Olen niin kateellinen(luuserin kirjoitus)

Psykomamma?

että yleensä heillä joilla on yli 200 neliön uusi talo ja tuliterä henkilöauto, on yleensä hirvittävät määrät lainaa. Ulkomaanmatkatkin tehdään yleensä luottokortin avulla. Ei heillä yleensä ole "varaa" sellaiseen elämään, vaan kaikki hoituu lainarahalla.

Olkaa onnellisia, mikäli teillä on velaton talo ja velaton vanha auto.

oli aina ruokaa ja äitini osasi tehdä kodista tosi ivan, vaikka siellä ei kaikkia trendikaipineita ollutkaan. Kaikesta huolimatta oli onnellinen lapsuus (vaikka juoksin karkuun kirveellä uhkaavaa isää, soittelin isälle ambulanssia tai etsin nitroja jne.) koska äitini oli ja on edelleen mahtava tyyppi. Ulkomaille pääsin ekan kerran 22-vuotiaanan nykyisen mieheni kanssa.



Nyt on talot ja pelit ja vehkeet ja rahaakin on niin ettei tartte miettiä mitään hankintoja, mutta tärkeintä on edelleen se, että kotona on kaikilla hyvä olla ja toisistaan pidetään huolta. Aikaa pitää olla lapsille ja rakkautta ei voi koskaan osoittaa liikaa.

Minun tuttavani (n. 50v mies), opiskeli merkonomiksi nuorena (ei siis yo) lukihäiriöstä ja vaikeista kotioloista huolimatta. Oli pitkään työttömänä, mutta sai välillä pätkätöitä. Oli vihdoin pidemmän aikaa töissä kun n. nelikymppisenä sai aivoverenvuodon ja joutui loppuiäksi pyörätuoliin (vain toinen käsi toimii kunnolla, toinen hieman ja pää pelaa ja sekin hitaan puoleisesti). Mutta...jatkoi opintojaan vaikeuksista huolimatta ja erityisavun turvin. Nyt hänellä on oma kirjanpitofirma, missä tekee sen verran töitä että pystyy elättämään itsensä. Vammautumisen aikaan vaimo häipyi ja poika yritti myöhemmin itsemurhaa. Mutta niin on mies vain elämän ja työnsyrjässä kiinni ja sanoo, että pahinta on se kun ei itse pääse edes paskalle ilman avustajaa, mutta hienointa se kun ei kuitenkaan ole yhteiskunnnan täyselätti, vaan pystyy edes jotenkin veroja maksamalla korvaamaan hänestä aiheutuvia kuluja. Että näin!! Jos on tarpeeksi halua tehdä asioille jotain niin myös tekee, mutta jos on luovuttajatyyppiä ja kaikesta kateellinen niin sitten elää kuten itse olet valinnut. Varmasti olisi hänkin eläkkeen sannut, vaan eipä halunnut!

En ole vain kotona makoillut,sain tukiopetusta ja tein kovasti töitä mutta en pärjännyt sain myös lisää opintoaikaa.Sitten opo,kuraattori ja aikuiskoulutussuunnittelija sanoivat että pitää lopettaa että se on liian vaikeaa ja juuri toimistopuolen merkonomin tutkintoa yritin suorittaa koska se on istumatyö kaupan puolen merkonomi liian raskas työ.

Aika paljon on erilaisia kuntouttaviakin "töitä". Palkkaahan niistä saa surkeasti, mutta niissä tapaa muita samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ja tuntee olonsa hyödylliseksi.



Minusta sinä olet aikamiljönääri niin kuin tuo yksi jo totesikin. Sinulla on aikaa olla lapsesi kanssa, aikaa lukea (ja tätä todella kadehdin!), aikaa hoitaa kotityöt, aikaa kierrellä kaupungilla kiireettömästi, etsiä edullisimmat tuotteet jne. Sinulla olisi myös aikaa etsiä itsellesi uusia mahdollisuuksia, mutta juuri nyt koet, että niitä ei ole. Tottakai on! Et ole tuomittu juuri tuohon elämään. Vaikka olet eläkkeellä, vaikka sinulla on nippu diagnooseja ja vakaa uskomus, ettet kykene työelämään, niin nuo ovat vain pieniä esteitä. Tosiasiassa voit tehdä elämästäsi lähes sellaista kuin haluat, et vain näe sitä. Seisot kädet ojossa ja toteat, että haluat lääkärin ammatin ja rahaa kuin roskaa. Luuletko, että se rikas lääkäri on rikastunut tuolla tavalla? Ei. Hän on lähtenyt melko todennäköisesti liikkeelle nollasta ja ryhtynyt määrätietoisesti rakentamaan sitä elämää, jota sinä kadehdit nyt.



Pienin askelin. Lähde saavuttamaan unelmaasi pienin askelin. Muokkaa elämästäsi mukavampaa. Ryhdy harrastamaan jotain, josta pidät. En tiedä vammasi/vammojesi laatua, mutta pystyt kirjoittamaan tänne, joten pystyt varmasti moneen muuhunkin. Lisärahaa voi ansaita pienillä projekteilla, joista ei kannata tehdä heti vakavaa ja sitouttavaa työtä. Jos pelkäät ihmisiä, voit ottaa tavoitteeksesi nettikaupan perustamisen. Jos olet sosiaalinen, voit ryhtyä tuotesarjojen myyjäksi (lastenvaatteet tms). Laajenna jotain pitämääsi asiaa ja näe siinä tulevaisuutesi.



Suosittelen muutamaa asiaa, jota harjoittelet, ennen kuin otat itsellesi liian vakavia tavoitteita.



1) KOeta sitoutua jokapäiväiseen liikkumiseen. Kävele, käy jumpassa, juokse. Saat siitä hurjasti energiaa.



2) Luo itsellesi läheisten ihmisten verkosto. Hanki uusia ystäviä. Pyydä naapuria kanssasi kahville tai lupaa hoitaa hänen lastaan. Yritä joka päivä tehdä yhden pienen sosiaalisen teon, vaikka se olisi vain se, että tervehdit naapuria tai istut kirjastossa lukemassa lehtiä.



Kadehdin elämääsi - ihan todella. Olen työelämän oravanpyörässä enkä näe pääsyä pois. Haluaisin niin tuota aikaa, jota sinulla on. Tosin käyttäisin sen varmasti hyvin eri tavalla kuin sinä teet.

sopivaa työtä jos vain halua on. Esim. siivous, kassatyö, pakkaaja tmv sopisi varmasti sinulle, näitä taas tämä mainitsemani henkilö ei voi tehdä kun ei pysty kävelemään, eikä kädet oikein toimi.



Eli turha edelleen narista jos ei ole yritystä, sitten täytyy tyytyä siihen mitä on ja antaa meidän ahkerimpien nauttia ahkeruutensa tuloksesta ilman huonoa omatuntoa...Tiesitkö, että ahkeruus on suurin tuloerojen aiheuttaja? :)

raha ei tuo onnea. et voi tietää mitä murheita heillä on elämässään.



sitäpaitsi olet trendien huipulla! sinähän downshiftaat :)

Mun tuloni on ihan 0 ja arvaa vaan onko kivaa kituuttaa! Miehen tulot on just sen verran yli, ettei kela maksa mulle mitään ja elämä on jatkuvaa köyhäilyä vuodesta toiseen. Ja minäkin olen sairas ja tarvitsisin yhteiskunnan tukea mutten saa.

sopivaa työtä jos vain halua on. Esim. siivous, kassatyö, pakkaaja tmv sopisi varmasti sinulle, näitä taas tämä mainitsemani henkilö ei voi tehdä kun ei pysty kävelemään, eikä kädet oikein toimi.

Eli turha edelleen narista jos ei ole yritystä, sitten täytyy tyytyä siihen mitä on ja antaa meidän ahkerimpien nauttia ahkeruutensa tuloksesta ilman huonoa omatuntoa...Tiesitkö, että ahkeruus on suurin tuloerojen aiheuttaja? :)

olen niitä kyllä yrittänyt mutta lääkärintodistukset niistä on.

Luopuisit omasta lapsestasi ja miehestäsi materian vuoksi! Yök.



Kateus mädättää ihmisen sisältä päin.

kun useassa paikassa kysellään mitä työtä teet,aina saa sitä vältellä,rahaa ei ole kuin peruselämiseen ei mihinkään ekstraan.Ei työssäkäyvät tällaisia asioita tunnu ymmärtävän.Ja muutaman satasen saan eläkettä+miehen pienet tulot ei siinä leveästi eletä.

käy vain tarpeeksi monella lääkärillä kuluttamassa heidän aikaansa & yhteiskunnan varoja niin toteavat, että halvempaa on kirjoittaa todistus niin ei ravaa kuluttamassa enempää rahaa kun saman rahan voi sitten laittaa potilaan elättämiseen ja aikaa jää hoitaa heidät joille hoito tuo apua.

käy vain tarpeeksi monella lääkärillä kuluttamassa heidän aikaansa & yhteiskunnan varoja niin toteavat, että halvempaa on kirjoittaa todistus niin ei ravaa kuluttamassa enempää rahaa kun saman rahan voi sitten laittaa potilaan elättämiseen ja aikaa jää hoitaa heidät joille hoito tuo apua.

kyllä mulla on ihan tutkimuksilla todettu nuo sairaudet.

Meillä iso talo (n. 350te hintainen), josta lainaa 70te ja uudehkot audi ja mersu. Nettotulomme yhteensä 5500e ja ulkomailla käymme 2-3 kertaa vuodessa (kerran jossain kaukolomalla).

Eli rahasta ei ole kauhea pula, mutta rakkaudesta on. Mellä ei juuri riidellä jne, mutta antaisin vaikka autoni tai osan palkastani jos saisi elää täynnä rakkautta olevassa suhteessa (tosin missä tahansa suhteessa näin 26v jälkeen ei varmaan hirveää ilotulitusta tuo rakkaus enää ole).

jos saisin tuollaiset tulot ja omaisuuden.

luoja mikä paskiainen oot, et ole ansainnut onnellisuutta jos tuollaiset ovat ajatuksesi.

Ei toisia kannata kadehtia.

niin pystyt opiskelemaan ja tekemään töitä.



Kaulasta alaspäin halvaantunut ja hengityskoneessa oleva ihminen pystyy pitämään blogia ja saamaan siitä tienestiä. Vaikea kuvitella että olisit vielä huonommassa jamassa.



Sinulta puuttuvat vain unelmat ja tahto niiden toteuttamiseen. Sen sijaan keskityt muiden kadehtimiseen.

niin pystyt opiskelemaan ja tekemään töitä.

Kaulasta alaspäin halvaantunut ja hengityskoneessa oleva ihminen pystyy pitämään blogia ja saamaan siitä tienestiä. Vaikea kuvitella että olisit vielä huonommassa jamassa.

Sinulta puuttuvat vain unelmat ja tahto niiden toteuttamiseen. Sen sijaan keskityt muiden kadehtimiseen.

kun opiskelut eivät onnistu vaikka olen saanut tukiopetusta,käynyt kursseja useampaan kertaan yms.

niin pystyt opiskelemaan ja tekemään töitä.

Kaulasta alaspäin halvaantunut ja hengityskoneessa oleva ihminen pystyy pitämään blogia ja saamaan siitä tienestiä. Vaikea kuvitella että olisit vielä huonommassa jamassa.

Sinulta puuttuvat vain unelmat ja tahto niiden toteuttamiseen. Sen sijaan keskityt muiden kadehtimiseen.

kun opiskelut eivät onnistu vaikka olen saanut tukiopetusta,käynyt kursseja useampaan kertaan yms.

mutta kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on? Esim. jonkinlaiset sihteerin tai assistentin työt voisivat sinulta onnistua. Ja ihan ilman koulutustakin voi saada istumatöitä, itsekin tein välivuoden lukion jläkeen semmoista että syöttelin vaan keskussairaalassa paperilomakkeilta tietoja tietojärjestelmään. Olin nimikkeellä "ATK-suunnittelija" vaikken mitään toki suunnitellut.

niin pystyt opiskelemaan ja tekemään töitä.

Kaulasta alaspäin halvaantunut ja hengityskoneessa oleva ihminen pystyy pitämään blogia ja saamaan siitä tienestiä. Vaikea kuvitella että olisit vielä huonommassa jamassa.

Sinulta puuttuvat vain unelmat ja tahto niiden toteuttamiseen. Sen sijaan keskityt muiden kadehtimiseen.

kun opiskelut eivät onnistu vaikka olen saanut tukiopetusta,käynyt kursseja useampaan kertaan yms.

mutta kai sitä nyt muitakin vaihtoehtoja on? Esim. jonkinlaiset sihteerin tai assistentin työt voisivat sinulta onnistua. Ja ihan ilman koulutustakin voi saada istumatöitä, itsekin tein välivuoden lukion jläkeen semmoista että syöttelin vaan keskussairaalassa paperilomakkeilta tietoja tietojärjestelmään. Olin nimikkeellä "ATK-suunnittelija" vaikken mitään toki suunnitellut.

toki sihteerin ja asistentin työ kävisi mutta aina niihin on valittu sellainen jolla on koulutus.Ainoa mitä töitä sain ja missä olinkin oli lehtien puhelinmyyjä mutta se toimisto täältä lopetti ja muutenkin aika vähissä ovat työpaikat tällä seudulla. Tiedän että ehdotatte muuttamista mutta kun miehen yritys ja asiakkaat täällä niin eipä se onnistu tai onnistuuhan se jos eroaisin ja jättäisin perheeni tänne.