mitä se tarkoittaa kun nainen itkee?

Kuulostat vähän mieheltä joka painostaa naistaan olemaan jotain muuta kuin on.

Moni nainen painostaa miestään viettämään vähemmän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka mies on tavannut ennen kuin tapasi naisen eli painostaa miestä olemaan jotain muuta kuin on. Ei sekään aina mukavaa ole. Vastaantulemista vaaditaan sekä miehiltä että naisilta.

Naisilla se empatiantaju on yleensä parempi kuin miehillä. Siltikin, jos ei kykene itkuun, ei kykene kokemaann mitään, ei itsensä tai toisen puolesta. Itku on inhimillistä, se voi olla alku tai loppu jollekin, mutta ainakin sen tuntee.

Jos surusi on aitoa ja kriisi suuri, sinä itket kuin pikkupoika etkä pysty edes kontrolloimaan sitä. Suuria menetyksiä et ole läpikäynyt, jos sinulla on suunnitelmakin siitä, miten aiot toimia jos vaikkapa se äitisi kuolee. Kuulehan: minä olen menettänyt äitini, isäni, veljeni, isovanhempani, koirani...se suru, joka tulee, iskee kuin hyökyaalto ja vaikka luulet olevasi ok, toipuminen voi kestää vuosia. Vain shokissa oleva tai tunnevammainen pystyy olemaan itkemättä kaiken tuon keskellä.

Naisilla se empatiantaju on yleensä parempi kuin miehillä. Siltikin, jos ei kykene itkuun, ei kykene kokemaann mitään, ei itsensä tai toisen puolesta. Itku on inhimillistä, se voi olla alku tai loppu jollekin, mutta ainakin sen tuntee.

Naiset pitävät empatiatajustaan kovempaa meteliä kuin miehet, mutta onko se sitten oikeasti herkempi, omien kokemuksieni mukaan asia on kyllä 50/50. Naisten intressejä koskevien asioiden taju naisilla on varmasti miehiä parempi, mutta mies-intressejä koskevien asioiden empatia ei ehkä ole niin hyvä.

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä. Ei puolison, ei vanhempien eikä vasten tahtoaan olkapääksi joutuneiden. Se on kuin kieltäisi ajattelemasta tai näkemästä unia, tai sairastumasta flunssaan. Kenenkään ei tarvitse kuunnella sellaista puhetta. Jos ei kestä puolison tai lasten itkua, niin on sitten ilman puolisoa ja lapsia.

Itkeminen on miesten mielestä heikkoutta..jos siis nainen itkee..hän siis ei voi kyetä olla vahva vaan "peli on menetetty". Kannattaisiko vähän miettiä näitä takana olevia ajatuksia, ennen kuin alkaa sättiä naisia siitä, että he itkevät?

kannattaa myös miettiä omaa itsetuntoa jos ottaa utelun sättimisenä.

Mutta se on totta, että miesporukassa itkeminen on yleensä heikkouden merkki ja vie lauman alimmaiseksi. On joskus vaikea vaihtaa tulkintaa tilanteen mukaan siihen, että naiskulttuurissa asia ei ole niin.

naisporukassa minusta ei helposti päädytä siihen tilanteeseen, että joku itkee. Ennemmin niin, että on ok purskahtaa itkuun jonkun kanssa kahden ollessa. Voisin ajatella, että jos naiset liikkuvassa suuremmassa porukassa kuin vain kahdestaan, eivät he tuollaisessa seurassa itkeskele, ellei kyseessä ole sitten jonkun känni-illan päätös. Toisaalta eipä nainen tuosta menetä kasvojaan.

Jos surusi on aitoa ja kriisi suuri, sinä itket kuin pikkupoika etkä pysty edes kontrolloimaan sitä. Suuria menetyksiä et ole läpikäynyt, jos sinulla on suunnitelmakin siitä, miten aiot toimia jos vaikkapa se äitisi kuolee.

Kun äitini kuoli niin itkin kyllä paikalla olijoiden kanssa tovin, mutta sen jälkeen halusin olla jonkin aikaa omissa oloissani ja selvitellä ajatuksia itsekseni jotta osaisin kertoa niistä paremmin muillekin.

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Jos et kerran halua kieltää itkemistä?

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Jos et kerran halua kieltää itkemistä?

otetaan nyt vaikkapa lähisukulaisen kuolintapausesimerkki. jos esim. puoliso ei kerta kaikkiaan pysty samaistumaan suruun (miten voisikaan jos vainaja ei ole läheinen) niin minusta on parempi etsiä joku, vaikka vainajan tuttu, joka pystyy.

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Jos et kerran halua kieltää itkemistä?

otetaan nyt vaikkapa lähisukulaisen kuolintapausesimerkki. jos esim. puoliso ei kerta kaikkiaan pysty samaistumaan suruun (miten voisikaan jos vainaja ei ole läheinen) niin minusta on parempi etsiä joku, vaikka vainajan tuttu, joka pystyy.

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Jos et kerran halua kieltää itkemistä?

otetaan nyt vaikkapa lähisukulaisen kuolintapausesimerkki. jos esim. puoliso ei kerta kaikkiaan pysty samaistumaan suruun (miten voisikaan jos vainaja ei ole läheinen) niin minusta on parempi etsiä joku, vaikka vainajan tuttu, joka pystyy.

Jos oma puoliso ei pysty samaistumaan suruun, kun menettää vanhemman, ja kehottaa menemään muualle suremaan, niin AVIOERO tulee. Psykopaatti viihtyköön omassa erinomaisessa seurassaan, jos on niin inhimillisyydestä haavoittuvainen.

Ei ole kenenkään ihmisen asia kieltää toista itkemästä.

pikemminkin myös muiden huomioon ottamisesta myös sen oman voimakkaan tunnekuohun keskellä

Jos et kerran halua kieltää itkemistä?

otetaan nyt vaikkapa lähisukulaisen kuolintapausesimerkki. jos esim. puoliso ei kerta kaikkiaan pysty samaistumaan suruun (miten voisikaan jos vainaja ei ole läheinen) niin minusta on parempi etsiä joku, vaikka vainajan tuttu, joka pystyy.

Ja muuttaa sen kanssa yhteen asumaan

Joskus on vaikea ymmärtää, että puolison pitäisi korvata myös kaikki ystävät, olla elämän ainoa ihminen. Minusta elämässä kuuluu olla paljon ihmisiä (joita kutsutaan ystäviksi ja sukulaisiksi), koska on kohtuutonta vaatia yhtä ainoaa käsittelemään _kaikki_ mahdolliset tilanteet.

Jos oma puoliso ei pysty samaistumaan suruun, kun menettää vanhemman, ja kehottaa menemään muualle suremaan, niin AVIOERO tulee. Psykopaatti viihtyköön omassa erinomaisessa seurassaan, jos on niin inhimillisyydestä haavoittuvainen.

Vaikea uskoa, että jonkun muun vanhemman menettäminen koskettaisi ketään yhtä paljon kuin omien vanyhempien menettäminen. Olet ilmeisesti aika nuori, koska näet asiat pelkästään mustavalkoisena, ilman että ääripäiden välissä voisi olla mitään.

Jos oma puoliso ei pysty samaistumaan suruun, kun menettää vanhemman, ja kehottaa menemään muualle suremaan, niin AVIOERO tulee. Psykopaatti viihtyköön omassa erinomaisessa seurassaan, jos on niin inhimillisyydestä haavoittuvainen.

Vaikea uskoa, että jonkun muun vanhemman menettäminen koskettaisi ketään yhtä paljon kuin omien vanyhempien menettäminen. Olet ilmeisesti aika nuori, koska näet asiat pelkästään mustavalkoisena, ilman että ääripäiden välissä voisi olla mitään.

Ei olisi tullut mieleenikään olla tukematta ja mieheni käytettävissä kun hänen vanhempansa kuolivat. Miten joku saattaisi sanoa puolisolleen, että mene muualle suremaan? Kun omat vanhempani jonain päivänä kuolevat, niin todellakin odotan että mieheni tukee minua surussani.

Kiitos kaikille mielipiteille, myös niille joista olen eri mieltä :-)

Jos oma puoliso ei pysty samaistumaan suruun, kun menettää vanhemman, ja kehottaa menemään muualle suremaan, niin AVIOERO tulee. Psykopaatti viihtyköön omassa erinomaisessa seurassaan, jos on niin inhimillisyydestä haavoittuvainen.

Vaikea uskoa, että jonkun muun vanhemman menettäminen koskettaisi ketään yhtä paljon kuin omien vanyhempien menettäminen. Olet ilmeisesti aika nuori, koska näet asiat pelkästään mustavalkoisena, ilman että ääripäiden välissä voisi olla mitään.

Ei olisi tullut mieleenikään olla tukematta ja mieheni käytettävissä kun hänen vanhempansa kuolivat. Miten joku saattaisi sanoa puolisolleen, että mene muualle suremaan? Kun omat vanhempani jonain päivänä kuolevat, niin todellakin odotan että mieheni tukee minua surussani.

Minusta on aika outoa jos esim sisarukset eivät tukisi surussa toisiaan, että puolison pitäisi olla se ainoa jolle on "lupa" surra. Ei se ole pettämistä jos suree esim myös siarusten kanssa "enemmän" kuin puolison kanssa - menetyshän on yhteinen. Jos jonkun kanssa suurraan enemmän ja jonkun kanssa vähemmän niin kyse kyse ei ole siitä, että toisen kanssa kaikki ja toisen kanssa ei ollenkaan. Kyse on siitä että jonkun kanssa enemmän ja jonkun kanssa vähemmän.

Pitäisin suorastaan loukkaavana jos vaimoni yrittäisi omia sisarusteni paikan siinä surussa kun suremme yhteisiaä vanhempiamme.

Jos oma puoliso ei pysty samaistumaan suruun, kun menettää vanhemman, ja kehottaa menemään muualle suremaan, niin AVIOERO tulee. Psykopaatti viihtyköön omassa erinomaisessa seurassaan, jos on niin inhimillisyydestä haavoittuvainen.

Vaikea uskoa, että jonkun muun vanhemman menettäminen koskettaisi ketään yhtä paljon kuin omien vanyhempien menettäminen. Olet ilmeisesti aika nuori, koska näet asiat pelkästään mustavalkoisena, ilman että ääripäiden välissä voisi olla mitään.

Ei olisi tullut mieleenikään olla tukematta ja mieheni käytettävissä kun hänen vanhempansa kuolivat. Miten joku saattaisi sanoa puolisolleen, että mene muualle suremaan? Kun omat vanhempani jonain päivänä kuolevat, niin todellakin odotan että mieheni tukee minua surussani.

Minusta on aika outoa jos esim sisarukset eivät tukisi surussa toisiaan, että puolison pitäisi olla se ainoa jolle on "lupa" surra. Ei se ole pettämistä jos suree esim myös siarusten kanssa "enemmän" kuin puolison kanssa - menetyshän on yhteinen. Jos jonkun kanssa suurraan enemmän ja jonkun kanssa vähemmän niin kyse kyse ei ole siitä, että toisen kanssa kaikki ja toisen kanssa ei ollenkaan. Kyse on siitä että jonkun kanssa enemmän ja jonkun kanssa vähemmän.

Pitäisin suorastaan loukkaavana jos vaimoni yrittäisi omia sisarusteni paikan siinä surussa kun suremme yhteisiaä vanhempiamme.

Mulla on, mutta emme missään tapauksessa ole niin läheisiä että pystyisimme toisiamme lohduttamaan. Ei pidä kaikkia pakottaa samaan malliin. Useimmille ymmärtääkseni puoliso on kuitenkin kaikista läheisin ihminen, joten onhan se hirveä sääli, jos ei sen olkapäätä vasten saa itkeä vaan pitää mennä ulos etsimään joku vähemmän läheinen sitä varten.

ja olemaan lohtuna tarvittaessa - ei siitä, saako surra myös muiden kanssa (esim. siarukset) jos niin haluaa.



Jos puolisosta ei ole tukijaksi silloin kun häntä tarvitaan, se on aika ohuella pohjalla ihmissuhde silloin. Ja kyllä, minunkin miehelläni on viisi sisarusta, joiden kanssa myös suri vanhempiaan. Olipa tosiaan minullakin paikkani siinä surussa yön pimeinä tunteina kaukana muista. Mikä siinä on niin kamalaa olla tukena kun toinen sitä tarvitsee, ja vastaavasti odottaa tukea toiselta, kun itse sitä tarvitsee?



T: se 37v

itken, itken muuten vaan.