Mä en ole toppapuvussa viihtyvä äiti ja koska poikkean leikkikenttäväestä, minua kartetaan.
Sääli, koska olen kiva. Tuolla ulkona vallitsee joku kumma koodi, jonka mukaan pitäisi olla. Nautin saada vetää päälleni hienon villakangastakin, suuren kaunnin muivin, baskerin, sammarit ja kauniit kengät. En ryömikään kyllä maassa, mutta lienekkö kaikkien äitien tarviskaan. Se vain harmittaa, kun heti kaikki pälyilee ja katsoo, että luulenko olevani jotakin enemmän. En luule, en ole, tykkään vain pukeutua tavallani.
Kommentit (7)
kyllä mä juttelenkin, mutta harmittaa tuo ennekkoluuloisuus.
Sellaisiin varmaan muutkin äidit vetävät ylleen muuta kuin toppapuvun...
Minä en edes omista toppapukua, pukeudun omalla tyylilläni ja kyllä tuolla ulkona on muut äidit ihan normaalisti kohdelleet ja juttelemaan tulleet, vaikka olisivatkin toppa/tuulipuvuissa. Mä epäilen, että joko kuvittelet koko jutun tai sitten olet sen luontoinen, ettei se juttu sun seurassasi luista.
kuvailemasi ulkonäkö ei ainakaan mulla värähdytä mihinkään suuntaan. Neutraalilta vaikutat. Sori vaan, jos kuvittelit poikkeavasi massasta jotenkin, hmmmm.... tyylikkäämmin?!?
Niitä on kiva järkyttää.Jestas jos on muodikkaat vaatteet niin kyllä
kyylätään! Tylsiä harmaavarpusia koko puisto täynnä!
Itsekin olen nykyään useimmiten puistossa ihan city-vaatteissa, koska käyn opiskelemassa lasten kerhoaikana, ja kerhon jälkeen ulkoilemme puistossa. Kukaan ei katso karsaasti! Taidat ap luulla vähän liikoja itsestäsi...
kun pukeudun hyvin... Se on kyllä ihan pukeutujan omassa päänupissa koko juttu. Itsekin mieluummin pukeudun hyvin ja ihan aina saan juttukaveria leikkikentillä. Se on kuule omasta asenteesta kiinni. En itse edes mieti tollasia, jokainen pukeutuu kuten haluaa...