ajatuksena kirjoittaa kirja äitiydestä

Siis ei toki! Tarkoitus olisi tehdä kirjaan monta kappaletta erinlaisista äitiyteen liittyvistä asioista ja tällähetkellä paneudun tähän masennus asiaan (: toki tänne saa muutkin kirjoittaa omia ajatuksiaan yms.

Isätkin saavat kommentoida ja kertoa miten kumppanin masennus on häneen vaikuttanut (jos täällä nyt miehiä sattuu olemaan)

ehkä ap:llä on ne muut osat jo hanskassa, tai ehkä hän hakee materiaalia osaan kerrallaan.



Minähän en tiedä, miten hän aikoo homman hoitaa, mutta toivoisin, että hän sitten suhteuttaisi ne palstalta mahdollisesti saamansa palstakertomukset johonkin yleisempään, tutkittuun tai vaikka äimä-ryhmien vetäjien kokemustietoon. Koska täällähän nyt voi kuka hyvänsä kirjoitella ihan mitä hyvänsä "kokemuksistaan".



MInä luulen olleeni masentunut. Varmaksi en tiedä, koska salasin sitä parhaani mukaan. Mutta olin niin väsynyt, että olin varma siitä, että sekä minä että lapsi emme voi elää seuraavaa vuotta loppuun ja ajattelin, että mun on varmistattava, että se, joka selviää, on lapsi. No lopulta minä en kuollut fyysisesti, mutta henkisesti kyllä, enkä tuon jälkeen ole koskaan enää ollut sama ihminen.



En tiedä, milloin masennus loppui. Mitään hoitoa en saanut, enkä tukea. Vähän kerrallaan, ehkä niillä main kun lapsi oli 2, elämään tuli myös asioita, jotka eivät olleet pelkkää pakkoa ja velvollisuutta. Kun lapsi oli 4 ja 6, oli elämä mukavaa ja lapsesta paljon iloakin. Mutta en silti ole varma, onko masennus kokonaan poissa vieläkään, vaikka tuosta on vuosia ja lapsi jo kouluikäinen.



tätä tarinaa saa käyttää ja olkoon se nyt sitten vaikka nimimerkkikin

ehkä ap:llä on ne muut osat jo hanskassa, tai ehkä hän hakee materiaalia osaan kerrallaan.

Minähän en tiedä, miten hän aikoo homman hoitaa, mutta toivoisin, että hän sitten suhteuttaisi ne palstalta mahdollisesti saamansa palstakertomukset johonkin yleisempään, tutkittuun tai vaikka äimä-ryhmien vetäjien kokemustietoon. Koska täällähän nyt voi kuka hyvänsä kirjoitella ihan mitä hyvänsä "kokemuksistaan".

MInä luulen olleeni masentunut. Varmaksi en tiedä, koska salasin sitä parhaani mukaan. Mutta olin niin väsynyt, että olin varma siitä, että sekä minä että lapsi emme voi elää seuraavaa vuotta loppuun ja ajattelin, että mun on varmistattava, että se, joka selviää, on lapsi. No lopulta minä en kuollut fyysisesti, mutta henkisesti kyllä, enkä tuon jälkeen ole koskaan enää ollut sama ihminen.

En tiedä, milloin masennus loppui. Mitään hoitoa en saanut, enkä tukea. Vähän kerrallaan, ehkä niillä main kun lapsi oli 2, elämään tuli myös asioita, jotka eivät olleet pelkkää pakkoa ja velvollisuutta. Kun lapsi oli 4 ja 6, oli elämä mukavaa ja lapsesta paljon iloakin. Mutta en silti ole varma, onko masennus kokonaan poissa vieläkään, vaikka tuosta on vuosia ja lapsi jo kouluikäinen.

tätä tarinaa saa käyttää ja olkoon se nyt sitten vaikka nimimerkkikin

Kiitoksia sulle paljon (: Äimään olen ottanut yhteyttä ja odottelen heidän vastaustaan yhteistyöntekemiseen. Toki kuka tahansa voi tulla sepittelemään hirveetä paskaa tänne mutta jos mä pysyn asian tiimoilta vain ystäväpiirissä niin tulee olemaan aika suppee osio kirjaan

"toivoisin, että hän sitten suhteuttaisi ne palstalta mahdollisesti saamansa palstakertomukset johonkin yleisempään, tutkittuun tai vaikka äimä-ryhmien vetäjien kokemustietoon" Näin tosiaan on takotus tehdä!

Vielä lisäyksenä!!



Löytyy ihmisiä jotka kamppailee masennuksen kanssa mutta eivät uskalla hakea apua, sen vuoksi kyselen myös keskustelupalstoilta. Täällä on hyvä vastata koska pysyy täysin anonyymina.



Myös henkilöt jotka kärsivät raskausajan masennuksesta otetaan huomioon

että kannattaa ehkä kasoa kirjastosta kuinka paljon tätä aihetta käsitteleviä kirjoja on viimeaikoina julkaistu ja keksiä se Oma Juttu, joka tekisi juuri AP:n kirjasta lukemisen arvoisen. Eiköhän meinaan äitiyskuvauksista yms ole jo ylitarjontaa.

Jos kaipaat masentuneita ihmisiä, pyydä vaikka saada laittaa äimän kautta etsintäkuulutus, jossa etsit haastateltavaksi masennuksesta kärsineitä äitejä.



Kirjoitukset voivat olla kirjassa anonyymejä, mutta sinun velvollisuus on olla selvillä kirjoittajien henkilöllisyydestä.



Kannattaa tosiaan selvittää, miten paljon äitiyteen ja masennukseen liittyviä kirjoja kirjakaupat ja kirjastot ovat. Mitä uutta näkökulmaa omasi tarjoaa?

Niin aineistoa oikeasti kerätään. Vai oletko vain iltiksen toimittaja?

lukemattomia - onko sinulla joku uusi näkökulma asiaan?



Aihe ei kiinnosta itseäni kyllä pätkääkään, joten viimeiseksi äitinä haluan kirjaa äitiydestä lukea -- siis harvana vapaana hetkenäni...

Tarkoitus olisi koota kirja äitien näkökulmasta ja heidän tarinoistaan vähän niinkuin vertaistuki kirjanen. En siis kirjoita mitään "äitiyden abc" taikka "näin olet hyvä äiti" tyyppistä roskaa. Täällä palstalla haluaisin pysyä itse anonyymina mutta piirpauke69@gmail osoitteeseen voi laittaa yhteydenotto pyynnön.