Miehen muuttunut käytös "alkuhuuman" jälkeen! Normaaliako?

jotka eivät kestä sitä, että vauva vie sun aikaa niin paljon, ja hän jää hopealle. Sinällää normaalia, ja erittäin surullista.



Vai voisiko hänellä on duunissa, kotona liikaa stressiä tms?

Tuommoista ei pidä sietää.

eikä rakkautta ole syntynyt. Lapsi tuli kuitenkin tehtyä. Ihan tavallinen tarina.

tein meille iltapalaa. Syömisen jälkeen odotin jonkinlaista kiitosta.



Hän heittikin vitsillä?, että "Kiitos. Ruoka oli hyvää, mutta kokki voi haistaa pitkän v*tun"



Tuossa esimerkki hänen huumoristaan...

eli ap muuttunut perus mammaksi ja ihmettelee miksi mies on tympiintynyt :)

jotka eivät kestä sitä, että vauva vie sun aikaa niin paljon, ja hän jää hopealle. Sinällää normaalia, ja erittäin surullista.

Vai voisiko hänellä on duunissa, kotona liikaa stressiä tms?

Ehkäpä, kun nykyään tunnemme toisemme jo niin hyvin, että olen helppo kohde johon purkaa väsymystä ja stressiä. Toivoisin vaan hänen käytökseen jonkinlaista muutosta. Hän myös heittää välillä puuhtaasti vitsillä muuttavansa pian yksiöön (minusta ei lainkaan hauskaa)!.

Kyllä hän toki ajoittain jaksaa olla ihana minua kohtaan, mutta nykyään hyvin HARVOIN.

Olemme kyllä hiljattain jo suunnitelleet meidän ensi kesän häitämme, ja puhuneet myös mahdollisista tulevista lapsistakin (olisi siis tarkoitus yrittää tulevaisuudessa tälle esikoisellemme sisaruksia). Joten kyllä hän kanssani haluaa olla? - Mutta jokin tässä mättää :(

eli ap muuttunut perus mammaksi ja ihmettelee miksi mies on tympiintynyt :)

En toki väitä, etteikö lainkaan syytä olisi minussakin.

Mutta välillä, kun mainitsen hänelle muuttuneesta käytöksestään, hän pyytelee kovasti anteeksi ja muuttuukin ehkä hetkellisesti mukavaksi.

Mutta tämä unohtuu pian, ja taas alkaa tuo typerä vitsailu ja nälviminen.

jos mulle mies heittäisi tuollaiset "haista vitut" niin samantien heittäisin sen niskaperseotteella pihalle ja vaatteet kaapista perässä ja niitähän sitten keräisilisi. En kuuntelisi tuollaista YHTÄÄN. Siis kertaakaan.



SInä itse annat miehesi käyttäytyä noin. Mies ei ole ainoa syyllinen. Katsos, on aina se käyttäytyjä, ja sitten on se käyttäytymisen mahdollistaja. Sinä olet se mahdollistaja, kun annat tuon tapahtua etkä laita rajoja.



Miehelläsi voi olla myös narsistisia piirteitä ja siksi eritoten pitäisi katkaista tuo nyt heti. Lapsi oppii kohta kuulemaan ja kyllä on järkyttävää lapsen kuulla miten äitiä solvataan ja uhkaillaan.





Miehelle luu kurkkuun ja sanot vaan tyynesti että "yksikin tuollainen vittuilu vielä, ja se on sinun viimeinen vittuilusi tässä perheessä". Sitten myös PIDÄT UHKAUKSESI (turhat uhkaukset syövät auktoriteettisi heti) ja heität sen ukon pellolle jos se vielä tekee noin.



Yksinkertaista. Pitää vaan kasvattaa selkäranka itselleen.

Siis mies jotenkin muuttunut kun ollaan oltu jo kaksi ja puoli vuotta yli sen kanivaiheen ja lapsikin mukana kuvioissa.



Nainen ja parisuhde pysynyt samana, mutta vain mies muuttunut. Luoja taas näitä ketjuja.

Paha paha mies taas kiusaa, kilttiä ja ahkeraa naista. Parisuhde on kahden kauppa, siis mikset pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaa voisi miettiä, olisko vikaa ihan kummassakin osapuolessa.



Harvemmin ihmiset muuttuu, mutta oma sisin kyllä korostuu.

Siis mies jotenkin muuttunut kun ollaan oltu jo kaksi ja puoli vuotta yli sen kanivaiheen ja lapsikin mukana kuvioissa.

Nainen ja parisuhde pysynyt samana, mutta vain mies muuttunut. Luoja taas näitä ketjuja.

Ei minullakaan aina ole hyviä päiviä (tuskinpa kenelläkään). Enköhän minäkin osaa olla ajoittain hyvin kettumainen...

Tarkkailenpa huvikseen tänään (ja vaikka muutamat päivät eteenpäin) omaa käytöstäni, sekä mieheni käytöstä erityisen tarkoin, kunhan mies kotiutuu töistä.

Ehkä tämä onkin vain sitä perus arkea väsymyksineen?

Sen takia lähinnä asian täällä otinkin puheeksi, onko muilla mies muuttunut ensihuuman ja voimakkaan rakastumisen tunteen jälkeen ikävämpään suuntaan, sillä eiköhän jokainen jotenkin sen vaiheen jälkeen muutu. En olettanutkaan kaiken olevan aina ihanaa.

Paha paha mies taas kiusaa, kilttiä ja ahkeraa naista. Parisuhde on kahden kauppa, siis mikset pelkän yhden osapuolen syyllistämisen sijaa voisi miettiä, olisko vikaa ihan kummassakin osapuolessa.

Harvemmin ihmiset muuttuu, mutta oma sisin kyllä korostuu.

käytöstavat ja tunteet voivat kyllä muuttua.

Ei aina oo kaikilla mukavaa.

onko muilla mies muuttunut ensihuuman ja voimakkaan rakastumisen tunteen jälkeen ikävämpään suuntaan, sillä eiköhän jokainen jotenkin sen vaiheen jälkeen muutu. En olettanutkaan kaiken olevan aina ihanaa.

Meilläkin suhdetta takana neljä vuotta, joten ihan ensihuumasta ei enää voida puhua. Naimisissakin ollaan, työ ja perhe-elämä vaatimuksineen, harrastukset, kotityöt, arjen haasteet rasittavat varmaan molempia yhtä lailla, joten ehkä molemmat olemme muuttuneet ensihuuman jälkeen.

Ihmisiä me silti edelleen olemme, ihmisiä myös toisillemme. En minä näe mitään syytä alkaa haistatella miehelleni, jos olen itse väsynyt, ei myöskään mies. Päinvastoin juuri silloin sitä arvostaa ekstrapaljon toisen tekemää ja vaivannäköä; kun mies tekee mulle ruokaa, ei tulisi mieleenkään alkaa "vitsailla" että kokki haistakoon vitut, päinvastoin. Olen siitä kiitollinen, että juuri sinä päivänä mun ei tarvinnut laittaa ruokaa, yhtä kiitollinen kuin olen selkähieronnoista, kaupassa käymisestä tms., jota toinen tekee.

Arvostus on meille tärkeä elementti suhteessamme, se että osaa sitä kokea ja näyttää ja että toinen näyttää vastaavasti arvostusta ja kunnioitusta itseään kohtaan. Meillä ei tulisi kuuloonkaan mikään paskan haistattaminen, emme sanoisi niin kellekään vieraalle joten miksi ihmeessä sanoisimme niin sille ihmiselle, jonka olemme valinneet kumppaniksi?!

Mä en siis haluaisi tehdä niin, mutta olen melko varma myös siitä, ettei mies sellaista kuuntelisikaan, tai nälvimistä ja tiuskimista. En siis halua syyllistää sinua, ap, mutta tee selväksi että et siedä sellaista käytöstä!

Ei ainakaan saisi olla. Joku syyhän siihen on että ihmisen luonne yhtäkkiä muuttuu. Ei niin yleensä tapahdu ilman syytä.



Mun mies on oma kultainen itsensä vielä 13 vuoden ja kahden lapsen jälkeen. Toki on välillä väsynyt, stressaantunut ja kärttyinenkin, mutta ei koskaan nälvi eikä varsinkaan vittuile. Sellainen ei kuulunut hänen luonteeseensa ennenkään eikä kuulu nyt. Tutustuin ja rakastuin älykkääseen ja herkkään mieheen, joka puhuu ja ajattelee, on sitoutunut ja yrittää pitää perheensä onnellisena.

toi seksielämä? Onko vähentynyt näin lapsen myötä?

jos tollanen tulee ihan puun takaa, ilman että mitään tivasit tms., "ei edes kiitosta saa blaa blaa.."

Lähtisin käveleen just. Olen kyllä katsonutkin tuollaista haukkumista liian pitkään.

miehellä on jotain kaunaa sinua kohtaan. Teidän pitää aidosti avautua toisillenne. Ei ole mikään pakko elää yhdessä, yhdessäolo on valinta. Näin ollen: ratkokaa ristiriitanne, puhukaa suunne puhteiksi ja päättäkää haluatteko olla yhdessä.



Sun mies omalla käytöksellään kertoo sinulle, että on tyytymätön. Nyt on sun vuoro reagoida miehen käytökseen ja ilmoittaa, että olet siihen tyytymätön. Sitten voitte miettiä miten yhteiselosta saisi molempia tyydyttävän. Jos oikeasti avaudutte toisillenne, taustalta saattaa paljastua yksinäisyyden tunnetta parisuhteessa, jäytämään jääneitä loukkauksia tms. Kun ne sanotaan ääneen, saatattekin lähentyä. Tämän jälkeen teillä voi olla uusi, hyvä tunneyhteys. Sitten voittekin tukea toisianne arjessa sen sijaan, että kuormitatte toisianne.



Tsemppiä ap! Nämä asiat ovat ratkottavissa, jos tahtoa löytyy. Toki jotkut parisuhteet päättyvät tähän, kun toinen osapuoli tai molemmat ovat päättäneet luovuttaa ja etsivät uuden suhteeen (joka on samassa jamassa sen neljän vuoden jälkeen, jos omia tunteita ei edes yritetä ymmärtää).

toi seksielämä? Onko vähentynyt näin lapsen myötä?

Ehkä viikon-parin välein seksiä. Usein sitä kertyy siis ainoastaan pari kertaa kuussa.

Ei vaan ole mahdollisuutta niin usein (huono tekosyy, tiedän), ja silloin kun olisikin olemme liian väsyneitä siihen/fiilikset kateissa. Mies käy aina viikolla ajoissa nukkumaan, kun joka aamu neljän jälkeen herätys töihin.

Minä olen aina ollut suht avoin ihminen, ja ilmaisen tunteeni ja ajatukseni herkästi. Mies taas pitää lähes kaikki ajatuksensa sisällään, eikä osaa keskustella asioista. Tiedostaa myös itse sen, että on huono puhumaan. Veikkaanpa, että siinä syy hänen käytökseensä...

En aina jaksa olla niin ahkera, "kuin pitäisi", jonka takia mieheni varmasti käyttäytyykin, kuten käyttäytyy.

Pyrin kuitenkin pitämään kotona perussiisteyden, huolehdin aina lapsen tarpeista!, hoidan normaalit arjen rutiinit moitteettomasti. Lapsen syntymän jälkeen olen mielestäni ollut energisempi ja iloisempi, kuin ikinä. Silti petrattavaa varmasti olisi.

Tuntuu usein vain, että vaikka kuinka puunaisin kodin mieheni ollessa töissä, hoitaisin pyykit ja astiat, aina valittamista löytyy.

Tosin, enpä tuollaisista itsestään selvistä kotitöistä suurta kiitosta odotakaan! - Nehän nyt kuuluukin hoitaa.

Mutta ei sekään ole mukavaa, kun mies jatkuvasti haukkuu laiskaksi ja aikaansaamattomaksi, vaikka kuinka parhaani yrittäisin.