On se todella kummaa kun yksin viihtyvää lasta/nuorta pidetään poikkeavana,
ja jopa jotenkin epäilyttävänä / potentiaalisena mielenterveysongelmatapauksena.
Kommentit (4)
Myönnän että en ole kauhean sanavalmis ja vaivaannun itsekin jos en seurassa keksi mitään sanottavaa. Ehkä sen takia hieman välttelen noita sosiaalisia tilanteita tiettyjen henkilöiden kanssa.
Minäkin viihdyin vallan hyvin yksin kotona, viihdyn edelleenkin.
Mutta työskentelen alalla, jossa olen koko ajan ihmisten kanssa, ja samoin vapaaehtoistyö, jota teen, on sellaista.
että ei kiinnosta nähdä muita lapsia tai nuoria. Itsellänion 2 tällaista tapausta; toinen on lapsipuoleni, joka kärsii kaikesta päätellen masennuksesta tai ahdistuneisuudesta ja on nyt 19v. Toinen poika, joka viihtyy vain kahden.kolmen kaverin kanssa tietokoneiden äärellä. Sanoo ettei halua juoda alkoholia ja että tässä kaupungissa ei ole muita mahdollisuuksia viettää aikaa.
Tämä on tunnustettu tosiasia: pojat syrjäytyvät, kun unohtuvat tietokoneiden ääreen.
Mihin minä tuon potkin? Olet 17, mene juomaan?
Urheilee itsekseen tosi paljon, rullaluistelee ja juoksee, muttei saa edes näitä kavereitaan mukaan edes uimahalliin.
Nykyään yksin viihtyvä aikuinen. Minulle se ei ole ongelma, mutta työyhteisössä jotkut laittaa mua outo-kategoriaan vain koska en useinkaan jaksa mennä muiden kanssa jauhamaan turhia.