Minä olen ulospäin tosi kiva ja nätti, suhteessa psyko ja narsisti

jooei ole tervettä, ei ollenkaan. tajuat itsekin. se on hyvä alku. hae apua, tai elämästäsi tulee siarasta valtapeliä, jossa kuitnein lopulta olet yksin tunteinesi, vaikka saisit jonkun alistettua siinä olemaan. Haluatko, että kanssasi ollaan vain manipuloinnin tuloksena?



Kunnon psykopaatteja ei voida auttaa, ellei ne itse tosi paljon halua sitä. Mutta useimmilla ihmisillä vaikeina aikoina ilmenee joitain psykopaattisia piirteitä, ehkä joku on laukaissuut sussa tän vamman.



Jos jatkat, elämästäsi tulee vuosien varrella stressaavampaa ja stressaavampaa, valeiden ja juonien verkko vie kaiken energiasi ja tiedät syvällä, ettei kukaan oikeasti rakasta sinua vaan näyttelemääsi hahmoa ja manipulointisi tuloksena.



Etsiydy terapiaan, oikeasti. Miehesi ei ansaitse tuollaista. Ihailen rohkeutta myöntää itsellesi tuo paska, kaikki ei pyst siihen.

mutta netissä anonyymisti myöntäminenhän on turvallista ja aika se ja sama kaiken kaikkiaan.



Terapiaan mars. Itseksesi et pahuudestasi parane, ja tuskin millään keinolla kunnolla.

Toisaalta oon ylpeä manipulointitaidoistani. Ja siitä kuinka ns. vahva olen. Kuinka saan toisen ihmisen pelkäämään pelkillä sanoilla.



Pelkään myös, että jotain minussa on niin totaalisen mäsänä ja paskana, ettei sitä voi mikään tai kukaan tässä maailmassa korjata.

tällaista voi kahvipöydässä kenellekään kertoa ja kaipasin ulkopuolista näkemystä siitä kuinka hullu mielestänne olen.

Manipulointi on aina sairasta, se riistää ja satuttaa toista hyvin paljon. Se ei ole vahvuus eikä kyky, se on sinun mielesi sairas defenssi esim. sille, että sinulla on itselläsi ollut joskus turvaton ja/tai pahasti satutettu olo. Manipulointi ei tee sinusta onnellista, se on keino paeta oikeita tunteita ja saada haluamansa, mutta se myös vie sut mukanaan, alkaa hallita elämääsi.Se ei ole vahvuus, vaikka siltä usein tuntuu, se on oire heikkoudestasi.



Tiedän tästä niin paljon, koska seukkasin vähän eri tavalla käyttäytyvän manipuloijan kanssa. kesti pari vuotta, että hiffasin ja sain kuulla asioita, silloin mulla oli lopulta voimaa poistua. Mies jäi ihan risaksi, juuri tätä käsiteltiin paljon, ettei hän enää osaa olla manipuloimatta (oli silloin 44v), kun sillä tavalla kaikki toimii. Kaikki parisuhteet menneet kiville toinen toisensa jälkeen; sai kaikki naiset, mutta kohteli heitä huonosti, mutkin melkein tappoi oikeasti mustasukkaisuuksissaan ja omistusvimmoissaan, ei toipunut vuosiin siitä, että lähdinkin kävelemään, olin hänen unelmansa. Älä odota, että joudut tuohon ikään, jolloin kurssia on vaikeampi korjata ja jolloin häpeät itsekin tekojasi liikaa voidaksesi katsoa itseäsi peiliin ja jolloin liian monet myös tietävät, että olet käytännössä kasa paskaa.



Myös hänellä oli rikkinäinen lapsuus ja tuollaiseksi oli kasvanut. Musta on hienoa, että pystyt myöntämään tämän vaikka kuinka anonyymina täällä. Koska olet tehnt sen tärkeimmän eli myöntänyt itsellesi tämän, se on tosi vaikeaa. Kenenkään ei ole helppo myöntää olevansa hirveä, se vaatii paljon.



Mutta se ei ole vahvuutta, että saat toisen pelkäämään. Se on perus-koulukiusaajan tapa. Ja kaikki tietävät, että koulukiusaajat ovat reppanoita, joku on potkinut heitä heidän elämässään.



Sulla on olemassa halu ja tarve jotenkin muuttua. Oikeasti se ei tapahdu yhdessä yössä ja yhdellä terapiakäynnillä ja eka tyyppi voi olla ihan huono tai teidän kemiat ei toimi. Älä luovuta. Kelaa, jos sulla on lapsia ja susta tulee tuolla tavalla se ihminen, jota ne eniten vihaa. Muuta sun elämä, ansaitset kaiken paskan jälkeen hyvää. Manipuloi itsesi muuttumaan, haluamaan sitö muutosta, jos haluat olla vahva.



Manipulointia tietysti tietyllä tavalla tarvitaan vaikka kilpaillessa työelämässä tms. Mutta älä sokeudu siitä, että sua pidettäisiin sen takia vahvana.

Toisaalta oon ylpeä manipulointitaidoistani. Ja siitä kuinka ns. vahva olen. Kuinka saan toisen ihmisen pelkäämään pelkillä sanoilla.

Pelkään myös, että jotain minussa on niin totaalisen mäsänä ja paskana, ettei sitä voi mikään tai kukaan tässä maailmassa korjata.

kunhan tajuat, ettei ole mitään hienoa siinä, jos saa toisen ihmisen pelkäämään pelkillä sanoilla. Tai manipuloinnissa (pahaan tarkoitukseen). Osoittaahan se jonkinlaista sosiaalista älyä, mutta minusta on vaikeampaa saada ihmiset voimaan paremmin kuin huonommin (esim. sellaiset, jotka eivät sitä edes halua), se vasta älyä vaatiikin.

ja moni nainen hallitsee perheessä, toisaalta niin tekee moni mieskin. joku perheessä vain hallitsee.



mutta harvemmin noin vahvasti. koska tuohan on jo pahoinpitelyä/väkivaltaa.

niin kai nyt itsekin tiedät että aika yönmustan pimeetä tuo on. Mikä logiikka sulla siinäkin on, että itse kyllä pyörit vieraiden miesten sängyissä mutta mies ei saisi edes pornoa koskaan katsoa? Pelkkää vallankäyttöäkö ja siis minkä vuoksi? Sä nyt kyllä vaan provoilet, koska mä en usko että mies vaan avaisi suunsa ja... siis hyi hitto. Tai toivon ainakin ettei tuo ole totta.



Joo, kyllä tämä on provo. Vaikka olisitkin niskan päällä miehen suhteen, niin tuohon pikkarijuttuun en vaan usko. Mies fyysisesti (oletan) vahvempana ei kyllä tuollaiseen vääntyisi.

Tosi kuvottavasti teit miehellesi.



Nyt menet samoin tein ja pyydät mieheltäsi anteeksi.. Pyydä anteeksi tuota katalaa tekoasi, ja kaikkea muutakin miten olet häntä loukannut. Kerro että kadut (kaduthan?) sitä miten olet häntä kohdellut, ja että et haluaisi olla niin inhottava ja että haluaisit muuttua (haluathan?).



Sitten hakeudu terapiaan.



Tuo että itse tiedostat toimivasi väärin, on jo alku.

Tuon pikkuhousujutun tehdessäni tiesin ylittäväni jonkun rajan. Se oli inhimillisen kohtelun raja tai vastaava. Joka tapauksessa se jätti meihin jäljen joka varmaan näkyy aina kun katsomme toisiamme. Hän näkee minussa hirviön, minä näen hänessä ...minkä? Uhrin, kunniansa menettäneen ihmisen?



Kysymys ei ollut fyysisestä voimasta, vaan vallasta toisen yli.



Mies on aina ollut tossun alla ja alistuva.



Hetken nöyryyttäminen tuntui jopa hyvältä. Ajattelin että mies saa siinä ansionsa mukaan. Raivon loputtua... olen vain entistä rumempi ja mustempi ihminen.

olisi oikein, jos ehdottaisit eroa miehellesi. Siis sillä tavalla nätisti, kertoen että hän on ihana ja hyvä ihminen joka ansaitsee paremman puolison. Ja että tiedät käyttäytyneesi niin väärin ettet ehkä edes ansaitse anteeksiantoa. Koska toi mitä olet tehnyt on tosi väärin.

parisuhteessa toinen on aina johtaja ja toinen palvelija. En minä näe tuossa mitään vikaa. Ap on täysin selvillä toiminnoissaan. Hän pohtii ja tajuaa tekonsa. Hullu ei mieti vaan toimii.

JOS (ja blaablaa) tämä olisi edes totta, niin eka askel on tajuta että överiksi menee ja todella pahasti, eikä tuossa ole kerrassaan mitään aihetta ylpeilyyn. Pyydät siltä anteeksi! Mars pyytämään!



Ei se mies tuossa ole kunniaansa menettänyt, vaan sinä olet. Eikä sullekaan hyvin käy, jos jatkat noin etkä paranna tapojasi.

anteekspyyntö riittää korjaamaan kaiken hyväksi? Hei vetäkää se pussi päästänne!



Ap on todellakin persoonallisuushäiriöinen.

Koska jos miehelle antaa "liekaa", hän alkaa vetää. Tulee odottamatonta uhmaa minua kohtaan. Tulee sellaista, että mies alkaa kuvitella voivansa toimia kaikessa miten huvittaa.



Okei. Tässä puhuu taas narsistinen puoleni. Tiedostan toisten ihmisoikeudet jne. mutta en käytännössä. Olen alistanut toisen, mutta toinen on alistunut. Olisihan hänkin voinut lähteä, jättää tämän paskan? Miksi ei lähde? Miksi itsepintaisesti haluaa olla kanssani, vaikka huoraan, alistan ja nöyryytän?



Emme ole puhuneet. Samalla hänelle selvisi pettämisenikin, kun kerroin satuttaakseni. Nyt hän on nukkumassa enkä tiedä, mitä ajattelee.



Jään ehkä sohvalle täksi yöksi ja mietin strategiaa.



Voiko paha ihminen parantua?

sä mitään strategiaa mieti, etsit netistä valmiiksi terapeutteja yhteystietoineen, ja huomenna alat soittelemaan ja varaat itsellesi ajan. Etkä sitten hannaa. Ja sitten puhut miehesi kanssa asioista, mahdollisesta erosta (?), _pyydät anteeksi_. Tee kerrankin niin kuin on oikein.

hullu. hullu.

Mikä terapiamuoto olisi tällaisessa tapauksessa kaikkein hedelmällisintä? On vaikuttanut, että ainakin psykoanalyysissä käyneistä tulee vain entistä viheliäisempiä...

liekaa... odottamatonta uhmaa??

Toivottavasti miehesi tajuaa erota pian.



Tai sitten että sinä tajuaisit tappaa itsesi, ettet vahingoita enää ketään muuta!