Minä olen ulospäin tosi kiva ja nätti, suhteessa psyko ja narsisti
Olen alkanut tiedostaa, että hulluuteni pahenee päivä päivältä. En saa pidettyä sitä enää käsissä ja pelkään itsekin. Näen oman pahuuteni eikä minulla ole sen kanssa todellakaan enää hyvä olla. Sanovat ettei narsistilla ole omatuntoa mutta ehkä tämä suuri tyhjyyden tunne onkin se omatunto? Tai ehkä en ole täysin sairas?
Alkuun se oli mustasukkaisuutta ja omistamisenhalua. Karkotin miehen ystävät ympäriltä. Aloin hallita hänen ajankäyttöään. Halveksin hänen kiinnostuksenkohteitaan ja aloin muuttaa häntä mieleisekseni. Samalla olen pettänyt häntä kuitenkin koko ajan. Eilen hän jäi kiinni pornon katselusta. Sitähän ei meillä tehdä. Niinpä hain toisen miehen spermassa olevat pikkuhousuni likavaatekorista, ja tukin ne hänen suuhunsa. Hän avasi suun, koska pelkää minua, tietäen mitä niissä on.
Meillä ei ole lapsia, mutta yhteinen talo ja elämä on. Mies on alistunut tähän mennessä tahtooni joten ei ole ollut syytä lähteä.
Mutta jotenkin en voi katsoa häntä silmiin eilisen tempun jälkeen.
Minua oksettaa. Olen paha. Mistä saisin apua?
Kommentit (57)
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään.
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään.
mutta alistaminen sekä henkinen ja fyysinen väkivalta usein muuttavat uhrin psyykeä niin, että hän tuntee esim. jotenkin ansaitsevansa pahoinpitelyn. Väkivalta myös tulee yleensä suhteeseen hitaasti, se ei ala heti pahimmalla mahdollisella tavalla. Sammakkometafora pätee tähän: jos tiputat sammakon kiehuvaan veteen, se loikkaa pois, jos laitat sammakon haaleaan veteen ja nostat lämpötilaa, se kiehuu kuoliaaksi.
Perheväkivallasta on olemassa ihan tutkimustietoakin, mikäli mun sanaani epäilet.
että kukin on vastuussa vain omista teoistaan, joten sinun kuuluisi ennen kaikkea ajatella sitä, ovatko omat tekosi oikein, ei sitä, mitä sen toisen kuuluisi tehdä.
Toki on olemassa ihmisiä, jotka nauttivat alistamisesta, mutta siinä tapauksessa teillä pitäisi olla jotku pelisäännöt asiasta.
" En tapa itseäni. Ei nyt huvita.
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään. "
Ällötys.
Kannattaa miettiä mistä se homma lähtee ja sehän lähtee selvästi sinusta, joten siellä on alku ja syypää.
Toiset on kiltimpiä. EI kiltteydestä pidä syyttää tai moittia. Sellaisia ihmisiä kaikkien pitäisi olla eikä tollasia sairaita paskoja!
eikö ihminen ole kuitenkin rationaalinen olento, jonka pitäisi herätä jossain vaiheessa tajuamaan oma alennustilansa? Esim. tällaisten tapahtumien pitäisi herättää myös mies.
Mutta en näe heräämistä tapahtuneen. Näen väistelevän, hieman pelokkaan uhrinkatseen.
Se säälittää ja ärsyttää minua samaan aikaan. Onko sellainen enää mies joka antaa tunkea pikkuhousut omaan suuhunsa? Mikä sellainen ihminen on?
Lähtisi.
Jäisi.
Minä en kunnioita tuota ihmistä hiuskarvan vertaa.
Siitä pitäisi ehkä puhua.
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään.
mutta alistaminen sekä henkinen ja fyysinen väkivalta usein muuttavat uhrin psyykeä niin, että hän tuntee esim. jotenkin ansaitsevansa pahoinpitelyn. Väkivalta myös tulee yleensä suhteeseen hitaasti, se ei ala heti pahimmalla mahdollisella tavalla. Sammakkometafora pätee tähän: jos tiputat sammakon kiehuvaan veteen, se loikkaa pois, jos laitat sammakon haaleaan veteen ja nostat lämpötilaa, se kiehuu kuoliaaksi.
Perheväkivallasta on olemassa ihan tutkimustietoakin, mikäli mun sanaani epäilet.
Koska jos miehelle antaa "liekaa", hän alkaa vetää. Tulee odottamatonta uhmaa minua kohtaan. Tulee sellaista, että mies alkaa kuvitella voivansa toimia kaikessa miten huvittaa.
Okei. Tässä puhuu taas narsistinen puoleni. Tiedostan toisten ihmisoikeudet jne. mutta en käytännössä. Olen alistanut toisen, mutta toinen on alistunut. Olisihan hänkin voinut lähteä, jättää tämän paskan? Miksi ei lähde? Miksi itsepintaisesti haluaa olla kanssani, vaikka huoraan, alistan ja nöyryytän?
Emme ole puhuneet. Samalla hänelle selvisi pettämisenikin, kun kerroin satuttaakseni. Nyt hän on nukkumassa enkä tiedä, mitä ajattelee.
Jään ehkä sohvalle täksi yöksi ja mietin strategiaa.
Voiko paha ihminen parantua?
Voit parantua otat 9mm buranan
Miksi ylipäänsä olet yhdessä miehesi kanssa?
Tee kerrankin hyvä teko ja eroa miehestäsi. Silloin hän ehkä saa mahdollisuuden onneen ja tasapainoiseen suhteeseen; sinä puolestaan lähdet hakemaan apua.
eikö ihminen ole kuitenkin rationaalinen olento, jonka pitäisi herätä jossain vaiheessa tajuamaan oma alennustilansa? Esim. tällaisten tapahtumien pitäisi herättää myös mies.
Mutta en näe heräämistä tapahtuneen. Näen väistelevän, hieman pelokkaan uhrinkatseen.
Se säälittää ja ärsyttää minua samaan aikaan. Onko sellainen enää mies joka antaa tunkea pikkuhousut omaan suuhunsa? Mikä sellainen ihminen on?
Lähtisi.
Jäisi.
Minä en kunnioita tuota ihmistä hiuskarvan vertaa.
Siitä pitäisi ehkä puhua.
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään.
mutta alistaminen sekä henkinen ja fyysinen väkivalta usein muuttavat uhrin psyykeä niin, että hän tuntee esim. jotenkin ansaitsevansa pahoinpitelyn. Väkivalta myös tulee yleensä suhteeseen hitaasti, se ei ala heti pahimmalla mahdollisella tavalla. Sammakkometafora pätee tähän: jos tiputat sammakon kiehuvaan veteen, se loikkaa pois, jos laitat sammakon haaleaan veteen ja nostat lämpötilaa, se kiehuu kuoliaaksi.
Perheväkivallasta on olemassa ihan tutkimustietoakin, mikäli mun sanaani epäilet.
En ole pyytänyt anteeksi. Koska jos miehelle antaa "liekaa", hän alkaa vetää. Tulee odottamatonta uhmaa minua kohtaan. Tulee sellaista, että mies alkaa kuvitella voivansa toimia kaikessa miten huvittaa.
Onko joku kohdellut sinua tuolla tavoin, tai mistä ylipäänsä olet saanut käsityksen, että jos annat miehelle hieman liekaa, hän alkaa kuvitella voivansa toimia kaikessa miten huvittaa? Huomaatko että ajattelet aika mustavalkoisesti?
Voin olla tässä ihan hakoteilläkin, mutta kirjoittamasi perusteella minulle ei tule mielikuvaa vahvasta, vaan pelokkaasta ihmisestä, jonka pitää alistaa, jottei itse tulisi alistetuksi.
Minä myös rikkinäisistä oloista lähtöisin.
Huomaan että olet fiksu ihminen ja varmasti sinä kuten minäkin pidät itseäsi jopa keskimääräistä fiksumpana,etenkin jos pystyt manipuloimaan ihmisiä.
Minäkin olen aina ylpeillyt vahvuudellani ja ns. pelisilmälläni. Olen usein miettinyt pystyykö menetettyä moraalia saada enää takaisin. Nykyään ajattelen näin että onko tosiaan vahvuutta leikkiä ihmisillä jotka joko rakastavat minua tai ovat heikko itsetuntoisia..lapsikin ymmärtää että on vahvuutta hakea omaa onneaan vain niin ettei toimi toisten kustannuksella. Mun nykyinen mies rakastaa mua jotenkin kauniin viattomalla tavalla, hänellä on se kaikki moraali ja hyvyys mikä minulta vietiin teini-iässä rankkojen kokemusten vuoksi.
Juuri tuon takia yritän tosiaan ajatella niin päin että mulle on luonataista pelata ihmisillä ja olla kusipää joten mun kohdalla ja varmaan sinunkin on todellista vahvuutta toimia empaattisesti ja lämpimästi.
Vannon ap että voit parantua koska tiedostat tuon ongelman mutta ihan ensiksi se vaatii syvää itsetutkiskelua ja asiaa voisi helpottaa ammatti apu!
Vaatii voimia olla kiva!Tsemppiä yritykseen :)
jo se, että tiedostat ongelmasi on hyvä asia, mutta nyt tarvitset apua.
Sä olet ihan sekaisin, täysi hullu.
Ensinnäkin lakkaat syyttämättä miestä sun teoista. Tee kaikille palvelus ja eroa miehestä, anna hänelle uusi, parempi elämä. Itse menet hoitoon etkä ala enää parisuhteeseen. Siihen sinusta ei ole.
Tekstisi aiheutti minussa fyysisen oksennusreaktion, luullakseni siksi, että muistutat kovin paljon (luojan kiitos jo edesmennyttä!!) äitiäni.
Äitini oli just tollanen manipuloiva sadisti, joka nautti muiden, ennen kaikkea isäni nöyryytyksestä. Isä sai polvillaan anoa anteeksi, jos oli vaikka vääränlaista kahvia vahingossa (="kiusallaan")ostanut, äiti sylki päälle potki,hakkasi, pisti isän konttaamaan pitkin lattioita ja repi hiukset päästä, me lapset jouduttiin katsomaan vierestä. Pakkasella telkisi isän ulos alusvaatteisillaan, aina pelättiin milloin se kuolee sinne :(
Isää syytti vainoharhoissaan uskottomuudesta, vaikka itse huorasi ympäri kyliä minkä kerkesi.
Isä alkujaan huonoitsetunnoton tossun alle helposti alistuva reppana, edelleenkään en tajua miksi se ei ikinä lähtenyt. sairastui kai itse tuon sairaan suhteen takia niin pahoin.
En tiedä oliko loppujen lopuks pahinta vierestä katsoa tota isän rääkkäystä vai itseen kohdistunut pahoinpitely - ei tosiaan oltu turvassa me lapsetkaan, vaikka kaikkemme tehtiin mielistelläksemme äitiä (JUURI SIKSI ETTÄ PELÄTTIIN HÄNTÄ, JOKA VARMAAN OLI HÄNESTÄKIN IHAN HELVETIN HIENOA VAAN!), turpiin tuli milloin mistäkin mielivaltaisesta syystä, riippuen millä tuulella äiti milloinkin oli. Usutti myös meitä sisaruksia toisiamme vastaan, juttuihin liittyi insestiä ja muuta sairasta josta en ilkeä edes kirjoittaa.
Onneksi teillä ei ole lapsia, älkää vaan ikinä tehkökään!! Meitä oli viisi, nyt enää kolme aikuisiässä, molemmat veljeni tehneet itsarin. Me siskot sinnitellään, masennusta, itsetunnottomuutta, syömishäiriöitä, ahdistuneisuushäiriöitä ja päihdeongelmia ollut kaikilla. Ja vuosiakausien terapia.
Halveksin syvästi kaltaisiasi ihmisiä, ja äitiäni olen vihannut niin kauan kuin jaksan muistaa. Äitini kuolinpäivä oli onnenpäiväni.Eikä edes hävetä kirjoittaa näin! Mietipä sitä.
Eivät itse sen parempia ihmisiä. Sinä et ole sen pahempi kun muutkaan ihmiset, siis sisältäsi, alkuperäinen sinä on hyvä. olet paha koska luulet niin, jokainen ihminen pystyy hyvyyteen ja hyvään elämään, jos niin tahtoo. Jos sitä oikeasti tahtoo ja laittaa vääristyneen minänsä kuriin. Ehkäpä sua auttaa terapia, koska olet liian solmussa, et ehkä edes näe mikä on oikein ja väärin, koska olet egosi, vääristyneen minäsi sokaisema. Mutta sisin, se alkuperäinen sinä, se on hyvä ja koskematon, sun pitää vain löytää tiesi sen luokse.
Eivät itse sen parempia ihmisiä. Sinä et ole sen pahempi kun muutkaan ihmiset, siis sisältäsi, alkuperäinen sinä on hyvä. olet paha koska luulet niin, jokainen ihminen pystyy hyvyyteen ja hyvään elämään, jos niin tahtoo. Jos sitä oikeasti tahtoo ja laittaa vääristyneen minänsä kuriin. Ehkäpä sua auttaa terapia, koska olet liian solmussa, et ehkä edes näe mikä on oikein ja väärin, koska olet egosi, vääristyneen minäsi sokaisema. Mutta sisin, se alkuperäinen sinä, se on hyvä ja koskematon, sun pitää vain löytää tiesi sen luokse.
Voi olla näin, mutta onko sun mielestä ok sillä välin, sisintä etsiessä nöyryyttää ja alistaa muita ihmisiä? EI OLE! Siksi neuvon, että ap jättää sen miehen eikä koskaan tee lapsia kenenkään kanssa. Oli tuomitsevaa tai ei.
Toivon todella, että itse joudut tai lapsesi joutuu joskus samanlaisen sadistin uhriksi, vois mielipide hitusen muuttua. Pohjasakkaa ovat tollaset ap:n kaltaiset, pelkkää paskaa, oksennusta, ihmisjätettä, ei mitään muuta.
Toivon todella, että itse joudut tai lapsesi joutuu joskus samanlaisen sadistin uhriksi, vois mielipide hitusen muuttua. Pohjasakkaa ovat tollaset ap:n kaltaiset, pelkkää paskaa, oksennusta, ihmisjätettä, ei mitään muuta.
koska narsisti ei koskaan myönnä omien tekojensa vääryyttä, eikä narsistilla ole sairaudentunnetta.
Hoitoon hopi hopi ja pidä huolta siitä, että miehesi saa hoitoa myös, että saa toivottavasti sinun tekemäsi tuhot edes vähän korjattua.
Eivät itse sen parempia ihmisiä. Sinä et ole sen pahempi kun muutkaan ihmiset, siis sisältäsi, alkuperäinen sinä on hyvä. olet paha koska luulet niin, jokainen ihminen pystyy hyvyyteen ja hyvään elämään, jos niin tahtoo. Jos sitä oikeasti tahtoo ja laittaa vääristyneen minänsä kuriin. Ehkäpä sua auttaa terapia, koska olet liian solmussa, et ehkä edes näe mikä on oikein ja väärin, koska olet egosi, vääristyneen minäsi sokaisema. Mutta sisin, se alkuperäinen sinä, se on hyvä ja koskematon, sun pitää vain löytää tiesi sen luokse.
Sä oot varmaan näitä Tarkin puolustajia...
Vaikka alistamisfantasiasi kuuluisi ennemmin suoli 24 -foorumin novelliosastolle.
Minusta tässä on ainoastaan pahaa se, että todellisuustrippailet fantasiallasi. Se on minusta pelottavan samanlainen ajatuskulku kun esim. raiskaajalla jolle ei riitä vallan kanssa leikkiminen, vaan pitää päästä tositoimiin kokeilemaan.
Kannattaisi hankkia apua ( ja nimenomaan tuohon mielisairaaseen provoiluun).
Mutta vastaisitko sinä, onko uhriksi asettuvalla mitään vastuuta omasta asemastaan? Sillä vapaahan hänkin on lähtemään.