiedän olevani traumatisoitunut. Aina sai pelätä koska huuto ja paiskominen alkaa ja keneen se sattuu tällä kertaa kohdistumaan.
Olen edelleen, 40-vuotiaana, aivan yliherkkä huutamisen suhteen. Saan paniikkikohtauksen jos joudun kuuntelemaan holtitonta raivoa, enkä osaa itse näyttää suuttumustani ollenkaan. Patoan kaiken sisääni ja olen ahdistunut. En voi riidellä enkä ilmaista eriäviä mielipiteitä koska alitajuisesti pelkään raivoa. Olen käynyt terapiassa vuosia.
on asiatonta käytöstä ja lapsi oppii sulta saman tavan ajastaan. Pikahiiltyvä luonne johtaa aina huonoon lopputulokseen. Opettele rauhoittamaan itsesi ja jätä kilahdukset pois. Kyllä aikuisesra on löydyttävä itsehillintää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos lapsikin on räiskähtelevä, tuskin häntä haittaa vaikka välillä huudetaan. Toisaalta jos lapsi on herkkä ja konflikteja välttelevä, hän saattaa traumatisoituakin. Itse rääyn välillä naama punaisena, ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ja tiedän toisen lapseni jättävän kiljumiseni täysin huomiotta, kun taas toinen hautoo niitä monta päivää. Jälkimmäisen lapsen takia olen yrittänyt purra hammasta, mutta siitä vasta hirveä raivo kehkeytyy ajan kanssa. Eli en oikeastaan suosittele.
En pysty tekemään itsestäni viilipyttyä sen enempää kuin hiljainen arka ihminen itsestään suupalttia ja porukan pelleä.
Jonkin verran tulistuvaa käytöstä on hillittävä, mutta en usko, etä koskaan pääsen kokonaan eroon räiskähtelystä.
Ap
on asiatonta käytöstä ja lapsi oppii sulta saman tavan ajastaan. Pikahiiltyvä luonne johtaa aina huonoon lopputulokseen. Opettele rauhoittamaan itsesi ja jätä kilahdukset pois. Kyllä aikuisesra on löydyttävä itsehillintää.
ihan kuin hirveä meteli tekisi omasta mielipiteestä oikean.
niin ole rauhassa vaan, mutta ei se että ihmisellä joskus hieman ääni kohoaa siellä kotona tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Ennemminkin sun asenteella varustettu on sitä, ihan jo tuollaisen ankaran tuomitsevuuden takia.
se, jota kukaan ei lähelleen halua. Kaltaisesi ovat jääneet kehityksessä huomattavan kauas sivistyneestä nykyihmisestä, joka ei huuda naama punaisena. Sinä ja apinat sovitte hyvin yhteen.
Mutta totta toinen puoli, sillä usein nolottaanähdä naapureita, jos on taastullut kilahdettua jostain.
Miten voisin oppia vihanhallintaa? Se tunne on aivan alkukantaista, vie täysin mukanaan. Mustaa ja punaista, kaikennielevää.
Ap
ihan kuin hirveä meteli tekisi omasta mielipiteestä oikean.
niin ole rauhassa vaan, mutta ei se että ihmisellä joskus hieman ääni kohoaa siellä kotona tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Ennemminkin sun asenteella varustettu on sitä, ihan jo tuollaisen ankaran tuomitsevuuden takia.
se, jota kukaan ei lähelleen halua. Kaltaisesi ovat jääneet kehityksessä huomattavan kauas sivistyneestä nykyihmisestä, joka ei huuda naama punaisena. Sinä ja apinat sovitte hyvin yhteen.
aika moni menestynyt ihminen vetää sitä sivistynyttä rooliaan apinan raivolla ja kotona perhe saa kuulla yhtä sun toista. Aika harvassa on ihmiset, jotka jaksavat aina kaiken hyvässä hengessä ja rakentavasti.
Lasten kasvattaminen on joskus todella turhauttavaa, ja jos ap kokee vihanhallinnan ongelmalliseksi jo 3-vuotiaan lapsen kanssa, voipi ongelmia on tulossa kunhan lapsi varttuu todella ärsyttäväksi. Nyt on hyvä aika miettiä prioriteetteja ja mahdollisesti keksiä rakentavampia tapoja ilmaista kiukkuaan kuin huutaminen. Olen itse myös melkoinen kiljukaula eivätkä lapsetkaan ole säästyneet huutosaarnoilta, mutta olen saanut vuosien saatossa jonkinlaisen tärkeysjärjestyksen asioille. En enää esim. suutu häiriökäyttäytymisestä, jos sillä ei ole suoranaista uhria. Möykätköön, raivotkoon ja säheltäköön lapset niin paljon kuin haluavat jos kehenkään ei satu. Tällä politiikalla huudot jäävät suht kohtuullisiksi. Muutos vaatii tietoista välinpitämättömyyttä ja poissaolevuutta, mutta on sen väärti. Enää ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikka rehellisesti sanottuna lasten käytös ei olekaan hyssyttelystä parantunut.
Lapsen kanssa pinnani on selvästi pitempi.
En muutenkaan ymmärrä vastaustasi. Harvassa ihmiset, jotka eivät jaksa aina hy ällä, mutta mulla on vaikeuksia tulossa, kun uhmiksen kanssa hermostuttaa...? Ja kuten sanottua lapsen tekemiset ei raivostuta läheskään niin paljon kuin moni muu asia.
Ap
aika moni menestynyt ihminen vetää sitä sivistynyttä rooliaan apinan raivolla ja kotona perhe saa kuulla yhtä sun toista. Aika harvassa on ihmiset, jotka jaksavat aina kaiken hyvässä hengessä ja rakentavasti.
Lasten kasvattaminen on joskus todella turhauttavaa, ja jos ap kokee vihanhallinnan ongelmalliseksi jo 3-vuotiaan lapsen kanssa, voipi ongelmia on tulossa kunhan lapsi varttuu todella ärsyttäväksi. Nyt on hyvä aika miettiä prioriteetteja ja mahdollisesti keksiä rakentavampia tapoja ilmaista kiukkuaan kuin huutaminen. Olen itse myös melkoinen kiljukaula eivätkä lapsetkaan ole säästyneet huutosaarnoilta, mutta olen saanut vuosien saatossa jonkinlaisen tärkeysjärjestyksen asioille. En enää esim. suutu häiriökäyttäytymisestä, jos sillä ei ole suoranaista uhria. Möykätköön, raivotkoon ja säheltäköön lapset niin paljon kuin haluavat jos kehenkään ei satu. Tällä politiikalla huudot jäävät suht kohtuullisiksi. Muutos vaatii tietoista välinpitämättömyyttä ja poissaolevuutta, mutta on sen väärti. Enää ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikka rehellisesti sanottuna lasten käytös ei olekaan hyssyttelystä parantunut.
oma temperamentti kun välillä leiskuu niin siinä saa lapsetkin pidellä korviaan.