Olisinpa raskaana.
Mutta enpäs tietenkään kuitenkaan ole. Lasta on yritetty iät ja ajat ja pari kertaa tehty IVF-hoitokin. Sekundaarisen lapsettomuuden syytä ei ole pystytty selvittämään (yksi luomulapsi on, joka ei hänkään tullut heti ja helposti).
Nyt on jotenkin sellainen olo, että olisi "vahingossa" pasahtanut luomusti raskaaksi. Ainahan mulla on rinnat kipeät ennen menkkoja ja viluttaakin, mutta nyt olen alkanut fantasioimaan plussasta. Kovasti yritän toppuutella, mutta en vain voi sille mitään, että mielessä asuu toivo.
Kuukautisten pitäisi alkaa tuossa viikonloppu-maanantaiakselilla.
Sano nyt joku selvännäkijä, miten tämä menee.
Kommentit (6)
Eipä tässä nyt enää näillä kokemuksilla kovin korkealta rysähdä, vaikka en raskaana olisikaan. Olisihan se toki ainutkertaisen ihmeellisen ihana yllätys.
Vaan en vielä saa edes oman terveyteni uhalla yrittää sektiohaavan ja kroonisen kylkirustotulehduksen takia. Mulla on niin kova uusi vauvakuume (olisin ollut maailman onnellisin ihminen saadessani kerralla kaksoset), että sydän pakahtuu ja itken nähdessäni pyöreitä mahoja. Kaksi ystävääni on raskaana ja se tekee minut ihan pöpiksi positiivisella tavalla.
Tsemppiä ja voimia ja rakkautta. Jos mulla on raskasta niin voin vain kuvitella tuskasi
Omakin lapseni syntyi aikoinaan sektiolla, joten tiedän, mitä se on.
Tuskasta en oikein osaa enää puhua, koska tässä on pitänyt itseään kylmettää asian suhteen vuosien varrella ja alkavat menkat eivät enää ole katastrofi. Itseään voi lohduttaa sillä, että on saanut tuon yhdenkin ihanan. Vielä kuitenkin kaipuuta oon jäljellä.
pidän sulle peukkuja :)