Jos lapsesi kuolisi, "tekisitkö" uuden?

Mulla on ikää jo yli 40v. ja meillä on kolme lasta. Jos olisin nuorempi ja lapsia olisi yksi tai kaksi pientä, ehkä hankkisin vielä lapsen. En tietenkään korvaamaan kuollutta, mutta lapset ovat mulle tärkeä osa elämässä ja siksi haluaisin lapsia.



Nyt kun lapset ovat isompia, ei uusi lapsi onnistuisi mitenkään korvaamaan lapsiani. Ja voihan ryhtyä sijaisvanhemmaksi tms. jos riittää rakkautta lapsille.

kun lapsi ei ole täydellinen. Ja hankkii tilalle uuden.

Olen ajatellut, että jos menettäisin perheeni syystä tai toisesta, lähtisin varmaan loppuiäkseni vapaaehtoistyöhön hoitamaan orpolapsia jonnekin kaukoitään tai vastaavaa... Vaikka uusia lapsia vielä saisikin, niin ei se niitä edellisiä korvaisi.

Toihan on ihan absurdia lääkäriltä kyseenalaistaa tuolla tavalla juuri teidän perheen päätös, että miehelle tehdään vasektomia. Kaikki me kuollaan joskus, ennemmin tai myöhemmin. Teillä on kaikki perusteet saada steriilisaatiokin.



Eikä teillä pariskuntakaan ole enää monta vuotta hedelmällistä aikaa jäljellä, että jos nyt vaikka kävisi niin onnettomasti sanotaan n. kymmenen vuoden sisällä, että joku lapsistanne kuolisi, niin eihän uusi raskautuminen olisi edes mahdollinen enää (menopaussi).



Lääkärin luulisi tällaisen tajuavan. Ellei nyt sitten tarkoita, että kuollut lapsi = ero = uusi vaimo = lisää lapsia? Ei shakissakaan ihan näin monta siirtoa tarvitse etukäteen nähdä... Selvännäkijähän sitä pitäisi olla.



Jos tällaisella jossittelulla olisi jotain painoarvoa yleisesti, niin eihän kukaan saisi vasektomiaa/sterilisaatiota, koska "niin saattaa käydä ja ehkä voi kenties haluta lisää lapsia".



Käsittämätöntä

yrittäisin aivan varmasti vielä tehdä uuden lapsen. Muiden kohdalla en. Nuorin lapseni eri sukupuolta kuin kolme vanhempaa.

Olin saanut lapsiluvun täyteen ja yksi lapsista kuoli.

Viikon kuluttua juttelin kuolleelle lapselle että jos on sielunvaellusta ja siihen mahdollista niin tule takaisin ja tein uuden vauvan.

Raskauden aikana sitten taas keräsin ajatuksia ja annoin lapsen kasvaa omaksi itsekseen.



En osaa kuvitella miten käy jos joku lapsistamme kuolee, tahdottaisiinko uusi lapsi silloin? Ei ihmistä korvaa toisella.



Pitkään itkin ja toivoin että syntyvällä lapsella olisi edes ne kauniit silmät jotka kuolleella sisaruksella oli, mutta ei niitä silmiä enää saa.



Olen vielä siinä iässä että voisin saada lapsen. En enää ajattele että lapsilukuni on täynnä, meidän perhe on nyt tälläinen mitä se on ja jonain päivänä ehkä muuttuu. En vaan pysty ajattelemaan että voin kontrolloida tätä. Itselleni on tärkeää saada seurata että minulla on lapsia niin en voi ottaa sterilaatiota.

Tällä hetkellä siis ei olla hankkimassa lapsia ja ehkä ei koskaan enempää.

jossa pikkulapsi kuoli ja kun vanhemmat saivat uuden lapsen heti perään samaa sukupuolta, niin uudelle annettiin sama nimi kuin sillä kuolleella oli ollut.

Tuntui todella tärkeältä saada rakastaa lisää. Mitä enemmän on rakkautta, sitä helpompi on sitä surua kestää. Oli myös tärkeää saada elävä sisarus. Meillä siis keskimmäinen, silloinen kuopus kuoli.



Sen mitä tunnen lapsikuolemaperheitä, niin valtaosa hankkii lisää lapsia jos vain kykenevät.



Tuo itsemurhajuttu, siis että tapaisin itsensä lapsen perässä on kyllä erikoinen ajatus. Millä oikeudella joku tieten tahtoen haluaa lisätä läheisten tuskaa. Kyllä sitä lasta suree muutkin kuin äiti.

En näe mitään syytä elää jos lapseni kuolis.

En haluais toipua siitä tuskasta, lähtisin samalla oven avauksella toiselle puolelle.

Toivottavasti, nimittäin jos lapsia olisi enemmän toi olisi todella julma ratkaisu heitä kohtaan.

en näkisi tarvetta tehdä "tilalle" uutta lasta. Olisin onnellinen siitä, että minulla olisi kaksi muuta elossa olevaa lasta. Kuollutta lasta ei voi korvata koskaan toisella lapsella.



Olen 31 v. ja minulle on tehty 3 v. sitten sterilisiaatio. Ja vaikka minulla ei olisi enempää lapsia kuin yksi, joka kuolisi, en siltikään tekisi lisää lapsia.

voisin ehkä tehdäkin vielä lisää, mutta olen jo yli 40v, niin en teksisi.



Joku sanoi, ettei tekisi ja olisi onnellinen kahdesta muusta... oudosti sanottu, luulen, ettei muksun kuolmen jälkeen kovin onnellinen voi edes olla, vaikka kuin yrittäisi...

kun lapsi ei ole täydellinen. Ja hankkii tilalle uuden.

miettinyt tuota. On siis vain yksi lapsi, ja jos se kuolisi, olisin tekemättä uusia. Tosin nyt alkaa olla jo ikääkin liikaa.

voisin ehkä tehdäkin vielä lisää, mutta olen jo yli 40v, niin en teksisi.

Joku sanoi, ettei tekisi ja olisi onnellinen kahdesta muusta... oudosti sanottu, luulen, ettei muksun kuolmen jälkeen kovin onnellinen voi edes olla, vaikka kuin yrittäisi...

lapsistani, vaikka yksi onkin kuollut. Jos lapsi kuolee, niin harvalla vanhemmalla koko loppuelämä on yhtä murheen alhoa. Useimmat toipuvat vuosien kuluessa enemmän tai vähemmän ja pystyvät myös iloitsemaan asioista. Vaikka sellainen tietty surumielinen pohjavire säilyy.

Huomenna on muuten kuolleiden lasten muistopäivä. Ajattelin viedä kukkia haudalle.

Voin kertoa, että kukaan, ei kukaan, voi etukäteen tietää, miten toimii siinä tilanteessa tai sen jälkeen. Ihan turha sanoa, että tappaa itsensä.



Ihminen on luotu kestämään asioita, joita ei voi edes etukäteen kuvitella. Tuskaa se ei vähennä, mutta nämä ovaat asioita, joissa ei voi sanoa: tiedän, miltä sinusta tuntuu. Tai että tiedän, miten minä toimisin. Kukaan meistä ei tiedä. Minäkään en tiedä, mitä teen jos vuoden vanhoille kaksosilleni tapahtuu jotakin, vaikka olen yhden yksivuotiaan lapsen haudannut.

voisin ehkä tehdäkin vielä lisää, mutta olen jo yli 40v, niin en teksisi.

Joku sanoi, ettei tekisi ja olisi onnellinen kahdesta muusta... oudosti sanottu, luulen, ettei muksun kuolmen jälkeen kovin onnellinen voi edes olla, vaikka kuin yrittäisi...

lapsistani, vaikka yksi onkin kuollut. Jos lapsi kuolee, niin harvalla vanhemmalla koko loppuelämä on yhtä murheen alhoa. Useimmat toipuvat vuosien kuluessa enemmän tai vähemmän ja pystyvät myös iloitsemaan asioista. Vaikka sellainen tietty surumielinen pohjavire säilyy.

Huomenna on muuten kuolleiden lasten muistopäivä. Ajattelin viedä kukkia haudalle.

mutta sitähän ei voi etukäteen tietää, onko vielä onnellinen vai ei...

syntymän jälkeen vasektomian. Minulla on perussairaus jonka takia jokainen raskaus on ollut vaikea. En missäännimessä haluaisi lisää lapsia , siinä vaarantuisi jo oma henki.