Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jos lapsesi kuolisi, "tekisitkö" uuden?
21.09.2012 |
Meillä on 3 lasta ja olemme reilusti yli kolmekymppinen pariskunta, jolla ei ole aikomustakaan lisääntyä lisää. Tästä syystä mieheni kävi hakemassa lähetteen vasektomiaan. Hän sai lähetteen, mutta lääkäri oli saarnannut siitä, että mitä jos lapsemme (yksi tai useampi) kuolisi, haluaisimme luultavimmin uuden / uusia. Itse en todellakaan ymmärrä tällaista lapsen "korvaamista" uudella.
Kommentit (37)
Olen jo 37. Raskaaksi en halua. En haluaisi laastarilasta. Se olisi väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kuollutta korvata. Se on oma yksilönsä ja uusi lapsi on omansa.
Oma esikoiseni syntyi kuolleena. Olisi meidän pitänyt jättää tekemättä lisälapset, etteivät ne vain olisi tämän menetetyn esikoisen korvike?
En näe mitään syytä elää jos lapseni kuolis.
En haluais toipua siitä tuskasta, lähtisin samalla oven avauksella toiselle puolelle.
koska olen jo 43v. ja en tule helposti raskaaksi.
Mutta jos toinen lapsista kuolisi niin luultavasti haluaisin vielä lapsen jos selviäisin hengissä ja järjissäni moisesta surusta.
En kuitenkaan yrittäisi korvata lasta uudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuskin se lääkäri sitä noin tarkoitti. siis eihän kukaan täysjärkinen oleta/ajattele, että kuolleen lapsen voisi korvata toisella. mutta jos itselläni olisi lapsia ja kaikki kuolisivat esim. onnettomuudessa, niin todennäköisesti haluaisin vielä lapsen/lapsia jos olisin vaikkapa alle 40-vuotias. kuitenkin haluaisin perillisen ja tietynlaista turvaa vanhoille päivilleni. en korvikkeeksi menetetyille! mielestäni kuitenkin outo heitto lääkäriltä. on aika tavallista, että lapsikiintiön tultua täyteen, jompi kumpi käy toimenpiteessä. en ole ennen kuullut tai osannut edes ajatella, että lääkäri tässä kohtaa heittäisi että "juu juu, mutta mieti jos lapsesi kuolee.."
miten joku voi edes kuvitella sellaista skenaariota, että lapsi kuolisi. Sen vielä ymmärrän, että jossain tilanteessa pelkää, että lapselle on käynyt jotain, mutta että rupeasi miettimään, että tekisinkö uuden lapsen, jos menetän yhden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos tekisinkin, niin sitten pitäisi tehdä jonkun muun kuin mieheni kanssa, koska hänelle on vasektomia tehty. Viisi lasta ja 39v. olivat ilmeisesti riittävät perusteet ettei tullut lääkäriltä mitään 'mitä jos se ja se kuolisi'. Siinähän se elämä menee sitten jossitellessa jos sille tielle lähdetään.
ja just siks en haluu mitään lopullista ehkäisy ratkaisua,en ennen kuin täytän 40v.(oon nyt 35v.)
ollaan tästä puhuttu,jos esim. kolarissa tms. kuolisi kaikki kolme lasta..no enhän mä voi tietää mitä sitten tapahtuis,varmaa sekoisin niin etten pystyis enää itsekään elämään,mutta mä haluun pitää raskaaks tulon mahdollisuuden niin kauan kuin se on turvallista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
wttä elämän arvot menisivät ihan täysin uusiksi.
Mikä oikeasti on tärkeää?
Oravan pyörässä juokseminen toisten ehdoilla ja kellokortti elämän eläminen vai läheiset ja läsnäolo hetkessä?
Valitsisin jälkimmäisen ja varmasti tekisin vielä lapsen, jos ikää ei olisi liikaa.
Tällä hetkellä "kellokorttielämä" on todellisuutta :(
Pakastealkiot ei onneksi vanhene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos toinen lapsistamme kuolisi en ajattelisikaan kolmannen lapsen "hankkimista". Jos molemmat lapset kuolisivat saattaisin asiaa miettiäkin (jos jotenkin järjissäni asiasta selviäisin).
Juuri tuon asian vuoksi en vielä ole hankkinut sterilisaatioita. Kohta kylläkin tulee ikä tosissaan vastaan eikä tuota mahdollisuutta kolmanteen lasteen edes oikeasti ole.
sitten varmaan kyllä. Sen sijaan nyt, kun kolmas lapsi kuoli (vauvana), en tuntenut minkäänlaista tarvetta yrittää vielä saada neljättä. Kuitenkin kaksi on elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä mennyt kuin pari viikkoa kun huomasin ajattelevani että haluaisin vielä toisen lapsen. Tiedän aika monta lapsensa menettänyttä, jotka ovat ajatelleet ihan samalla tavalla. Se taitaa olla vahva psykologinen reaktio. Olen ikionnellinen kun 1,5v lapsen menetyksen jälkeen saimme uuden pikkuisemme. Hän ei ole missään vaiheessa tuntunut kuolleelta lapseltamme eikä hänen korvikkeeltaan. Sitä vaan arvostaa elämää ihan eri tavalla kuin ennen.
kyllä meidän lapsiluku on tässä, kävi miten kävi.
Tavallaan olenkin tehnyt. Sen takia myöskin tein neljä lasta, että edes joku jäis henkiin.
miten joku voi edes kuvitella sellaista skenaariota, että lapsi kuolisi. Sen vielä ymmärrän, että jossain tilanteessa pelkää, että lapselle on käynyt jotain, mutta että rupeasi miettimään, että tekisinkö uuden lapsen, jos menetän yhden.
No jos lapsen menettäminen on ollut lähellä, kyllä sitä voi kuvitella. Vaikkei haluaisikaan.
Vastaus ap kysymykseen: tekisin, mutta ilman kohtua en voi.
Olen jo 35, en jaksaisi enää yhtään lasta, enkä varsinkaan siinä surussa jos jompi kumpi nykyisistä kuolisi. Ja multa on piuhatkin poikki.
uusi siippa löytyy ja se yhteinen mukula halutaan tehdä. Tää on ihan totta, niin monesti nähty.
Alue: Aihe vapaa
En nyt tiiä onko mun tilanne ihan sama, mutta kun meidän toinen lapsi kuoli synnytyksessä, kyllä mä halusin mahdollisimman pian raskaaksi ja uuden vauvan. Ei se uusi sitä kuollutta korvaa kuitenkaan, molemmat on omia itsejään.