Vinkkiä, miten suhtautua EI-lapseen? ov

ja menee siis ajan kanssa ohi. Toisaalta, voisit tietysti kokeilla käänteispsykologiaa eli sanoa, että älä vain tule syömää jne. :) tai jos ei pue vaatteita niin antaa pojan lähteä ilman vaatteita liikenteeseen, huomaa kyllä, että kylmä tulee varsinkin kohta kun ilmat entisestään kylmenevät.

Jatkaisin kuin en olisi EI:tä huomannutkaan, eli jos lapsi sanoo EI uloslähtöön, jatketaan silti normaalisti uloslähdön valmisteluja. Jos lapsi vastustaa, pienen sopeutumisajan voi hänelle antaa - osa lapsista vaan on temperamentiltaan hitaita sopeutujia- mutta ei kannata alkaa väitellä ja keskustella aiheesta.

että tuollaisen lapsen vanhempien oma asenne kaikkeen on hyvin negatiivinen.



Mietipäs miten suhtaudut uusiin ihmisiin? Miten ikävään tilanteeseen? Miten uuteen tilanteeseen? Aina löytyy jotain huonoa kaikesta, eikö?

että tuollaisen lapsen vanhempien oma asenne kaikkeen on hyvin negatiivinen.

Mietipäs miten suhtaudut uusiin ihmisiin? Miten ikävään tilanteeseen? Miten uuteen tilanteeseen? Aina löytyy jotain huonoa kaikesta, eikö?

No tämähän mahtava apu oli! Kiitos vain! :D

Ja muille oikea kiitos, tuollai mä yleensä teenkin että pari kertaa sanon asiasta ja sitten vain aletaan toimia, kyllä se poika sitten yleensä alkaa tulla mukana vaikkakin hitaasti. Rasittavaa vain kun aina ensireaktio on kovaääninen ei.

ap

Annoin periksi siinä että ei menty ulos kun ei niitä päivävaatteitakaan ole poika saanut vielä ylleen. Hän tykkää kyllä ulkoilusta sitten kun on pihalle asti päästy, mutta se lähteminen vain tuntuu olevan niin vaikeaa.



Yritetään iltapäivällä uudestaan, kokeilen sitten vaikka tuota käänteispsykologiaa. :)



ap

Menee varmasti ohi ennemmin tai myöhemmin. Oma suhtautuminen tuohon käytökseen varmaan vaikuttaa asiaan. Eli kun vain pysyy rauhallisena ja vaikka selittää, "tänään on tätä ruokaa, kaikki ruoka ei ole lemppariruokaa, mutta on kuitenkin syötävää yms."



Aikaa se varmasti vie, siksi siis kärsivällisyyttä.

Yleensä meillä on periaatteena että pitää muutama lusikallinen/haarukallinen maistaa ruokaa ja sitten saa lähteä pois pöydästä. Muistutan myös siitä että seuraavaan ruokaan on vielä pitkä aika eikä saa tulla kohta valittamaan nälkää jos ei kerran syö.



Ehkä otsikoin koko kysymyksen väärin... olis pitänyt varmaan kysyä että mistä kärsivällisyyttä itselle lisää...

ap

että tuollaisen lapsen vanhempien oma asenne kaikkeen on hyvin negatiivinen.

Mietipäs miten suhtaudut uusiin ihmisiin? Miten ikävään tilanteeseen? Miten uuteen tilanteeseen? Aina löytyy jotain huonoa kaikesta, eikö?

niin opit, että sopeutumisnopeus on synnynnäinen temperamenttipiirre, ja on ihan mahdollista että nopeasti erilaisiin tilanteisiin sopeutuville ja joustaville vanhemmille syntyy lapsi, joka on hidas sopeutuja joka vastustaa alkuun joka ainoaa pientäkin muutosta ja vaatii vähän aikaa.

ja nämä on tosiaan synnynnäisiä, hermoston ja aivokemikaalien toimintaan liittyviä eroja, ei jotain minkä vanhemmat on lapsille opettaneet.

Auttaa kun tiedät että teet oikein, ja ettei oikotietä ei välttämättä löydy. Kaikki on niin yksilöitä.

Ei-mies tulee vielä olemaan sinnikäs kuin terrieri, eikä suostu mihin vaan hullutuksiin. Joojoo- tyylillä ei välttämättä aina niin hyvin käy.

Varmaan haluat olla ilman ruokaa, kaiken voi kysyä käänteisenä, ja Haluatko suklaata, ni taatusti ei vastaa ei.

Voithan kysyä, Haluatko jäädä kotiin? Varmaan haluat olla ilman ruokaa, kaiken voi kysyä käänteisenä, ja Haluatko suklaata, ni taatusti ei vastaa ei.

ja hän tosiaan olisi vastannut että haluaa jäädä kotiin, mutta viiden minuutin päästä alkanut kiukuttelemaan kun haluaisikin sittenkin ulos. En itse ihan erilaisena luonteena alkuun ymmärtänyt tuota lasta ollenkaan ja hermostuinkin usein siihen että ensin jahkataan ja ei haluta jotain, mutta hetken päästä halutaan juuri sitä mistä juuri kieltäydyttiin. Keltikankaan kirjan lukeminen auttoi ymmärtämään, että ei se lapsi "pyttymäisyyttään" ja kiukutellakseen tuota tee vaan se on vain hänen temperamenttia.

mutta jos on persoona jolle mm. siirtymät vaikeita (ensin on vaikea lähteä ulos ja sitten ei tulis sisään)ei käänteiskysymyksistä ole mitään hyötyä.

eli kysymys kuului, että otatko sinisen vai vihreän paidan, otatko tomaattia vai kurkkua, otatko haalarin vai ulkohousut. Niihin on hankala vastata ei, jos kyse on pelkästä ikäkauden periaatteesta.



Ja aika monesta asiasta pääsi eteenpäin huumorilla. Voihan sitä sanoa, että tänään on tarjolla Ei-ruokaa, joka pitää syödä murokulhosta. Kyllä sen perunasoseen ja lihapullakastikkeen voi joskus syödä muualta kuin lautaselta.

Eihän siitäkään mitään tule että annat periksi. Minusta sinun pitäisi näyttää vekaralle, että kuka perheessä on alfanaaras. Kun lapsi huomaa että venkoamalla saa olla kalsarisillaan koko päivän, tilanne vain pahenee. Nyt nappaat lapsen syliin ja sanot, että Juuso-Kaaleppi, nyt me mennään ulos ja sillä siisti. Ja sitten puet vaan lapsen. Kuuma tulee, mutta lapsi tajuaa, ettei hän pompota sinua. Väkivaltaa ei tietysti pidä käyttää.

että tuollaisen lapsen vanhempien oma asenne kaikkeen on hyvin negatiivinen.

Mietipäs miten suhtaudut uusiin ihmisiin? Miten ikävään tilanteeseen? Miten uuteen tilanteeseen? Aina löytyy jotain huonoa kaikesta, eikö?

niin opit, että sopeutumisnopeus on synnynnäinen temperamenttipiirre, ja on ihan mahdollista että nopeasti erilaisiin tilanteisiin sopeutuville ja joustaville vanhemmille syntyy lapsi, joka on hidas sopeutuja joka vastustaa alkuun joka ainoaa pientäkin muutosta ja vaatii vähän aikaa.

ja nämä on tosiaan synnynnäisiä, hermoston ja aivokemikaalien toimintaan liittyviä eroja, ei jotain minkä vanhemmat on lapsille opettaneet.

Mistä olet varma, että tässä on temperamentista eikä huonosta sosialisaatiosta?

Meillä on samanlainen 8-vuotias poika. Siitä asti kun oppi puhumaan, on yleisin reaktio "Ei" tai "Eiku" tai "Mutku" tai "Mitä jos ei (kyseistä asiaa tapahdukaan)".



Perheessä on myös muita lapsia, ja tämä yksi on ihan omaa laatuaan. En ole löytänyt viisastenkiveä asiaan.



Esimerkiksi: "Ulkona on kylmä, laita takki päälle."

Vastaus voi olla "En mä tarvitse" tai "Mutku mä haluan laittaa t-paidan" tai "Mitä jos ei olekaan kylmä". Käytännössä joka kerta. Tule syömään, lähdetään ulos, mennään sisään, mennään pyörällä/autolla/kävellen. "Ei, mutku, eiku".



On kyllä hyvin omatoiminen tietyissä asioissa, peloton ja itsenäinen. Mutta toisten pillin mukaan toimiminen on niiiin takkuista.



(Toki se takki on laitettava päälle ulos mennessä, se vaan vaatii useamman sanomisen. Kuten kaikki muutkin pakolliset asiat. Vähäpätöisemmissä asioissa olen oppinut antamaan periksi. Koko päivää kun ei voi käyttää yhden lapsen paimentamiseen.)



Tsemppiä siis ap:lle :-)

Eihän siitäkään mitään tule että annat periksi. Minusta sinun pitäisi näyttää vekaralle, että kuka perheessä on alfanaaras. Kun lapsi huomaa että venkoamalla saa olla kalsarisillaan koko päivän, tilanne vain pahenee. Nyt nappaat lapsen syliin ja sanot, että Juuso-Kaaleppi, nyt me mennään ulos ja sillä siisti. Ja sitten puet vaan lapsen. Kuuma tulee, mutta lapsi tajuaa, ettei hän pompota sinua. Väkivaltaa ei tietysti pidä käyttää.

Oon tuota miettinyt, että pitääkö tästä tehdä valtataistelu vai ei. Kyllä mun mielestä periaatteessa saa olla kalsarisillaan kotona vaikka koko päivän jos haluaa, mutta sitten taas kun lähdetään ulos niin sinne laitetaan säähän sopivat vaatteet.

Toinen ei-kysymys on iltasiivous. Meillä on ollut tapana että lapset (nuorempi on 2,5v) yhdessä aikuisen kanssa siivoaa lelut lastenhuoneen lattialta yöksi pois. Sen jälkeen on luettu iltasadut jne. Nyt tää poika on keksinyt että hän ei halua siivota eikä hän halua iltasatua. Ei siis auta iltasadun menetyksellä uhkaaminen. (Iltapalan menettämisellä en uhkaa, oman syömishäiriötaustan takia en halua sekoittaa ruokaa mihinkään ylimääräisiin taisteluihin tai tunteisiin.) Pienempi iltasadun haluaa ja hälle sen luenkin kun hän auttaa siivoamisessa myös.

Tuntuu että kyse on jostain oman tahdon kehittymisvaiheesta varmaan, ja sinänsähän varmasti hyödyllisestä asiasta, mutta rasittavaa tämä on!

ap

Tuota oonkin käyttänyt että annan kaksi vaihtoehtoa joista valita, mutta niihin saattaa vastata "ei kumpaakaan." "En halua mitään!" "En tee mitään!" jne.



Huumori oli hyvä muistutus, se auttaa itseäkin jaksamaan :)

pukeeko vain kalsarit, saa valita, ettei osallistu siivoukseen jne. Onnea väärin valitulla tiellä :(