anoppi vs.oma äiti

Emme ole äitini kanssa olleet puheväleissäkään pian vuoteen.

Toki olen myös anopin kanssa väleissä mutta oma äiti on oma äiti

Kumpi sinulle on läheisempi tai ns. tärkeämpi?Kumman neuvoja tai apuja otat ennemmin vastaan?

Äitini ei neuvo tai puutu elämäämme, anoppi yrittää neuvoa ja puuttua omalla tavallaan, mutta olen antanut ymmärtää (ystävällisesti), että pärjäämme ilman hänen kohkailuaan.

Anoppi on kiva tyyppi mutta olemme täysin vastakohdat, tulemme silti hyvin toimeen, mutta täytyy sanoa, etten jaksaisi anoppiani pitkään katsella saman katon alla.

oman äitini kanssa on välit ollut poikki jo 10v, äidin päätös. Joduin katkaisemaan väkivaltaiseen mt-ongelmaiseen isääni välit, ja äiti tässä tilanteessa valitsi isäni ja hylkäsi minut ja lapseni. Ei halua olla tekemisissä ollenkaan, paapoo väkivaltaista ukkoaan mieluummin.



Anoppi taas on läheinen vain tyttärensä kanssa. Olen kovasti yrittänyt olla ystävällinen anopille, neulonut lahjaksi, soittelen, pidän yhteyksiä, mutta eihän se auta, anopilla on tyttärensä ja tytär on tietysti rakkain (ja siis ymmärrän kyllä tämän).



Meidän lapsilla ei ole mummoa ollenkaan, sillä anoppi hoitaa joka päivä tyttärensä lapsia, meillä ehtii käydä ehkä 1 tai 2 kertaa vuodessa, just synttärikahvilla, ei muuta. Ei halua/pysty jakamaan aikaansa oikeudenmukaisesti koska tyttären lapset on hänelle rakkaampia ja tärkeämpiä.



Olisipa mulla edes äiti tai anoppi, mutta kun ei ole kumpaakaan. Lapsilla ei mummoa, mulla ei ketään vanhempaa konenutta naista elämässä mukana. Surettaa :(

Tosin kumpikaan ei hirveesti neuvo eikä puutu asioihin, mikä on hyvä koska en ole sellaista sorttia joka ottaisi neuvoja vastaan.

Anopissa ikävän paljon samoja piirteitä kuin äidissä.

Kumpi sinulle on läheisempi tai ns. tärkeämpi?Kumman neuvoja tai apuja otat ennemmin vastaan?

Äitini ei neuvo tai puutu elämäämme, anoppi yrittää neuvoa ja puuttua omalla tavallaan, mutta olen antanut ymmärtää (ystävällisesti), että pärjäämme ilman hänen kohkailuaan. Anoppi on kiva tyyppi mutta olemme täysin vastakohdat, tulemme silti hyvin toimeen, mutta täytyy sanoa, etten jaksaisi anoppiani pitkään katsella saman katon alla.

anoppi ei tunnu ymmärtävän että olemme jo kuitenkin 3-kymppisiä ja meillä on oma huusholli..se pitää mua varmaan ihna vajakkina kotihommien kans ja jakaa ihme neuvoja...mutta on se silti ihan kivaki :)

On mulle tosi läheinen ja tärkeä, myös sikäli että elän täysin hänen kustannuksellaan (äiti on miljonääri, itse sossupummi) Anopin kanssa välit äärimmäisen vihamieliset, en ole ollut edes puheväleissä kanssaan kohta vuoteen.

vaikka anoppi on myös hyvin mukava. Anoppi myös hoitaa lapsiamme elämäntilanteesta johtuen enemmän kuin äitini. Neuvoja en oikeastaan juuri saa kummaltakaan, omalta äidiltä on kyllä luontevampi kysyä. Joskus itse asiassa ihan keksin asioita, joissa voin kysyä neuvoa anopilta, koska tiedän, että se on hänestä mukavaa.

Kumpi sinulle on läheisempi tai ns. tärkeämpi?Kumman neuvoja tai apuja otat ennemmin vastaan?

kivempi ja järkevämpi, jos pitäisi näihin kahteen kaveripohjalta tutustua olisi valinta selvä anopin hyväksi.

Kuitenkin äiti on aina äiti, ja mulle rakkaampi, vaikka onkin yksi perse välillä.

Kumpikin saa neuvoa tai olla neuvomatta, apua otan vastaan molemmilta ihan mielellään.

Äitini kuoli aika nuorena yli 10v sitten ja vieläkin ikävöin. Anoppi ei korvaa omaa äitiä ja ikävä kyllä yritti alussa liikaakin.

Anoppi on aina halunnut pitää etäisyyttä, emme ole mitenkään läheisiä. Eivät myöskään lapseni hänelle.

todella fantastinen ihminen, meillä on yhtä läheinen kuin äidin ja tyttären suhde, ja samoin mieheni siskon ja minun välit on kuin kahden siskon. Sen sijaan oman äitini kanssa en ole tullut milloinkaan minuuttiakaan toimeen millään tasolla, olemme täysin eri planeetoilta, en halua olla missään tekemisissä.