Onko susta oikeasti kuitenkin vähän kiva hoivata krapulaista sankarimiestä viikonloppuisin

Kuvottaa se viinan löyhkä.

Enkä hoivaa . Eikä se ole mikään sankari vaan viinanhajuoinen luuseri .



Ja seuraavan tempauksen jälkeen jätän koko paskan ja etsin kunnollisen miehen.

Enkä totuuden nimissä tykkää hoitaa myöskään sairasta miestä, kun se on aina niiiiin huonossa kunnossa kun on vähänkään flunssaa tai just se krapula. Töihin kyllä menee koska ei saa sairaspäiviltä (yhtä paljon) palkkaa, mutta kotona on sitten täysin avuton.

Minä hoivaan miestäni ihan mielelläni enkä odota edes mitään kukkapuskaa tai muuta palkkiota. Mielestäni puolisoiden tulee pitää huolta toisistaan, oli se paha olo sitten itse aiheutettu tai ei. Kuuluu ihan normaaliin välittämiseen toisen huomioonottaminen. Vastaavasti mieheni hoitaa minua, kun itse olen huonovointinen.

Minä hoivaan miestäni ihan mielelläni enkä odota edes mitään kukkapuskaa tai muuta palkkiota. Mielestäni puolisoiden tulee pitää huolta toisistaan, oli se paha olo sitten itse aiheutettu tai ei. Kuuluu ihan normaaliin välittämiseen toisen huomioonottaminen. Vastaavasti mieheni hoitaa minua, kun itse olen huonovointinen.

Tai no en mä hoivaa, mutta annan nukkua.

Minä hoivaan miestäni ihan mielelläni enkä odota edes mitään kukkapuskaa tai muuta palkkiota. Mielestäni puolisoiden tulee pitää huolta toisistaan, oli se paha olo sitten itse aiheutettu tai ei. Kuuluu ihan normaaliin välittämiseen toisen huomioonottaminen. Vastaavasti mieheni hoitaa minua, kun itse olen huonovointinen.

Ja kyllä, molemmat saatetaan ottaa "kunnon kooma" toisinaan, ihan ilman mitään draamaa. =) Luonnollisesti silloin, kun lapsi ei ole kotona. Joskus koomaillaan jopa yhdessä, ajatella! Silloin hoivaa joko parempivointinen tai mennään periaatteella "kukin pitäköön huolen omista tarpeistaan". =p

Mutta esim. viime viikonloppuna mies oli kaveriporukan kanssa mökillä ja kotiutui sieltä puoliltapäivin krapulaisena ja hyväntuulisena, mikäs semmoista on hoivailla, kun itse olin pirteä ja hyvällä tuulella myöskin mukavan (ihan yksin kotona vietetyn), hyvin levätyn illan jälkeen. Tein hyvää ruokaa, kuskasin kaupasta limua ja jäätelöä, katsoin miehen seurana sen mieleisiä leffoja, hieroin ja hoivasin.

Eikä ollut kukkapuskia luvassa maanantaina, mutta tiedän, että luvassa on kuitenkin tyytyväinen mies jatkossakin, joka tekee vastaavan sitten jälleen kerran mulle, kun itse olen "koomaamassa". Ei se sen ihmeempää ole, eikä toistu erityisen usein.

En ole koskaan nähnyt miestäni krapulassa tai kännissä.

Mutta äärest harvoin kyllä. Tosin palkintoa en odota.



Ja, joo joo. Joskus vedetään molemmat parin päivän kunonnon päädyt.

Tavallinen aamukrapulahan kertoo minulle vain sen, että mieheni on kohtuukäyttäjä.

"Eli te ryypiskelette kunnon kooman vuorotellen ?"



Joo vuorotellen, ennen ryypättiin yhdessä mutta nyt meillä on koiranpentu niin toisen pitää hoitaa sitä. Ehkä sitten taas päästään yhdessä kun se on isompi.

Mutta kun mies todella harvoin on heikossa hapessa käytyään juhlimassa kavereiden kanssa (esim. mökkiviikonloppu tms.), niin hoivaan ihan mielelläni. En odota palkintoa siitä. En minäkään niin erinomainen ole, ettei mies olisi ikinä joutunut minua hoivaamaan. :)

Minä hoivaan miestäni ihan mielelläni enkä odota edes mitään kukkapuskaa tai muuta palkkiota. Mielestäni puolisoiden tulee pitää huolta toisistaan, oli se paha olo sitten itse aiheutettu tai ei. Kuuluu ihan normaaliin välittämiseen toisen huomioonottaminen. Vastaavasti mieheni hoitaa minua, kun itse olen huonovointinen.

Korostettakoon nyt kuitenkin, että meillä kännätään äärimmäisen harvoin, ehkä pari-kolme kertaa vuodessa on mies ylipäätään krapulassa, ja silloin todellakin mielelläni suon hänelle levon ja autan jos voin.

Ja hän tekee ihan samoin minulle, eikä kukkapuskat vaihda missään vaiheessa omistajaa.

Onneksi mä saan sen kukkapuskan ja lahjoja ihan ilman krapulaakin...

Kun on itse krapulansa hankkinut, niin saa kyllä sen ihan itse kärsiäkin, ilman hoivaamisia.

Sori mutta ei krapulaiset mitään hoivaa ja sääliä tarvitse.

Mulla iskee sellaiset äidilliset paapomisvaistot heti, kun toisella on huono olo, oli se sitten itse aiheutettua tai ei. Enkä odottele mitään kukkapuskaa palkinnoksi, musta on vaan niin kauhean kiva passata joskus edes luvan kanssa ja vähän silitellä päätä. :)